Sain vihdoin kahlattua läpi Gribbinin kirjan Syvä yksinkertaisuus. Kirja oli kyllä mielenkiintoinen, mutta jätti aavistuksen sekavahkon vaikutelman.
Kun aloittelin lukemista tuossa joulukuun lopulla kahlasin kirjaa hurjalla vauhdilla eteenpäin. Jossain vaiheessa kun sitten alkoi nuo projektit ja deadlinet painaa päälle, niin lukeminen hidastui.
Oletteko huomanneet, että vähän väsyneenä saattaa jauhaa pitkän aikaa samaa sivua, kun silmät eivät pysy auki. Siksi pitäisikin yrittää lukea vain virkeänä. Ennen nukkumaanmenoa on kuitenkin hauska lukea muutama sivu.
Kirjan alku esitteli kaaosteoriaan johtavaa historiaa ja sen joitakin käsitteitä. Vasta jossain puolessa välissä minulle alkoi hahmottua, että kirjan perusajatus on elämän ja sen synnyn kytkeminen kompleksisiin järjestelmiin. Tämä toki kai esitellään kirjan esittelyissä, mutta enpä noita lukenut. Näkökulma elämään oli kyllä kiinostava, mutta täytynee lukea myös joku toinen kirja, jossa kaaosteoriaa käsitellään enemmän matemaattiselta puolelta.
Gribbinin kirja yrittää olla etenevä tarina. Se tuppaa vain polvelemaan aika ajoin melko paljon sivupoluille. Kirjailija välillä antaa itsekin ymmärtää, että tämä-ja-tämä ei nyt asian kannalta ole tärkeää, mutta halusinpa kertoa sen teille.
Alaviitteiden käyttö vähän ihmetyttää. Ainakin osa niissä olevista huomautuksista olisi varmaa voinut sanoa ihan leipätekstissäkin. Osa viitteistä oli mielestäni oikeastaan tarpeettomia.
Kirjailija ei voi olla mainostamatta muita omia tuotoksiaan. Niihin tunnutaan tuon tuostakin viittaavaan tekstissä. ”Tästä kerrotaan tarkemmin kirjassani XYZ..”.
Lievästä sekavuudesta huolimatta kirja oli toki mielenkiintoinen ja antoi uutta tietoa kaaosteoriaan liittyvien käsitteiden soveltamisesta mm. biologiaan. En sitten tiedä, miten sen alan tutkijat näihin Kauffmanin ja Lovelockin ajatuksiin suhtautuvat. Gribbin antaa ainakin ymmärtää, että Lovelockin Gaia-teoria on ihan hyväksyttyä kamaa.