Astronetin foorumilla keskusteltiin tuossa hyvien öiden määrästä. Näyttää aika yleiseltä, että jengi heittää mutu-tuntumalla, että kelit on ylen huonoja Suomessa. Toistakymmentä vuotta havaintosääkalenteria pitäneenä tiedän, ettei mikään ole niin selektiivinen säiden suhteen kuin ihmismuisti.
Kuten ehdin jo edellisessä kirjoituksessani mainitsemaan, T+a oli kopsahtanut postiluukusta päivällä ja odotti eteisen lattialla töistä ja lentopallopelistä palaavaa lukijaa. Nyt lehti oli tosiaan ajoissa. Ilmestymispäiväksi on merkitty ensi maanantai 4.12. Tämä on varmaan mannaa ja hyvitystä niin meille eteläsuomalaisille lehden lukijoille kuin toimituksellekin. Postin kovakouraisen käsittelyn kourissahan edellinen lehti …
Kirjoittelin eilen Kuun etäisyydestä ja korkeudesta. Tänään Tähdet ja avaruuden uusin numero kopsahti postiluukusta ja ajattelin, että voisin kirjoittaa Tähtitieteen uutisia -palstalla olleesta maininnasta Kuun suurimmasta deklinaatiosta nyt, kun lehti on lukijoidenkin selailtavissa.
(Kuva: Veikko Mäkelä, 1.9.2006) Mitä tarkoittaa, kun Kuun sanotaan olevan lähimmillään tai kaukaisimmillaan, .. tai eteläisimmillään ja pohjoisimmillaan. Ovatko nämä ilmoitettu almanakassa tai vuosikirjassa Suomen suhteen? Näistä asioista sain Kuu, planeetat ja komeetat -jaoston postiin kyselyn. Tämä sai minut pohtimaan tarkemmin, mitkä asiat oikeasti vaikuttavat Kuun etäisyyteen Suomesta katsottuna.
(Kuva: Veikko Mäkelä) Tuossa viikonloppuna maalla käydessäni juteltiin velipojan kanssa tähtitorneista ja niiden kuvuista. Hän kyseli, että miksi niitä ei voisi tehdä lasikuidusta. En tiennyt, onko niitä kovin paljon tehty muovimateriaaleista, ainakaan kovin suuria. Pelti tuntuu olevan edelleen yleinen pinnoitusmateriaali.
(Kuva: Timo-Pekka Metsälä, 29.10., jaoston SWAN-sivut) Kirjoittelin tuossa joku päivä sitten tekstissä UMI-savotta edessä, etten ole kuullut kuin yhden paljain silmin -havainnon Suomesta. Tähän ja värihavaintoihin tuli vähän lisävaloa.
Eilen olin liian väsynyt kirjoittamaan mitään, tästäköhän kirjoitustahti alkaa harvenemaan… ? No, tässä parina päivän aikana kävi oikoluvussa kahden lehden, Tähdet ja avaruuden sekä Ursa Minorin, tulevat numerot. Kummastakin tekisi mieli kirjoittaa hiukan, mutta jätän Ursa Minorin tuonnemmaksi, sillä siitä olisi enempikin kirjoitettavaa.
(Kuvat: Olli Manner ja Veikko Mäkelä, 1998) Eilen alkoi Mannerin Ollin ja minun pitämä tähtitaivaan jatkokurssi. Ensimmäistä kertaa jatkokurssi on jaettu kolmelle arki-illalle normaalin lauantain sijaan.
Kävin tuossa viikonloppuna Ursassa allekirjoittamassa Ursan syyskokouksen pöytäkirjan, kun olin tullut valituksi pöytäkirjan tarkastajaksi (lähinnä kai siitä syytä, että asun lähellä Ursaa 🙂 ). Jäin vähän mietiskelemään tuota hallituksen jäsenten valintaa. Ei voi kehua yhdistysdemokratian parantuneen uusilla säännöillä, ainakaan tällä kertaa.
(Kuva: Veikko Mäkelä) Tuli taas istuttua muutama tunti Ursassa Mannerin Ollin kanssa vääntämässä pitkäaikaista kirjaprojektiamme. Kirja paljain silmin tehtävistä havainnoista alkaa olla voiton puolella.