Vettä kengissä

26.3.2024 klo 17.50, kirjoittaja
Kategoriat: Halot , Havaintokertomus , Kuu , Kuvausvinkit , Revontulet , Syvä taivas , Yleinen

Tämä havaintoehtoo 18.3.2024 oli käynnistynyt yli odotusten. Illan suussa lenkillä näimme Rikun kanssa auringolla hienon ylläsivuavan, sivuauringot ja pätkän 22° rengasta. Kokemuksesta tietää, että mikäli illalla näkyy taivaalla tämän kaltaista näytelmää, kannattaa Kuun näkymistä odottaa kamera valmiina, sillä Kuu halottaa siinä missä aurinkokin. Haloilmiöt syntyvät valon taittuessa tai heijastuessa ilmassa leijuvista jääkiteistä.

Kuu näkyi illalla Porin Karhukameran välittämässä kuvassa komeasti ja se oli saamassa ympärilleen yhtä tavallisimmista halomuodoista eli 22° rengasta. Otin kupposen kahvia odottaessani Kuun näkymistä meillä Laitilassa ja siirryin ulos tarkkailemaan taivaalle kehkeytyvää tilannetta. Kamerarepun olin pakannut toiverikkaasti jo iltapäivällä. Olin valmis radalle, seuraavana päivänä ei olisi menoja ja olo oli todella hyvä, Horton sekä trige loistivat poissaolollaan ja flunssakin oli (hetkellisesti kylläkin) tyyntynyt. Tuli olo, että nyt olen iskussa pitkästä aikaa! Tai ainakin sielpäi!

Niin siinä sitten kävi, että kun Kuu ilmaantui meille se oli samantien saamassa ympärilleen varsin mallikelpoista 22° rengasta. Join nopsaan pihalla loput kahvit, ravistin mukin tyhjäksi ja menin kipin kapin sisätiloihin, otin kamerarepun mukaan ja huikkasin Rikulle, nyt tätä naista viedään ja saattaa mennä reissussa tovi. Kaunis kevätilta alkoi taittumaan yöksi, seireeninomaisesti se kutsui seikkailemaan. Kuun halot ovat siksi toiseksi varsin mukavaa, verkkaista kuvattavaa. Erilaisia kuvaussuunnitelmia oli olemassa tukku jos toinenkin. Pieni “ongelma” oli juuri nyt Kuun suunta joka oli korkealla etelälounaassa ja se on meillä melko haastava sijainti maiseman suhteen. Ajattelin ensin ajaa muutaman kilometrin päässä olevaan Untamalan kylään, mutta loppujen lopuksi pääsin kotoa huikeat 640 metriä, kun oli pakko nykäistä Mitsuhitsi tien sivuun Kuun halotellessa tuossa kohtaa taivaalla jo reippaasti. Samassa hokasin että “hei, täähän onkin nyt ihan paras paikka kuvata”. Miten tuttuja maisemia ei aina tule miettineeksi kuviin ensimmäisenä? Naapurikylässä Palttilassa kyläidylliä halkoo kaunis tie juuri passelisti Kuun suuntaan ja se sopisi kuviin kuin nenä päähän tai hauki rantakaislikkoon. Miksi siis lähteä takapihaa kauemmas?

Tarkkailin tilannetta tien poskessa kamera valmiina. Kiinnitin huomion heti nättiin, mutta hieman suttuiseen 22°renkaaseen, joka muodostui yläpilviin. Aivan perusrenkaan alareunassa oli jotakin kirkastumaa, mikä ihmeen halomuoto loikoo Kuun vasemmalla puolella? En tunnistanut sitä heti, halot ovat kun ovat vielä toistaiseksi ydinosaamisalueen ulkopuolella. Jälkeenpäin selvisi, että kirkastuma oli allasivuava 22° rengas. Horisonttirengastakin ilmaantui settiin mukaan juoksennellessani mäkeä innostuneesti ylös-alas ja ylläsivuava sai Kuun näyttämään suurelta silmältä joka tuijottaa hyväksyvästi kuvaajan edesottamuksia. Tällaista reissua olen jo kaivannut pitkään.

Liikennettä oli jonkin verran mikä teki liikkumisesta ja valotuksista tiellä hankalaa ja valitettavasti hieman vaarallista, innoissani olin jättänyt vahingossa heijastimet kotiin. Niinpä aina liikenteen antaessa periksi säntälin pitkin poikin sommitellen kuvaan tietä kehystäviä näyttäviä mäntyjä, koivuja ja Kuun haloa samalla kuunnellen mahdollisia lähestyviä auton ääniä. Tälläkään kertaa ei tullut yliajettua kuvaajaa 😉 Joutsenet kailottivat läheisellä pellolla niin, ettei ajatuksiaan tahtonut kuulla. On ollut niitäkin jo ikävä. Keväisessä yössä kuunvalossa kulkeminen on ihan oma juttunsa, jotenkin maagista ja tälläinen reissu on lähes pakko heittää aina, kun siihen on mahdollisuus. Miksi? Siihen on syynsä. Aikaisempina vuosina olen ollut harvemmin näillä vastaavilla säillä kunnossa. Yleensä olen ollut estynyt lähtemään lähinnä päänsärkyjen vuoksi. Kirkas Auringonvalo tai Kuunvalo on riittänyt laukaisemaan Hortonin päänsäryn. Vajaa vuosi sitten aloittamani uusi kerran kuussa injektoitava estolääkitys on toiminut upeasti ja nyt sai tuijottaa Kuuta ilman pelkoa päänsärystä! Voitte vaan kuvitella miten onnellinen olin ja mikä fiilis vallitsi, nyt pääsen vihdoinkin opiskelemaan kunnolla erilaisia halomuotoja, ne ovat allekirjoittaneen heikko kohta. Vaikka välillä tuulahteli kylmästi, sekään ei estänyt tällä kertaa Kuun tarkkailua. Maalis-huhtikuu on muutenkin haloilmiöiden juhla-aikaa joten parempaa voi olla vielä luvassa, toivottavasti sää (ja pää) pysyy kunnossa!

Kylätiellä oli loppujenlopuksi ihan älytön meno, eläimiä riitti. Välillä sorkkien ääniä kuului edestä ja takaa ja tuntui, että nelijalkaiset olivat ruuhkaantuneet tien ylittäville lukuisille poluille. Ja keskellä tätä zoolandiaa sättäsi jälleen kuvaaja-tätönen onnesta soikeana. Kesken kaiken muistin kylätien varrella kasvavat erikoiset omenapuut. Nakkasin kameran ja jalustan syliini ja kipitin mäkeä pitkin ylös omenapuiden luokse. Tätä sommitelmaa onkin tullut mietittyä ohimennen monta kertaa, mutta Kuu on ollut aina liian matalalla tai väärässä suunnassa. Nyt Kuu halotteli aivan passelisti juuri oikeassa kohdassa taivasta maisemaan nähden. Otin muutamia ruutuja, vaihtelin asetuksia ja mietin seuraavia sommitelmia. Päätin vielä ottaa kännykällä vertailukuvat. Ja hopsan, ruudulla odottikin pienimuotoinen yllätys. Kännykän AI toimii yleensä pimeäkuvissa hienosti, mutta nyt huomasin Kuu kuvissa erään epäkohdan. Kännykän kuvassa Kuun ympärillä näkyi ylimääräinen 9°asteen rengas sekä värillinen kehä, mutta järkkärillä kuvatussa ruudussa niitä ei ollut. Eikä myöskään silmin tarkasteltuna paikan päällä. Näköjään tekoäly tekee ylimääräisiä kehiä ja haloja kuviin, olkaas kuvatessa ja havaintoja tehdessä tarkkoina. AI-avustus kannattaa melkein kytkeä pois päältä, jos haluaa saada todellisuutta vastaavan kuvan.

Vasemmalla järjestelmäkameran ruutu, oikealla Oneplus pro 10 ruutu samalta kellonlyömältä. AI duunaa ylimääräiset, olemattomat halot kuviin.

Mitä jos seuraavaksi ajaisin Salonkylän tien alkuun? Aukeaa riittää ja etualalle saisi tien ja todennäköisesti myös ojista vesielementtiä! Tuumasta toimeen, tavarat kasaan ja siirtymätaipaleelle. Perillä otin kameran, jalustan ja hipsin pellolle. Lännen puolelta ja etelästä nousi tarkkarajainen pilvilautta joka lopettaisi jossain vaiheessa halobileet. Arviolta tunti olisi vielä kirkasta taivasta näkyvillä joten se aika pitää hyödyntää. Olin ollut reissussa huomaamatta jo kaksi tuntia, ajan kulumista ei noteeraa kyllä yhtään, jos on mielenkiintoista värkättävää. Sommittelin suoraa tietä (kuvakulma oli hieman liian ahdas) halon kanssa kuviin, kun yhtäkkiä tuli mieleen eräs kohta vähän matkan päässä, ojan yli kulkee kapea sillan tapainen, se voisi näyttää kivalle Kuun valossa ja haloilla höystettynä. Ennen paikan vaihtoa vielä yksi ruutu, ajattelin ja asetin kameran ottamaan kuvaa. Odotellessani valotuksen valmistumista, otin askeleen-pari pimeässä taaksepäin, kun samassa jalan alta kuului “krak” ja allani piilotelleen lätäkön jää murtui altani kengän hörpätessä vettä. Kylmää oli, sano. Räpiköin nopsaan takaisin kuivalle maalle. Onneksi jalusta ja kamera olivat ok ja lätäkön reunalla. Vastasataneen lumen alla oleva lätäkkö oli ohuessa jäässä eikä se näköjään kantanut yhtään painoa. Simpura, onneksi autossa oli vaihtosukat.

Sukkien vaihdon jälkeen kävelin kantamuksineni sillantapaiselle. Hieman 15mm oli ahdas ja jälleen jouduin peruuttamaan kuvakulmaa valitessa vähän matkaa pellolle. Muutaman askel pimeässä taaksepäin ajattelematta asiaa sen enempää ja avot, astuin uudestaan lumen alla lymynneeseen lätäkköön. Kuului tuttu “blub” jalan kastuessa. Tällä kertaa kyseessä oli vasen jalka, ei oikea, joka sekin oli jo märkä. Fiilis alkoi olemaan vettä kengässä tai oikeastaan molemmissa. Itsekseni hymähdellen suunnistin autolle toteamaan, ettei toista paria villasukkia ollut tällä kertaa mukana. Onneksi jalassa oli nyt merinovillaa, se pitää jalan lämpöisenä vaikka kengät vähän kostuisivat,-näin siis sukkamainoksessa luki. Tässä tapauksessa kengät ennemmin kastuivat, mutta yllättävää kyllä, kylmä ei varpaille tullut. Otin muutaman ruudun sillasta ja litisin sen jälkeen autolle. Halokin alkoi heiketä taivaalla joten lähdin ajamaan kohti kotia, mutta tarkkailin samalla Kuuta siinä ajaessani. Vähän ennen kotia vaikutti sille, että halonäytelmä olisi vieläpä kirkastumassa, niinpä meille johtavassa risteyksessä käänsin auton vastakkaiseen suuntaan eli peltotielle. Pakko oli saada kotikylästä edes yksi halokuva.

Olin jo pakkaamassa kameraa, kun huomasin pohjoisen ilmansuunnalla todella matalan revontulikaaren. Starttasin kotiin vaihtamaan kuivaa jalkaan ja kävin samalla morjestamassa Rikua. En ehtinyt eteistä pidemmälle, kun kuului iloinen hihkaisu “siellä muuten meni revontuliarvot punaiselle”.
Niinpä päätin käydä vielä ulkona, mutta ah ja voih,-muutaman minuutin sisällä olon aikana pilvilautta oli ottanut koko taivaan haltuunsa joten kolmen tunnin seikkailun jälkeen seikkailut menivät seis, minä hyvillä mielin nukkumaan ja märät nastakengät löysivät yöpaikan lämpimän takan edustalta.

Haloilmiöt eli halot, mitä ne ovat?
Halot ovat luonnossa esiintyviä valoilmiöitä. Ne ovat värillisiä tai valkeita valorenkaita, -kaaria tai -keskittymiä taivaalla. Ne syntyvät Auringon valon heijastuessa tai taittuessa ilmakehässä leijuvista jääkiteistä. Halot esiintyvät usein aivan Auringon tai Kuun ympärillä, mutta niitä voi parhaimmissa näytelmissä näkyä joka puolella taivasta. Ilmiö perustuu yleisiin optiikan heijastumis- ja taittumislakeihin. Taittuminen perustuu siihen, että jääkiteen taitekerroin on suurempi kuin ilman. Tämä vuoksi jääkide toimii joko peilinä, prismana tai molempina. (lähde Ursa)

Kuvausasetukset olivat illan aikana ISO 100-400, f2.8-3.2, 15-20s. Kontrastia nostin pykälällä kamerani (Canon EOS 6D) rungosta. Linssinä Irix 15mm Blackstone ei ole halokuvauksissa paras mahdollinen, se hieman vääristää ja jonkin verran tulee flareja, mutta sillä mennään.

Taivaanvahdin linkki havaintoyöltä

Jatketaan havistelua kevään edetessä huimaa vauhtia!

-Pike

Kirkas sivuaurinko eli sauri. Englanniksi ”sundog”
Hentoinen auringon 22 asteen rengas ja ylläsivuava lenkillä. Ja Riku.
Kuu-ukon signeeraus? (oikeasti auto tuli joten jalustan siirto kesken valotuksen)
Kuun halonäytelmät ovat aina upeaa seurattavaa
22° rengas, ylläsivuava, allasivuava, pätkä horisonttikaarta ja hienot omenapuut varjoineen!
Halonäytelmät muodostuvat mielellään yläpilvikuituihin, kuvassa näkyy myös Otavan tähtikuvio
Mie, Mitsuhitsi ja Kuun halottelua Palttilan mäestä. Horisonttirengas näkyy kohtalaisesti.
”silta” yli synkän veen
Etelän revontulikuvaajan arkea; matala revontulikaari ja taivas menee tukkoon.
Yritin piirrellä jotain 🙂


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *