Pauliina Haasjoen erinomainen uusi Kirja ”Himmeä sininen piste” katsoo ja pohtii maailmaamme monesta suunnasta ja näkökulmasta. Lähtokohtaisesti se kuvailee sitä millaisena planeetta Maa näkyi aurinkokunnan laidalta, 6.4 miljardin kilometrin etäisyydeltä, kun Voyager 1 juuri ennen aurinkokunnasta poistumistaan kääntyi vielä ympäri ja otti siitä kuvan, vuonna 1990. Kuvassa Maa näkyy ”häviävän pienenä, pikselinkokoisena” pisteenä, avaruuden rajatonta ja pimeää tyhjyyttä vasten. Kuvassa ei erota mitään yksityiskohtia, ei mitään ihmisen aikaansaannoksia. Maa ei mitenkään erotu aurinkokunnan muista pienistä planeetoista, syvän kosmisen tyhjyyden keskellä se ei ole mitenkään merkittävä tai erityinen piste.

Jos Maata katsottaisiin tuolta etäisyydeltä spketroskooppisella kaukoputkella, sen ympärillä kuitenkin erottuisi ilmakehä jossa olisi vesihöyryä ja eliökunnan tuottamaa happea.

Haasjoki kuvaileekin seuraavaksi suurella lämmöllä Maan eliökunnan ainutlaatuisuutta,...