20.2.2005 Jani Helander



Tervetuloa tähtiharrastuksen kerho- ja yhdistystoimintasivulleni!

Ensimmäiset muistoni niin tähtiharrstuksesta kuin yhdistystoiminnasta ajoittuvat 1980-luvun puoliväliin. Koko lapsuusikäni olin isäni kanssa käynyt aina silloin tällöin kotikaupunkini Riihimäen kaupunginkirjastossa, jossa isäni syventyessä lehtienlukusalissa puutarha-alan lehtiin kiiruhdin minä aikuisten osaston tähtitiede-hyllyn luo, jossa innolla selailin avaruudesta kertovia kirjoja, varsinkin niitä joissa oli isoja, kauniita nelivärikuvia. Isäni kanssa myös lehtienlukusalin puolella viihtyneenä olin monet vuodet selaillut hyllyltä löytynyttä suomalaista avaruuslehteä, jonka myöhemmin opin tuntemaan Tähdet ja Avaruus -lehtenä. Ala-asteikäisenä lukutaito toi aivan uuden ulottuvuuden kiinnostukseen, kun samalla tähtitieteestä kertovista kirjoista ja lehdistä alkoi ymmärtää muutakin kuin vain kuvat. Tähdet ja avaruus -lehteä selaillessani osui katseeni myös lehden viimeisillä sivuilla olleeseen suomalaisten tähtiyhdistysten luetteloon. Siitä sain ensimmäisen kuvani niin Ursan kuin muidenkin tähtiseurojen olemassaolosta. Huomasin myös omalla paikkakunnallani olevan tähtiseuran, mutta ehkä nuoruudestani tai ujoudestani en siitä sen enempää kuitenkaan vielä perustanut, mutta mielenkiinto paikallista toimintaa kohtaan jäi itämään.

Siirtyessäni yläasteelle äitini tilasi minulle Tähdet ja avaruus -lehden, ja joululahjoiksi sain muutamia tähtitieteestä kertovia peruskirjoja, jotka imaisivat lopullisesti mukaansa harrastukseen. Vuonna 1993 Tähdet ja avaruus -lehden myötä innostuin harrastuksesta niin paljon, että perustin osana varhaisnuoruuden leikkejä keväällä oman tähtikerhon. Koska vietin suurimman osan vapaa-ajastani vanhempieni mökillä Lopella, sijoittui kerho luonnollisesti sinne ja sai nimekseen Nummentaustan Orion mökkimme nimen ja ihailemani tähtikuvion mukaisesti. Tein kerholle oman logon ja oman toimiston, jossa muutamasta isäni rakennustarpeista ylijääneestä laudasta rakensin pöytätason ja palautelaatikon. Suunnittelin kerholle myös oman viikottaisen kokoontumisillan, Alien-klubin, jonka kokoontumisia en koskaan itse kyllä toteuttanut. Aloin tehdä kerholle myös omaa lehteä nimeltä Alfa, johon kirjoitin muutamia lyhyitä juttuja, kuten lyhennelmiä Tähdet ja avaruus -lehdestä löytämistäni ajankohtaisista tähtitaivaan uutisista, kirja-arvosteluja sekä omia havaintotoimintaani liittyviä juttuja. Lehteä julkaisin vuonna 1993 kolme kertaa, ja tein sitä kirjoituskoneella vain yhden alkuperäiskappaleen verran. Vuonna -94 julkaisin vielä yhden lehden nimellä Aamutähti, koska luin jostain, että Alfa-nimistä fysiikka-aiheista lehteä oli Suomessa jo toimitettu. Sitten Nummentaustan Orionin toiminta hieman jäi, ja vuosia myöhemmin huomasin, että helsinkiläiset nuoret olivat perustaneet Ursan yhteyteen Nuorisotoimikunta Orionin.

Kiinnostukseni tähtiharrastuksen kerho- ja yhdistystoimintaan heräsi varsinaisesti kun viimein liityin kotitähtiseuraani Riihimäen Tähtitieteeliseen yhdistykseen vuonna 1995, jossa aloin ensimmäisestä kerhoillasta alkaen toimia aktiivijäsenenä. Olin nuorena 15-vuotiaana harrastajanalkuna intoa täynnä, ja paikallisyhdistyksen toiminta tarjosi erilaisia aktiviteetteja toteuttaa omaa harrastustaan ja purkaa intoaan, joita oli koko varhaisemman nuoruutensa kasvatellut sisällään. Ja koska yhdistys oli pieni eikä aktiivisista jäsenistä ollut pulaa, oli luonnollista että nuoresta iästäni huolimatta ajauduin tieten tahtoen erilaisiin toimintoihin mukaan. Olin alusta lähtien innolla mukana tähtinäytöksissä, joita seura siirrettävällä kalustolla järjesti ympäri kaupunkia. Osallistuin yhdistyksen jäsentiedotteen tekemiseen aluksi kirjoittajana, myöhemmin 2000-luvulla sen toimittajana. Koska yhdistys oli pieni, eikä aktiivisia jäseniä ollut kuin kourallinen, oli luonnollista, että minäkin alkaisin toimia sen hallituksessa. Vuonna 1996-97 olin seuran sihteerinä opetellen yhdistystoimintaa muiden vanavedessä.

1995 aloin kiinnostua myös valtakunnallisesta harrastustoiminnasta ja suunnittelin lähteä isäni kanssa johonkin harrastustapahtumaan. Samana vuonna huomasin Cygnus-tapahtuman, joka järjestettäisiin heinäkuussa, mutta koska se järjestettiin Pohjanmaalla, ajattelin sen olevan hieman liian kaukana. Seuraavan vuoden tapahtumaan valmistauduinkin jo hyvissä ajoin ja niin suuntasin isäni kanssa heinäkuussa 1996 Lappeenrantaan Cygnus-kesätapaamiseen, jonne oli saapunut myös vanha kotiseuratuttavani. Tuolla leirillä tein ensitutustumiseni moniin suomalaisen tähtiharrastuksen aktiiveihin, joita olin oppinut nimeltä tuntemaan niin Tähdet ja avaruus- ja Ursa Minor -lehtien kuin monien muiden materiaalien kautta, ja joiden kanssa tulisin olemaan harrastusurani aikana enemmän tai vähemmän tekemisissä niin hyvissä kuin välillä ikävissäkin merkeissä. Ja uusiin tuttavuuksiin törmäsi vuosien aikana lisää, kun innostuin kiertämään tähtiharrastustapahtumia.

Cygnus-tapahtumien myötä heräsi mielenkiinto muita, pienempiä harrastustapahtumia kohtaan, joista yksi oli Kerho- ja yhdistystoimintajaoston järjestämät Kerhoseminaarit. Syksyllä 1997 päätin ottaa osaa Hollolassa järjestettyyn seminaariin, olihan siellä itseäni liikuttavia aiheita, kuten nuorten tähtiharrastustoiminta ja tähtiyhdistysten tapahtumien ideointi. Samalla tein paremmin tuttavuutta Kerhojaoston silloiseen hegemoniseen jaostonvetäjään Matti Saloon ja muihin aktiivisiin ky-ihmisiin, kuten Veikko Mäkelään, Kai Hämäläiseen ja moniin muihin. Nälkä kasvoi syödessä, ja kävin vielä yhdessä seminaarissa vuonna 1998, mutta vuoden 1999 seminaariin en päässyt.

Vuonna 2000 osallistuin Järvenpään Tähtipäiville, jossa yllätyksekseni Matti Salo tuli kysymään minulta, olisinko kiinnostunut ryhtymään Kerho- ja yhdistystoimintajaoston apuvetäjäksi. Pari vuotta apuvetäjänä toiminut Panu Ahjos oli juuri eronnut toimesta ja Kerhojaoston sisällä oli syntynyt hieman kitkerää ilmapiiriä eräistä omalaatuisista tempauksista johtuen. Matin aisaparina olin järjestämässä Kerhoseminaaria Räyskälässä. Matilla alkoi olla hieman väsymystä pitkän ja ahkeran vuodesta 1991 asti kestäneen jaostonvetäjäkautensa vuoksi, ja hän halusi antaa jaoston ohjat jollekin toiselle. Ymmärsin olevani juuri se, jolle ohjakset haluttiin antaa, mutta en katsonut olevani valmis Matin saappaita täyttämään. Vuoden 2001 Cygnuksen jälkeen jaosto jäi ilman vetäjää, ja sen kohtalosta ei ollut tietoa. Tilanne tähtiyhdistysmaailmassa oli juuri tuohon aikaan sellainen, että pelättiin jonkun nimeltämainitsemattoman ryhmittymän herkitsevan nurkanvaltausta Kerhojaoston kautta. Pääosin sen takia ilmoittauduin olevani kiinnostunut Kerhojaoston vetäjän tehtävistä keväällä 2002, jolloin sain myös tehtävän hoitaakseni.

Vetäjäkauteni alussa olin jonkin verran aktiivinen, mutta vuosina 2003-04 jaoston toiminta oli aika vaimeaa, jota monet vanhat jaoston aktiivit aivan syystä epäsuorasti arvostelijat. Oma aktiivisuuteni oli tuolloin jakautunut niin monen asian kesken, vaikka muutamaan otteeseen vetäjän velvollisuudentunnossani pidin yllä jaoston toimintaa muutamalla yhdistysvierailulla ja Ursan sisäiseen keskusteluun osallistumalla.

 


TAKAISIN