Harrastustoiminta

Alkuhistoria 1979-1992

Olen ollut kiinnostunut tähdistä jo pienestä pitäen. Innostuksen alkulähteitä en tarkalleen muista, mutta uskon muutamien sukulaisteni olleen myötävaikuttamassa asiaan. Aikoinaan Järvenpäässä asunut isoisoisäni oli teknisen ammattinsa ohella kiinnostunut tieteestä, maailmankaikkeuden asioista ja ehkäpä tähtitieteestäkin. Lisäksi setäni oli kiinnostunut tähtitieteestä. Itseasiassa taidan olla alan harrastaja jo kolmannessa polvessa.

Parhaiten lapsuusvuosista muistan mielenkiintoiset retket Riihimäen kaupunginkirjaston lehtienlukusaliin, ja Tähdet ja Avaruus -lehden näyttävät kuvat, vaikka tekstejä en vielä osannut lukeakaan. Myöhemmin, vuonna 1991 sekä vuotta myöhemmin sain sedältäni joululahjaksi tähtiharrastusta käsitteleviän kirjojan, joiden parissa löytöretket maailmankaikkeuden syövereihin saattoivat alkaa. Niiden avulla tutustuin tähtitaivaaseen ja tähtiharrastukseen.

Kehityksen vuodet 1993-94

Oman teknisen tähtiharrastusurani varsinaisena alkuhetkenä pidän 10. tammikuuta vuonna 1993, jolloin otin ensimmäiset tähtivalokuvani Lopen Ojajoella. Samalla aloin pitää kirjaa havainnoistani. Saman vuoden keväänä äitini tilasi minulle Tähdet ja Avaruus -lehden, jonka välityksellä tutustuin paremmin Ursan toimintaan.

Vuonna -93 syntyi varhaisnuoruuteni leikillisestä ajatuksesta perustaa oma tähtiharrastuskerho vanhempieni kesämökille, joka sai nimekseen Nummentaustan Orion. Rakensin oman kerhotoimiston ja suunnittelin kerholle mielikuvituksessani erilaista toimintaa. Samana vuonna tein omaksi ilokseni parisivuista lehteä nimeltään Alfa. Näitä A5-kokoisia lehtiä syntyi yhteensä 3 numeroa, ja vielä -94 tein yhden lehden nimellä Aamutähti.

Jouluna -93 sain lahjaksi ensimmäisen kaukoputkeni, 20-kertaa suurentavan venäläisen linssiputken, jonka avulla harrastustoimintani alkoi saada kehittyneempiä piirteitä. Hieman aikaisemmin olin saanut käyttööni kiikarit, joilla havaitsi Kuuta ja kirkkaimpia kohteita.

Tähtitieteelliseen yhdistykseen Ursaan liityin vuonna 1994. Vaikka olin tuolloin vasta 14-vuotias, olin silti ollut kiinnostunut tähtiharrastuksesta jo monta. Harrastukseni etenemisessä tarvitsin välillä vanhempieni rohkaisua, niin myös Ursaan liittymisessä.

Riihimäen yhdistys 1995-97

Monena kertana Riihimäen kaupunginkirjastossa Tähdet ja Avaruus -lehteä lukiessani osui katseeni lehden toiseksi viimeiselle sivulle, jossa perinteisesti on ollut tähtiharrastusyhdistysten yhteystietoja. Ja aika pian huomasin myös kotikaupungissani olevan tällaisen yhdistyksen.

Asia jäi pitkäksi aikaa taustalle hautumaan, kunnes Tähdet ja Avaruus -lehden alkaessa tulla itselleni -93 aloin ajatella mahdollisuutta tutustua muihin riihimäkeläisiin harrastajiin. Syksyllä -94 alkoi ajatus paikallistoiminnasa olla kypsä ja lopulta joulukuussa otin yhteyttä ja liityin yhdistykseen.

Vuoden 1995 ensimmäisenä keskiviikkona alkoi koko harrastusurani mullistavin aikakausi. Kuluneen vuoden aikana tutustuin yhdistyksen silloisiin aktiiveihin ja moniin mielenkiintoisiin paikallisiin harrastajiin. Yhdistyksen toimintaan osallistuin aktiivisesti alusta asti, olihan tähti-innostus ollut aina hyvin lähellä sydäntäni, ja nyt sain kerrankin toteuttaa sitä kunnolla. Ehkä tästä syystä minut valittiin saman vuoden syyskokouksessa tulevaksi sihteeriksi.

Vuosi 1996 alkoi innostavissa merkeissä: Olin mukana kirjoittelemassa yhdistyksen jäsentiedotetta ja kävin yhdistyksen aktiivien mukana pitämässä tähtinäytöksiä. Kesällä lähdin isäni kanssa ensimmäistä kertaa Cygnus-kesätapahtumaan tutustumaan valtakunnalliseen tähtiharrastukseen.

Syyskuisen Aktiva -96 -tapahtuman jälkeen alkoi omalla kohdallani henkisesti aika passiivinen kausi yhdistyksen toiminnassa, jota kesti aina vuoden -97 kesäkuulle saakka johtuen syistä, että olin ehkä liian innokas yhdistyksen toiminnassa enkä kokenut saavani täyttä luottamusta muiden aktiivien taholta.

Heinäkuussa -97 kävin Hämeenlinnan Cygnuksella ja palasin taas kunnolla yhdistyksen toimintaan. Loppukesästä suunniteltiin yhdistyksen tulevan 20-vuotisjuhlaa ja sen kunniaksi julkaistavaa vihkosta, joka sai nimekseen Apollo 20. Muutama ottamani kuva ja tekstini tuli siinä julkaistuksi.

Syksyllä olin pitämässä muutamia luentoja kansalaisopistolla ja kouluilla. Myöhemmin marraskuussa yhdistys osallistui naapuriyhdistysten retkeen Metsähovin tutkimusasemalle, jonka tiimoilta sain mahdollisuuden kirjoittaa jutun Tähdet ja Avaruus -lehteen ensimmäisenä riihimäkeläisenä.

Tammikuussa -98 alkoi keskittymiseni yo-kirjoituksiin ja otin etäisyyttä yhdistyksen toimintaan eroamalla hallituksesta.

Aktiiviharrastuksen hullu vuosi 1998

Vuoden -96 Cygnukselle menin suurelta osin halusta oppia tuntemaan muita ursalaisia ja Ursan toimintaa. Vuoden -97 Cygnuksella solmin jo tuttavuuksia muutamien harrastajien kanssa, joka kiteytyi saman vuoden syksyn Kerho -ja yhdistystoiminnan jaoston seminaariin Hollolassa, jossa pääsin tutustumaan toimintaan syvemmin. Siitä lähtien pyrin käymään kaikkissa mahdollisissa valtakunnallisissa harrastustapahtumissa, joissa vain ajan ja resurssien puitteissa oli mahdollisuus käydä.

Samana syksynä sain odottamattoman tilaisuuden kirjoittaa Tähdet ja Avaruus -lehteen jutun yhdistystenvälisestä retkestä, joka ilmestyi lehden numerossa 2/98.

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen keväällä -98 määrittelin itseni villiksi ja vapaaksi tähtiharrastajaksi ja aloitin välivuoteni. Kävin keväällä Laitepäivillä ja kesällä Cygnuksella, jonka jälkeen palasin Riihimäen yhdistyksen toimintaan aktiivisemmin mukaan. Olin kesällä hankkinut digitaalikameran, jolla otin ahkerasti kuvia syksyn mittaan yhdistyksen tapahtumista ja kehittelin niiden pohjalta juttuja jäsentiedotteeseen. Tämä oli mielestäni myös käänteentekevä ajanjakso yhdistyksessä, sillä koskaan aiemmin yhdistyksen historiaa ei ollut dokumentoitu yhtä tarkasti.

Lisäksi aloin harrastaa innokkaasti auringonpilkkujen tarkkailua, jonka pohjalta kehittelin omia havaintokortteja. Samana syksynä aloin kehittää omaa tähtiharrastuksen osa-aluetta, havaintopaikkakartoitusta, josta kirjoittelin artikkelin jäsentiedotteeseen joulukuussa. Paljon mieleenjääneitä muistoja tuonut syksy -98 katkesi, kun vuoden -99 tammikuussa menin armeijaan.

Kevättalvella -99 toteutui reilun vuoden leijunut haave omista tähtiharrastussivuista internetissä, kun sain Ursan serveristä tilat omille sivuilleni. Olin käyttänyt internetiä jo kesästä -95 lähtien, mutta vasta lukiossa kiinnostuin kotisivujen tekemisestä, ja aloin suunnitella omia sivuja syksyllä -97.

Suuria unelmia 1999-2000

Kesäkuussa -99 palasin puolen vuoden erittäin pitkältä tuntuneen tauon jälkeen kotiyhdistykseni toimintaan. Heinäkuisen Turun Cygnuksen jälkeen tunsin nuosseeni juuri sille harrastukselliselle tasolle kuin olin aina halunutkin.

Loppukesällä harrastustoimintani keskittyi lähinnä kotisivujeni tekemiseen, ja elokuussa aloin ylläpitämään myös Riihimäen yhdistyksen kotisivuja. Syksyllä minua pyydettiin uudelleen yhdistyksen sihteeriksi ja vuoden 2000 alusta olin taas täysillä mukana. Aloin toimittaa yhdistyksen jäsentiedotetta ja kehitellä uusia ideoita kerholla.

Vuoden 2000 huhtikuun Järvenpään Tähtipäivät oli kannaltani harrastusurani huippuhetkiä. Tuolloin myönnettiin valtakunnallinen harrastuspalkinto kotiyhdistykseni aikoinaan perustaneelle, suuresti kunnioittamalleni pitkän linjan harrastajalle. Lisäksi ryhdyin pyynnöstä Ursan Kerho- ja yhdistystoimintajaoston apuvetäjäksi, jossa hommassa järjestelin mm. Kerhoseminaarin Lopella.

Kesäkolmio.

Suuri Cygnus-seikkailu 2001

Jo vuonna -97 muutamat Ursan aktiiviset jaostoihmiset ehdottivat minulle Cygnus-kesätapahtuman järjestämistä Riihimäen seudulla. Otin idean tapahtuman järjestämisestä sydämen asiaksi, ja idean ympärille syntyi oma järjestelyporukkansa. Tosin tapahtuman ajankohdan suunnittelun suhteen vuosina 1999-2000 tulin kokeneeksi todella uskomattomalta tuntuneita vastoinkäymisiä, jotka tunnollisena ihmisenä otin todella raskaasti. Lopulta pääsimme suunnittelemaan Cygnustamme vuodelle 2001, ja vaikka suunnittelun aikana kaikki ei aina tuntunut menevän hyvin, en luopunut yrittämästä. Lopulta tuli elokuun alku ja pienellä porukalla saimme sen toimimaan hyvin. Tällä tapahtumalla oli minulle todella suuri tunnearvo, kun se järjestettiin sukuni kotiseudulla Lopella, ja koska vielä vanhempani olivat tukemassa minua harrastusurani suurimmassa koitoksessa omalla valtavalla työpanoksellaan. Kun leiri oli viimein ohi, ja kaikki mennyt hyvin, tunsin lopulta saavuttaneeni kaiken kokemani jälkeen suuren onnistumisen, joka säilyisi harrastusurallani kirkkaimpana tähtenä sen loppuun saakka.

TÄHTIHARRASTUSSIVULLE
PÄÄSIVULLE