Aurinko on yksi tavallinen tähti Linnunradassa.
Se syntyi noin 4,5 miljardia vuotta sitten eli
4 500 000 000 vuotta sitten. Aurinko saa energiansa
siten, että sen keskustassa vety muuttuu heliumiksi.
Vedyn loputtua Auringon keskusta tiivistyy ja
ulko-osat laajenevat voimakkaasti, siitä tulee punainen
jättiläinen. Myöhemmin harvat ulko-osat leviävät ympäröivään
avaruuteen kuuman keskustan säteilypaineen puhaltamana. Tämä välivaihe näkyy
planetaarisena sumuna. Kuuma keskusta jää jäljelle, sitä nimitetään
valkeaksi kääpiöksi. Sillä ei ole enää energialähteitä jäljellä ja se
jäähtyy hitaasti mustaksi kääpiöksi.
Auringon halkaisija on 1 392 000 km; se on 109,1 Maan halkaisijaa.
Auringon massa on 332 946 Maan massaa. Aurinko pyörähtää akselinsa
ympäri kerran 25 vuorokaudessa. Lämpötila Auringon pinnalla on 6060 °C.
Auringon etäisyys Maasta on noin 150 000 000 km. Valo kulkee Auringosta
Maahan 8,3 minuuttia.
Ursa/Aurinko
Aurinkosanastoa
Aurinkofaktoja
Astronetti/aurinko
Wikipedia/Aurinko
Aurinkoa sanoin ja kuvin
Esittelyssä Aurinko
Aurinkojaosto
Auringon rakenne ja toiminta
Aurinko ja kuu
Timo Leponiemen sivut
Aurinko ja Kuu tässä kuussa
Aurinko ja tähdet
Kirjallisuutta: Leon Golub ja Jay M. Pasachoff, Lähin tähtemme, URSA 2004.
Auringonpilkut ovat helposti havaittavia kohteitaAuringon näkyvää pintaa kutsutaan fotosfääriksi. Fotosfäärissä näkyy
auringonpilkkujen lisäksi granulaatioita eli rakeita. Ne aiheutuvat
pinnan kiehumisesta. Auringon sisuksissa lämpö kulkeutuu säteilemällä,
mutta lähempänä pintaa lämpö kulkee virtaamalla kohti pintaa.
Rakeet syntyvät siten, että rakeen keskellä kuuma kaasu nousee ylös ja
laskeutuu jäähtyneempänä alas rakeen reunoilla.
Fotosfäärin päällä on ohut kerros,
jota kutsutaan kromosfääriksi. Uloimpana
on korona, jossa Aurinko säteilee energiaansa
avaruuteen sähkömagneettisena aaltoliikkeenä
ja hiukkassäteilynä.
Korona ulottuu kauas avaruuteen ja mekin olemme koronan sisällä.
Auringonpimennyksen aikana, kun kuu peittää aurngon, korona
näkyy hyvin (katso kuvaa). Koronassa tapahtuvaa hiukkassäteilyä
ja sähkömagneettistasäteilyä kutsutaan aurinkotuuleksi.
Pieniä tulenkielekkeitä Auringon pinnalla kutsutaan pikeiksi eli spikuloiksi.
Välillä lentää Auringosta suuria kielekkeitä kaarina ylös jotka laskeutuvat
takaisin Auringon pinnalle. Näitä kutsutaan protuberansseiksi.
Hyvin voimakkaita purkauksia ovat roihut eli flaret. Niissä Auringon
magneettikenttä heittää suuria määriä ainetta ja energiaa koronaan ja
siis edelleen avaruuteen.
Auringon magneettikenttä muuttuu koko ajan ja koska Aurinko pyörii, sen
magneettikenttäkin pyörii. Magneettikenttä aiheuttaa myös voimakkaita
hiukkasvirtoja ulos Auringosta. Auringon magneettikenttä kytkeytyy Maan
magneettikenttään.
Aurinkotuuli, jossa on sähköisesti varattuja hiukkasia, työntää maan
magneettikenttää Auringosta poispäin.
Maan magneettikenttä suojaa meitä aurinkotuulelta. Se ohjaa hiukkasia
maan magneettikenttien suuntaan koti napoja.
Kun magneettikentissä tapahtuu voimakkaita muutoksia, puhutaan
magneettisista myrskyistä.
Revontulet syntyvät, kun nopeat sähköiset hiukkaset törmäävät ilman atomeihin
luovuttaen niiden elektroneille energiaa. Sanotaan, että atomit virittyvät, kun
elektronit siirtyvät korkeammalle energia tasolle. Elektronit luovuttavat saamansa
energian valona, kun ne palaavat alkuperäiseen tilaansa.
Revontulet esiintyvät hyvin korkealla ohuessa ilmakehässä, jossa pommittavat
hiukkaset voivat lentää vapaasti pitkiä matkoja ennen tormäystä. Näin ne saavat
suuren vauhdin, joka riittää elektronien virittämiseen. Loisteputket toimivat
periaatteessa samalla tavalla.
Aurinkokunta
Astronetti/planeetat
Aurinkokunta
positions of the planets and SOHO
Planeetat tässä
kuussa
Tähtikartta
The Nine Planets
An Overview of the Solar System
Kirjallisuutta: Heikki Oja ja Asko Palviainen, Maailmankaikkeus 2005, URSA 2004
Maankaltaiset planeetat:
Merkurius on Aurinkoa lähin planeetta. Etäisyys Auringosta on noin 0,4 AU
(1 AU = Maan etäisyys Auringosta). Aurinko näyttää Merkuriuksesta katsottuna
melkein kolme kertaa niin isolta kuin maasta katsottuna.
Päivällä lämpötila nousee lähes 400oC:en. Sekä yö, että päivä ovat
noin kolme kuukautta. Yöllä lämpötila laskee noin -170oC:een.
Ulkonäöltään Merkurius näyttää Maan kuulta, kraatereineen.
Merkuriuksen ilmakehä ei paljoa suojaa planeettaa meteoriittien pommitukselta.
Vaikka Merkurius on melko lähellä maata, sitä on tutkittu aika vähän, se ei ole
ollut yhtä kiinnostava kuin eräät muut planeetat. Tärkeimmät tiedot on saatu
Mariner 10 luotaimelta.
Kirjallisuutta: Tähdet 2005, Ursa 2004.
Toinen Auringon ja Maan välissä oleva "sisäplaneetta" on Venus.
Venus näkyy kaikkein kirkkaimpana kohteena taivaalla Auringon ja
Kuun jälkeen. Se on helppo tunnistaa. Koska sekin on lähellä Aurinkoa,
näkyy se joko aamutähtenä tai iltatähtenä. Venus on myös Maata lähin planeetta.
Venuksesta ei kuitenkaan näy yksityiskohtia, koska se on vahvan pilviverhon peittämä.
Radioaaltojen avulla Venuksen pinnasta on saatu kuvia. Neuvostoliittolainen
Venera-luotain sai joitakin kuvia Venuksen pinnalta vuonna 1975
ennenkuin sen laitteet tuhoutuivat. Päivälämpötila on noin 470oC.
Maa on planeetta muiden joukossa ja planeettatutkimuksen kannalta tärkeä siksi,
että voimme tutkia Maata perusteellisesti ja verrata sitä muihin planeettoihin.
Maa on erikoinen planeetta siksi, että se on ainoa missä on varmuudella elämää.
Elämä on myös muokannut Maan pintaa, vesiä ja ilmakehää. Siksi voidaan sanoa, että vaikka
jostain Aurinkokunnasta löytyisikin elämää, ei se voi olla niin runsasta kuin Maassa.
Tähtiharrastuksen piiriin kuuluu myös Maan ilmakehän tarkkailu ja nykyisin astrobiologia
tutkii minkälaisissa olosuhteissa elämä on mahdollista Maassa.
Sisäplaneetoilla, Merkuriuksella ja Venuksella ei ole havaittu kuita.
Maalla sensijaan on kokoonsa nähden suuri kuu. Kuu on kuitenkin
kevyempää ainetta kuin Maa ja siksi Maan ja Kuun yhteinen
massakeskipiste on Maan sisäpuolella ja tästä syystä Kuu
kiertää Maata. Sillä perusteella voitaneen ajatella, että
kyseessä ei ole planeettapari.
Kun maa jää Auringon ja Kuun väliin tapahtuu kuunpimennys. Kuu ei pimene
kokonaan, koska Maan heijastama valo heijastuu takaisin Kuusta. Kuu näyttää
punaiselta kuten kuvassa.
Seuraava täydellinen kuunpimennys on 28.10.2004. Se alkaa puolivarjopimennyksenä
klo 3 ja siirtyy kokovarjopimennykseen klo 4 jälkeen. Syvimmillään pimennys on klo 6.
Kokovarjopimennys loppu klo 8 jälkeen ja koko pimennys on loppu klo 9 aikoihin.
Puolivarjopimennys erottuu huonosti, kuu on vain vähän himmeämpi,
sillä Maan ilmakehä taittaa valoa niin, että se valaisee Kuuta.
Osittainen auringonpimennys 31/5 2003
Harvinaisempi ilmiö on täydellinen auringonpimennys, silloin Kuu jää Maan
ja Auringon väliin. Koska Kuun näennäinen koko on lähes sama kuin Auringolla.
peittää Kuu yleensä koko Auringon, vain Auringon korona näkyy täydellisen
auringonpimennyksen aikana.
Näpäytä kuvaa, jos haluat isomman kuvan. Vasemmalla on täysikuu ja oikeassa reunassa on Mars.
Mars on lähin ulkoplaneetta ja neljäs planeetta Auringosta käsin. Marsin olosuhteet
ovat lähinnä maan olosuhteita ja siellä on pinnan alla runsaasti vettä. Ilmanpaine Marsissa
on niin alhainen, ettei vesi pysy nestemäisessä muodossa vaan haihtuu kiehumalla.
Kuitenkin Marsissa on selviä joen uomia, joissa on joskus juossut vesi. Ilmanpaine
on jossakin vaiheessa laskenut niin alhaiseksi, ettei vesi pysy nestemäisenä pinnalla.
Samalla kun ilmakehä on karannut, on lämpötila laskenut. Tutkijoita Mars kiinnostaa,
koska siellä on joskus ollut hyvät olosuhteet elämän kehittymiselle.
Jättiläisplaneetat:
Seuraavan kerran ne kohtaavat Suomesta katsottuna vuonna 2012.
Jupiterin neljä suurinta kuuta näkyvät kiikarilla,jos saa sen tuettua johonkin.
Pieni kaukoputki on mainio kuiden tarkasteluun.
Saturnus on tunnetttu renkaistaan. Ne voi nähdä
hyvällä kiikarilla, mikäli ne ovat sopivassa
asennossa ja kiikari on tuettu. Renkaat ovat
ohuet, eivätkä näy, jos ne ovat kohtisuorasti
Maahan nähden. Pieni kaukoputki on kiikaria parempi.
Saturnus nousee nyt puolenyön maissa ja on
näkyvissä vielä aamulla.
Kaukaisin planeetaksi luokiteltu kappale on Pluto. Sitä kiertää Charon niminen kuu,
jonka halkaisija on kolmas osa Pluton halkaisijasta.
Plutosta tiedetään vielä kovin vähän ja sen luokittelu planeettojen joukossa on hankalaa.
Sen voisi yhtä hyvin luokitella asteroidiksi eli pikkuplaneetaksi. Sama koskee
Charonia, onko se kuu vai onko kyseessä kaksoisplaneetta.
Asteroidit eli pikkuplaneetat ovat planeettoja pienempiä kappaleita.
Eniten niitä tunnetaan Marsin ja Jupiterin väliseltä asteroidivyöhykkeeltä.
On hyvin pieni mahdollisuus, että asteroidi törmäisi Maahan, mutta sen pienen
mahdollisuuden takia asteroidien ratoja tutkitaan tarkasti.
Lokakuussa on Asteroidi Sappho Hyadien tähtijoukossa (Härän tähdistössä).
Sen voi nähdä pienellä kaukoputkella.
Sapfo oli antiikin Kreikan naisrunoilija ja lyyrikko.
Avaruudessa liikkuu monenlaisia kappaleita ja hiukkasia. Ellei niitä luokitella
asteroideiksi tai komeetoiksi, ne ovat meteoroideja. Jos ne tulevat ilmakehään
ja ilman vastuksen seurauksena hehkuvat ja palavat, ne ovat meteoreja. Jos ne
selviävät maahan asti ne ovat meteoriitteja. Hyvin kirkkaita meteoreja kutsutaan
bolideiksi.
Meteoriitin putoaminen aiheuttaa hyvin harvoin vaaraa ihmiselle. Salaman
aiheuttama vaara on paljon suurempi. Suurta katastrofia ei tiettävästi
ihmiskunnalle ole tapahtunut kuin kerran. Noin 4000 vuotta sitten putosi Viron
Saarenmaalle noin 1000 tonnin massainen rautameteoriitti tiheästi asutulle alueelle.
Se räjähti ja teki ison kraatterin. Sitä kutsutaan Kaalijärveksi (katso kuvaa).
Se luultavasti
tappoi paljon ihmisiä. Se aiheutti muutoksia paikallisen väestön uskonnossa
ja sillä oli vaikutusta laajemminkin. Rautakaudella meteoriitin räjähdyksessä
levinnyttä rautaa opittiin käyttämään hyväksi.
| Alkuun | Uranus | Ursa | Elot.net |
|
|