Talven näytäntöjä
Markku Siltainsuu, kuvat Jani Helander
4.2. Karan koulu järjesti oppilailleen ja näiden vanhemmille viime vuotiseen tapaan harrastetapahtuman. Yhdistyksemme oli taas mukana omalla osastollaan ja tarkoitus oli havainnoida myös Aurinkoa. Kova pakkanen ja pilvisyys estivät kuitenkin havaintotoiminnan, mutta kun tietokoneluokassa oltiin, niin aurinkoa katseltiin sitten netistä lähes reaaliajassa. Talven ainoan kylmän kauden osuessa näille päiville jäi osanotto hieman laimeaksi, mutta osastolla kävi kuitenkin sen verran tutustujia, ettei aika käynyt pitkäksi.
Sama kylmä jakso jatkui seuraavana päivänä, kun pidettiin näytäntöä Jukolan päiväkodilla. Pakkasta oli noin 18 astetta, mutta se ei tahtia haitannut. Noin 40 lasta vanhempineen ja opettajineen viettivät talviriehaansa ja meno oli sen mukaista. Tapahtuman laajuus takasi kuitenkin sen, ettei jonot putkilla muodostuneet kerrallaan hallitsemattoman pitkiksi. Lapset olivat viime päivinä tutustuneet planeettoihin ja askarrelleet niiden kimpussa, joten oli aivan hienoa, kun saatoimme näyttää taivaalta kolme lajinsa edustajaa ja katsella niitä myös kaukoputkella, joka osaltaan herättää aina ihmetystä "tykkimäisyydellään".
Valovoimaisimpana kohteena oli mukana Kuu, joka näytti jo melko täydeltä. Se ei kuitenkaan häiritse tuon ikäisiä havaitsijoita; sillä suurin vaikutus tuntuu olevan se, että Kuu näyttää näkökentässä niin suurelta. Ennen pitkään pakkanen alkoi saada otettaan niin havaitsijoihin kuin näyttäjiinkin ja noin puolentoista tunnin aherruksen jälkeen oltiin valmiita lopettelemaan koko homma. Yksi onnistuneimmista tapahtumista.
Toisin taas kävi seuraavalle näytölle. Alun perin sovittiin Haapahuhdan esikoulun kanssa, että heille mentäisiin näyttämään taivasta heti noiden edellisten tapahtumien jälkeisenä päivänä. Mutta pakkanen oli laskenut ja ilma täysin pilvinen, joten päätettiin yrittää uudestaan maaliskuun ensimmäisenä päivänä.
Eipä sekään päivä paljon paremmalta vaikuttanut, mutta sen verran Kuu pilkahteli pilvien välistä, että ajateltiin yrittää. Kaikki näytti lupaavalta aina siihen asti kun saatiin putket kuntoon, mutta kun ensimmäiset havaitsijat astuivat rinkiin hävisi Kuukin näkyvistä. Seuraavan puolen tunnin aikana käytiin sitten kilpajuoksua siitä, ehditäänkö putkia suunnata siihen heikkoon haamukuvaan, joka pilvien takaa välillä näkyi. Ja jos joku ehti vielä sen jälkeen nähdä kuvan okulaarista, oli se ehkä illan kovin saavutus. Vielä voisi kolmannen kerran yrittää toukokuun puolella, jolloin voitaisiin katsella Aurinkoa. Saa nähdä...