Sumuinen kuunpimennys
Markku Siltainsuu, kuvat Jani Helander
Vuosi päästiin aloittamaan heti 9.1 kuunpimennystapahtumalla. Koska ajankohta sattui sopivasti illaksi, päätti yhdistys järjestää yleisönäytännön vesitornilla. Säätiedoitukset eivät kuitenkaan hyvää luvanneet ja sen myötä mediakin sortui julistamaan etukäteen, ettei pimennys näy ehkä koko Suomessa. Kun itse menin vesitornin tasanteelle noin tuntia ennen näytännön alkua, oli näky todella masentava. Kaupungin yllä velloi niin kova sumu ettei edes katuvaloja tahtonut erottaa. Sumu alkoi kyllä pikkuhiljaa hälvetä ja puolen tunnin kuluttua kun Jani ilmestyi paikalle, pilkahti Kuu pilven raosta. Kannoimme kaluston ylös ja toivoimme parasta. Pilvipeite oheni ja rakoili sen verran, että pimennyksen etenemistä pystyi seuraamaan aina silloin tällöin. Yleisöä ei paikalla vielä näkynyt, mutta Sankalan Jari kiiruhti paikalle kameroineen.
Ja kuin tilauksesta, täydellisen vaiheen alkaessa, tuli taivaalle iso reikä ja Kuu näkyi selvästi punertuvana pallona, jonka vierellä putkella katsottaessa näkyi pari tähteä. Ne peittyisivät lähimmän puolen tunnin aikana. Kuu punertui entisestään ja näky alkoi olla todella hieno, sellainen kun sen pitikin olla. Samalla saimme hieman yleisöäkin mukaan. Muutaman pilvenlonkareen häiritessä Kuuta, saatoimme suunnata putket planeettoihin, jotka olivatkin uusia tuttavuuksia vieraillemme.
Kun olimme ihailleet pimennyksen täydellistä vaihetta noin 15-20 min, tuli näytännölle lopullinen niitti. Paksut pilvimassat vyöryivät taivaan peitoksi, eikä sen jälkeen ollut enää mitään nähtävissä. Myöhemmin selvisi, että olimme päässeet osaksi sitä pientä joukkoa, joka yleensä oli nähnyt tapahtumasta mitään koko maassa. Niinpä Janin ottamat kuvat nousivat arvoon arvaamattomaan ja komistivat seuraavan Tähdet ja Avaruus -lehden keskiaukeamaa.