Tuhatluvun ensimmäinen näkyi hyvin
Täydellinen kuunpimennys
Jani Helander

Vuosituhannen ensimmäistä kuunpimennystä seurattiin aikaisin perjantaiaamuna 21. tammikuuta. Kellot oli innokkaimmilla harrastajilla laitettu soimaan jo aamukolmen jälkeen, jolloin kourallinen rohkeita riihimäkeläisiä suuntasi matkansa kohti Vesitornia, jonne oli sovittu havaintoaika neljästä eteenpäin. Markku ja Jani olivat tuoneet omat putkensa, ja Kapasen Petri kuvaili pikkuputkella. Lisäksi iso-dobson oli myös mukana kuvioissa, josta aamutiimimme loput jäsenet, Kati Alanen ja pikkuveljensä Kalle, havaitsivat pimenevää kuuta ahkerasti.

Kun talviaamu oli ja pakkanen purevimmillaan, oli hyvä pukeutuminen paikallaan. Tosin tornimme lämpimät sosiaalitilat olivat ahkerassa käytössä. Pimennys alkoi olla syvimmillään puoli seitsemän jälkeen, mutta yllättäen tasan seitsemän aikoihin ilmestyi taivaalle pilviä pahasti juuri Kuun eteen. Pilviverko kattoi sen verran harmittavasti juuri lounaistaivaan, että harrastajat päättivät kasata laitteensa ja lähteä pois. Mutta kun alettiin valmistautua lähtemään, tulikin kirkastuva Kuu esiin pilven takaa. Ja Petri laittoi vielä pikaisesti kuvauslaitteiston pystyyn. Kaikesta aamunkajon kauneudesta huolimatta sää oli hirvittävän tuulinen ja kylmä viima ravisteli raavaintakin miestä. Puoli kahdeksan mennessä porukkamme oli hajaantunut omille teilleen, sopivasti juuri ennen koulujen ja töiden alkua. Ja kyllä kysymyksiä sateli aamun valjetessa kaikille kuuhulluille harrastajille riittämiin.

Hyvä keli, kamala viima

Samalla kun Riihimäellä havaittiin pimennystä Vesilinnassa, tuli aamutelevisioista reaaliaikaista ohjelmaa saman ilmiön tiimoilta. MTV3:n aamulähetys oli linnoittautunut sinä aamuna Ursan tähtitorniin, josta tuli suoraa kuvaa tapahtuman kehittymisestä. Asiantuntijana pimennyksen kulussa toimi tuttu mies, dosentti Heikki Oja Helsingin yliopistosta. Oja kiitteli tällä kertaa erittäin hyvää säätä sanoen, että tämä kuunpimennys oli niitä harvinaisia pimennyksiä Suomessa, joka näkyi selkeältä taivaalta. Vastaavia tilaisuuksia kun tulee keskimäärin vain noin kerran kymmenessä vuodessa.

Kuunpimennys syntyy siten, että Maan varjo peittää Kuun valoisan osan. Auringonpimennyksestä poiketen kuunpimennys nähdään täydellisenä koko yönpuoleisella pallonpuoliskolla, missä täysikuu vain paistaa horisontin yläpuolella, mikäli pilvet eivät estä sen havainnointia.


  Etusivulle