Toukokuun 24. päivänä 2005 saapui meille riihimäkeläisille tähtiharrastajille suruviesti. Yhdistyksemme perustajajäsen ja tunnustettu kaukoputkien mestari oli poistunut keskuudestamme äkillisesti edenneen syövän uuvuttamana 73-vuotispäivänään.
Vuonna 1932 syntynyt Heikki Kylmälä oli syntyjään Hyvinkäältä, jossa vietti nuoruutensa. Hän tuli ylioppilaaksi 1951, jonka jälkeen opiskeli ja valmistui koneenrakennuksen insinööriksi Helsingin teknillisestä opistosta. Uransa alussa hän toimi suunnittelijana ja suunnitteluryhmän johtajana eri teollisuuslaitoksissa. Hän toimi opettajanuransa alussa Nurmijärven ammattikoulussa, josta siirtyi opettajaksi Riihimäen ammattikouluun. Ammattikoulun rehtori hänestä tuli vuonna 1967. Rehtorina hän oli kehittämässä Riihimäen ammattikoulua 70- ja 80-luvuilla alansa eturivin oppilaitokseksi mm. erilaisten ammattikoulukokeilujen ja oppilaitoksen laajentamisen kautta. Hän toimi myös useissa luottamustoimissa, kuten Riihimäen kansakoulujen johtokunnan ja kansakoululautakunnan puheenjohtajana. Erittäin merkittäväksi on katsottu Heikin työ Lasi- ja posliiniammattien keskustoimikunnan puheenjohtajana näiden alojen koulutuksen kehityksessä.
Rehtorina Heikki tunnettiin yleisesti kurin ja järjestyksen miehenä. Hän uskoi, että tie alansa ammattilaiseksi vaati itsekuria ja paneutumista ammattinsa saloihin. Heikki tunnettiin erityisen tiukkana opettajana kurittomille oppilailleen, joita hän yritti aidosti kannustaa oikealle elämänuralle. Monista syrjäytyneistä oppilaista hän saikin hiottua kunnon kansalaisia. Juuri sellaisia miehiä nykyinen koululaitoksemme tarvitsisi.
Jämäkän maineen takaa löytyi sivistynyt, älykäs ja humaani ihminen, joka halusi olla avuksi niin läheisilleen, ystävilleen kuin oppilailleen. Hän kannusti ja tuki oppilaittensa omaa harrastuneisuutta ja oppimista. Heikki oli tekniikan ohella kiinnostunut maailmankirjallisuudesta, filosofiasta ja tieteen historiasta kuin myös science fiction- ja fantasia-kirjallisuudesta. Esimerkkinä tästä hän tunsi hyvin Taru Sormusten Herrasta -kirjan taustaa jo kauan ennen kuin teos saavutti lopullisen läpimurtonsa ja puhui usein kirjailijoiden ja filosofien teoksista ja niiden teemoista sekä historian opetuksista meille nykypäivän ihmisille. Heikki oli nuoruudessaan myös urheilun harrastaja varsinkin jalkapallon saralla, ja oli aikoinaan mukana perustamassa Hyvinkään Palloseuraa.
Heikki oli riihimäkeläisen tähtiharrastuksen todellinen isähahmo. Rehtorin ja opettajan toimensa ohella hän loi mittavan uran tähtitieteellisten havaintolaiteiden rakentamisen saralla hioen peilejä ja linssejä sekä rakentaen näistä tähtikaukoputkia harrastuskäyttöön muiden aiheesta kiinnostuneiden kanssa. Heikki ja hänen opettajakollegansa Esko Sankari ryhtyivät 70-luvun puolivälissä rakentamaan kaukoputkia ammattikoulussa lopetetun lasiteknisen linjan tiloissa. Rakentelupiiri vakiintui pian kaukoputkien rakennuskerhoksi, joka kokosi kiinnostuneita paikallisia harrastajia toimintaansa. Kaukoputkikerholla oli myös valtakunnallista kiinnostusta, ja maamme useat sen aikaiset Ursan piirissä toimineet havaintovälinerakentajat kävivät ammentamassa oppeja ja niksejä Heikiltä, joita hän tarjosi parhaimman tietämyksensä ja kykynsä mukaan. Hän valmisti mm. harrastajien hyvin tuntemalle optisen alan yrittäjälle Hannu Määttäselle tämän ensimmäisen peilinhiomakoneen käytettäväksi yrityksensä alkutaipaleilla. Lisäksi Heikin tietotaidolla oli kysyntää, kun Ursa tarvitsi Kaivopuiston tähtitorninsa vanhan seurantalaitteiston huoltoa ja korjausta.
Syyskuussa 1977 Heikki oli perustamassa Riihimäelle omaa tähtitieteen harrastajien seuraa, Riihimäen Tähtitieteellistä yhdistystä, jossa hän toimi pitkään sen puheenjohtajana. Heikki jättäytyi pois yhdistyksen hallituksesta lopullisesti 90-luvun puolivälissä, ja pitkästä työskentelystä yhdistyksen parissa hänet kutsuttiin yhdistyksen historian ensimmäiseksi kunniajäseneksi 1995. Pitkäaikaisesta sairaudestaan huolimatta hän osallistui yhdistyksen toimintaan lähes kuolemaansa asti. Paikallisesti ja valtakunnallisesti merkittävän harrastustyönsä johdosta Tähtitieteellinen yhdistys Ursa myönsi hänelle ansioituneiden tähtiharrastajien Stella Arcti -palkinnon vuonna 2000.
Heikki esiintyi aina perin vaatimattomana, mutta oli todelliselta luonteeltaan tinkimätön. Hän pyrki niin työssään kuin harrastuksissaan määrän ja nopeuden sijasta laatuun ja tarkkuuteen. Esimerkkinä tästä hän rakensi itse erityisen haastavana pidetyn Maksutov-tyyppisen kaukoputken, joita ei ole Suomessa tehty kuin yksi vas-taava laite. Heikki jätti merkittävän perinnön ajatusmaailmastaan niin riihimäkeläisille kuin suomalaisille tähtiharrastajille; asiat kannattaa tehdä viimeisen päälle ja riittävällä huolellisuudella, mutta huumoria ja itseironiaa ei pidä unohtaa. Monet kerrat yhdistyksen kerhoilloissa saatiin nauraa terävä-älyisen Heikin tarinoille niin tähtiharrastuksen kuin muunkin maailman merkillisyyksistä ja sattumuksista. Kuin tähtiharrastuksellisen elämän-työnsä päätteeksi Heikki oli rakentanut lapsenlapsilleen kaukoputkia varusteineen, ja osa jälkeläisistä onkin innostunut vaarinsa jalosta harrastuksesta.
Jani Helander ja Markku Siltainsuu
Kyseinen muistokirjoitus on julkaistu alunperin Riihimäen Tähtitieteellisen yhdistyksen Tähtirata-jäsentiedotteessa (2/2005) lokakuussa 2005.
