Aurinko
Syyspäiväntasaus on 23.9. klo 0.19. Tällöin Aurinko siirtyy taivaanpallon pohjoiselta puoliskolta eteläiselle. Aika auringonnoususta auringonlaskuun on samanmittainen (noin 12 tuntia) kaikkialla maapallolla.
Auringonpilkkujen minimi oli vuonna 2007. Maksimiin päästäneen vuonna 2012. Tällä hetkellä auringonpilkkujen määrä on edelleen vähäinen.
Kesäajasta päästään lopultakin sunnuntaiaamuna 25.10., jolloin siirrytään normaaliaikaan.
Täysikuu on 4.9., 4.10., 2.11. ja 2.12. Syysiltaisin Kuu näkyy huonosti, sen sijaan syysaamuisin Kuu näkyy mainiosti.
Kuu on lähellä Merkuriusta 17.10.
Kuu on lähellä Venusta 16.9., Venusta ja Saturnusta 16.10. ja Venusta 15.11.
Kuu on lähellä Marsia 13.-14.9., 11./12.10., 8./9.11. ja 6./7.12.
Kuu on lähellä Jupiteria 2./3.9., 29./30.9., 26.-27.10. ja 23.11.
Kuu on lähellä Saturnusta 13.11. ja 10.12.
Merkurius näkyy itäisellä aamutaivaalla noin 30.9.-15.10 klo 7 maissa. Se kirkastuu selvästi näkyvyyskautensa aikana. Se nousee itäkaakosta noin kaksi tuntia ennen auringonnousua. Olisi hyvä, jos siellä olisi mahdollisimman vapaa horisontti. Merkurius lakkaa näkymästä valoisan taivaan takia vajaa tunti ennen auringonnousua. Merkurius on lähellä Saturnusta 8.10. Tarkempia tietoja on Ursan vuosikirjassa Tähdet 2009 sivulla 62.
Venus näkyy aamutaivaalla marraskuulle saakka itäisellä taivaalla. Venus ohittaa Praesepen tähtijoukon eteläpuolelta 2.9. Kaukoputkella se näkyy melko pyöreänä. - Venus on tähtimäisistä taivaankappaleista aina kirkkain.
Mars nousee koillisesta klo 23 maissa ja normaaliajan tultua marraskuussa ennen klo 22. Mars kirkastuu pikku hiljaa saavuttaen marraskuun lopulla magnitudin 0. Mars siirtyy Kaksosista Kravun tähdistöön lokakuun puolivälissä. Se on Praesepen tähtijoukossa 1.-2.11. Mars on aamulla etelässä yli 50 asteen korkeudella. Mars on melko selvästi punainen.
Jupiter oli oppositiossa 14.8. Jupiter on pimeän tultua matalalla eteläisellä taivaalla. Syyskuun puolivälissä se on etelässä 15 asteen korkeudella klo 23. Jupiter on Kauriin tähdistön vasemmalla puoliskolla. Kaukoputkella näkyy Jupiterin neljä suurinta kuuta ja pilvivyöhykkeitä. - Jupiter on aina kirkkaampi kuin mikään tähti.
Saturnus ilmestyy aamutaivaalle lokakuussa. Venus on hyvin lähellä Saturnusta aamulla 13.10. Saturnus on Neitsyen tähdistön oikeassa laidassa. Saturnus on syksyllä magnitudia 1 eli se on suunnilleen yhtä kirkas kuin Neitsyen kirkkain tähti Spica. - Kaukoputkella näkyvät Saturnuksen komeat renkaat erittäin kapeina ja ainakin suurin kuu Titan.
Uranus näkyy kiikarilla, mutta se erottuu tähdistä ainoastaan suurella suurennuksella kaukoputkella. Se on oppositiossa 17.9.2009 Kalojen tähdistön eteläosassa. Uranus kiertää Auringon kerran 84:ssä vuodessa. Se kohoaa jo 27:n asteen korkeudelle. Sen löytämiseen tarvitsee Tähdet 2009:n karttaa s. 123 tai goto-jalustalla varustettua kaukoputkea.
Neptunus on muutaman asteen Jupiterin vasemmalla puolella. Neptunusta ei enää erottane tähdistä suurellakaan suurennuksella. Sen löytämiseen tarvitsee Tähdet 2009:n karttaa s. 124 tai goto-jalustalla varustettua kaukoputkea.
Meteorit
Satunnaisia eli sporadisia meteoreja näkyy parhaimmillaan noin 10 tunnissa silloin kun taivas on pimeä. Niitä näkyy parhaiten aamuyöstä.
Leonidien meteoriparvi on aktiivisena 10.-23.11. Maksimi on 17.-18.11.2009. Tähdenlentoja tullee kymmenkunta tunnissa. Maksimin aikoihin Kuu ei haittaa havaintoja.
Illan pimettyä etelässä näkyvät "Kesäkolmioon" kuuluvat kolme kirkasta tähteä. Korkealla oikealla on Lyyran tähdistön Vega, vasemmalla Joutsenen Deneb ja selvästi alempana Kotkan Altair. Karhunvartijan Arcturus näkyy lännessä, Otava luoteessa ja Ajomiehen Capella koillisessa.
Syksyllä kannattaa hakeutua mahdollisimman pimeään paikkaan ja katsoa Linnunrataa, joka kulkee taivaan lakipisteen poikki pohjoisesta etelään alkuillasta. Huonommissakin oloissa Linnunradan suunnan saa selville Joutsenen tähdistöstä, joka näyttää lentävän pitkin Linnunrataa. Linnunradan vyössä on mm. kirkas W:n muotoinen Kassiopeia ja Perseus.
Kiintoisimpia syystaivaan kohteita on Andromedan galaksi seuralaisgalakseineen. Kuitenkin monelle ensikertalaiselle kaukoputken käyttäjälle tämä kuten useimmat muutkin galaksit tuottavat pettymyksen. Galaksista näkyy himmeänä sumutäplänä vain sen kirkkain keskusosa. Yllättäen galaksin seuralaiset näkyvät melkein yhtä kirkkaina täplinä päägalaksin läheisyydessä.
Andromedan galaksi näkyy periaatteessa paljain silminkin, mutta sen sijainti on silti hyvä tarkistaa tähtikartasta.
Syysöinä on mukava opetella tuntemaan taivaan tähdistöjä tähtikartan tai planisfäärin avulla (tähtikarttoja saa ostaa Komeetasta).
Jos käytössä on kaukoputki, syksyn öinä voi tarkkailla vaikkapa kaksoistähtiä. Tällaisia ovat mm. Albireo Joutsenessa, Mizar Otavassa, Andromedan tähdistön Alamak ja Oinaan Mesarthim. Jos et tunne niitä ennestään, tähdet on tunnistettava tähtikartan avulla. Ursan vuosikirjan Tähdet 2008 sivulta 143 löytyy pieni kaksoistähtien luettelo.
Mistä saa tietoa?
Tähtitaivaasta kerrotaan osoitteessa: http://www.ursa.fi/taivaalla/
Yleisradion Teksti-TV:ssä sivulla 897 on tietoja tähtitaivaasta ja sivulla 898 tietoja satelliittien näkymisestä.
Ja Ursan vuosikirja Tähdet on alan perusteos. Sitä saa ostaa vaikka Kirkkonummen Komeetalta. Eikä maksa jäseniltä kuin 10 euroa ja muilta 12 euroa.
Seppo Linnaluoto