Sisältö:
Yhdistysasiaa
Puheenjohtajan palsta
Tapahtumakalenteri
Syyskokous
Kerhoillat
Lastenkerho
Esitelmätilaisuudet
Lyhennelmä huhtikuun esitelmästä: Kaksoistähdet
Tähtitaivas syksyllä 2002
Tähtipäivät Kirkkonummella
Syysristikko
Havainto- ja kuvauspalsta
Messier-havaintoja, osa 2
Tähtienvälistä ainetta
Kesätapahtumia
Komeetan retki Hiidenmaalle
Mitsurinskojen observatorio
Cygnus 2002
Lyhyesti ja pitemmästi
Ruotsi lyöty!
Heinäkuun kerhoillat
Avaruusaiheisia postimerkkejä

KESÄN KUVIA

Klikkaa kuvaa!
Pienoisraketin lähtö Cygnus-tapahtumassa

Klikkaa kuvaa! Lue matkakertomus!
Kirkkonummelaisten putket olivat tiiviissä käytössä Virossa Hiidenmaalla. Havainnoimassa Joosep Lepland.

Klikkaa kuvaa!
Tallinnan tähtitorni sijaitsee noin seitsemän kilometriä keskustasta lounaaseen Nõmmen kaupunginosassa olevassa Glehnin puistossa. Se on rakennettu alun perin 1910-luvulla ja muutettu tähtitorniksi 1960-luvulla. Sen 48 cm läpimittaisella peilikaukoputkella on tehty tähtien fotometriaa. Tornin kupoolia korjataan parhaillaan.

Yhdistyksen sivut löytyvät osoitteesta:
www.ursa.fi/yhd/komeetta

Lehteen voi lähettää kirjoituksia ja kuvia osoitteeseen:
Kettutie@dlc.fi

Liity jäseneksi! Jäsenmaksu v. 2002 17 euroa, alle 25-vuotiailta 9 euroa.

YHDISTYSASIAA

Puheenjohtajan palsta

Edellisen Pyrstön ilmestymisen jälkeen Komeetassa on tapahtunut paljon, vaikka kesän valoisuus onkin vapauttanut aikaa muihinkin harrastuksiin. Tähtipäivät vietiin kunnialla läpi juuri ennen kerhon kaksivuotispäivää. Jäsenistöä on osallistunut Suomen ja Viron harrastajien kesätapahtumiin, joista juttua toisaalla tässä lehdessä. Kerhoiltojen paikka on vaihtunut Ljunghedaan. Meillä ei ole käytössä kokonaan omaa tilaa kuten Volsissa, mutta riittävän iso kokoontumistila ja lukittavat kaapit kirjaston ym. säilytykseen. Illat aloitetaan alustuksella jostain alan aiheesta, josta tiedotetaan sähköpostilistan kutsussa. Komeetta osallistuu Kirkkonummipäiville tämän lehden ilmestymisen aikoihin. Syyskuussa alkavat taas asiantuntijaluennot
koulukeskuksen auditoriossa. Iltojen pimetessä voidaan alkaa havainnointi myös kerhoiltoina.

Miksi olla Komeetan jäsen? On tietysti arvokasta kannattaa paikallista harrastustoimintaa jäsenmaksulla, ja senkin saa tienatuksi takaisin muutaman kirja-alennuksen käyttämällä. Pyrstökin on suomalaisten alan kerholehtien parhaimmistoa. Parhaan hyödyn saa kuitenkin osallistumalla. Kerhoilloissa tapaa samanhenkisiä ihmisiä. Joukossa voi jakaa kokemuksia ja kysymyksiin saa useimmiten vastauksen. Kattava kirjasto on käytössä ja Astroscan-kaukoputki lainattavissa. Osallistumalla voit vaikuttaa tulevaan toimintaan.

Jarmo Helle

TAPAHTUMAKALENTERI

Syyskokous

Kirkkonummen Komeetan sääntömääräinen syyskokous on 12.11.2002 klo 18 pidettävän esitelmän jälkeen Kirkkonummen koulukeskuksen auditoriossa. Valitaan mm. uusi hallitus ja päätetään toimintasuunnitelman ja talousarvion hyväksymisestä sekä jäsenmaksuista.

Kerhoillat

Kerho kokoontuu maanantaisin klo 18 Ljunghedan seurantalolla osoitteessa Vanha Heikkiläntie 64 noin kilometri Kirkkonummen keskustasta itään. 9.9. kerho on poikkeuksellisesti Markku af Heurlinin kotona n. 2,8 km Volsintietä koilliseen osoitteessa Samkullantie 6.

Lastenkerho

Lastenkerho kokoontuu tiistaisin klo 18 Kirkkonummen keskustassa Mäkituvan tiloissa osoitteessa Kuninkaantie 5-7 A. Kokoontumispäivät ovat: 17.9., 1.10., 15.10., 29.10., 19.11. ja 3.12.

ESITELMÄTILAISUUDET

Tulevat

24.9. (tiistai) klo 18 professori Heimo Saarikko Helsingin yliopiston Fysikaalisten tieteiden
laitokselta esitelmöi satelliiteilla tehtävästä avaruustutkimuksesta Kirkkonummen koulukeskuksen yläasteen auditoriossa.

22.10. (tiistai) klo 18 fil. maist. Asko Palviainen Helsingin yliopiston Tähtitieteen laitokselta esitelmöi tähtien synnystä Linnunradan tason ulkopuolella Kirkkonummen koulukeskuksen yläasteen auditoriossa.

12.11. (tiistai) klo 18 dosentti Tapio Markkanen Helsingin yliopistosta esitelmöi aiheesta: "Tähtitiedettä Itämeren piirissä - liikkuvuutta ja yhteistyötä halki vuosisatojen". Paikka on Kirkkonummen koulukeskuksen yläasteen auditorio.
Esitelmän jälkeen on Kirkkonummen Komeetan sääntömääräinen syyskokous.

Esitelmäpaikka on Kirkkonummen koulukeskuksen Kirkkoharjun (yläasteen) koulun auditorio aivan Kirkkonummen keskustassa Haagantien lähellä (puhelinkartta 22, ruutu 57-70).

Esitelmä kaksoistähdistä

Kirkkonummen Komeetan esitelmäsarjassa oli vuorossa fil. maist. Panu Muhli Helsingin yliopiston tähtitieteen laitokselta. Hänen aiheenaan oli vuorovaikuttavat kaksoistähdet. Esitelmän rahoitti Helsingin yliopiston Vapaan sivistystyön toimikunta. Esitelmää kuulemassa oli 36 henkeä.

Taivaalla näkyy usein kaksi lähekkäistä tähteä, jotka voivat kuitenkin olla eri etäisyyksillä. Tällaisia sattumalta samassa suunnassa näkyviä tähtiä sanotaan optisiksi kaksoistähdiksi. Mutta monet lähekkäiset parit ovat todella yhtä kaukana ja muodostavat fysikaalisen järjestelmän, jossa tähdet kiertävät toistensa ympäri. Arviolta 65 % tähdistä kuuluu kaksois- tai moninkertaisiin tähtiin. Komponenttien välinen etäisyys vaikuttaa tähtien kehitykseen.

Visuaaliset kaksoistähdet

Visuaaliset kaksoistähdet erottuvat kaukoputkella erillisinä tähtinä eli komponenttien välinen etäisyys on suurempi kuin noin 0,1 kaarisekuntia. Komponenttien keskinäinen asema muuttuu vuosien kuluessa tähtien kiertäessä toistensa ympäri. Kiertoajat ovat vuosista tuhansiin vuosiin. Kiertoradan koko ja komponenttien massat voidaan laskea, jos etäisyys tunnetaan. Ensimmäisen kaksoistähden, ksi Ursae Majoriksen rata saatiin laskettua vuonna 1830.

Astrometriset kaksoistähdet

Astrometrisissa kaksoistähdissä nähdään vain yksi tähti, mutta sen heilahteleva ominaisliike osoittaa näkymättömän seuralaisen olemassaolon. Havainnot antavat vain kirkkaamman komponentin näennäisen radan järjestelmän painopisteen ympäri. Jos näkyvän komponentin massa saadaan selville, saadaan arvio myös näkymättömän komponentin massalle.

Ensimmäinen astrometrinen kaksoistähti oli Sirius, jonka 1830-luvulla huomattiin liikkuvan aaltomaisesti. Tällä menetelmällä etsitään myös ruskeita kääpiötähtiä ja planeettakuntia.

Spektroskooppiset kaksoistähdet

Spektroskooppiset kaksoistähdet näyttävät useimmiten yhdeltä tähdeltä suurimmissakin kaukoputkissa, mutta niiden spektrissä tapahtuu säännöllistä vaihtelua. Ensimmäinen spektroskooppinen kaksoistähti löydettiin 1880-luvulla. Tällöin havaittiin Otavan Mizarin spekrin viivojen säännöllisesti kahdentuvan. Dopplerin ilmiön mukaisesti spektriviivan siirtymä pois oikealta paikaltaan on suoraan verrannollinen tähden säteisnopeuteen. Toisiaan kiertävien komponenttien spekriviivojen välimatka on suurimmillaan, kun toinen tähti tulee meitä kohti ja toinen liikkuu poispäin. Siirtymän jakso on juuri tähtien kiertoaika. Spektrihavaintojen avulla voidaan laskea tähtien massat, mikäli kaksoistähden ratatason kaltevuus Maahan nähden voidaan arvioida muilla keinoin.

Fotometriset kaksoistähdet

Fotometriset kaksoistähdet ovat yleensä pimennysmuuttujia, joissa tähdet jokaisella ratakierroksellaan vuorotellen peittävät toisensa osittain tai kokonaan näkyvistä. Valokäyrien muoto ja muuttuvuus voivat kertoa mm. ratatason kaltevuuden, tähtien koon ja muodon, lämpötilajakautuman, massavirtojen geometrian ja jopa kaksoistähtisysteemin kehitysvaiheen.

Vuorovaikutusta vai ei?

Kaikki kaksoistähdet vuorovaikuttavat keskenään gravitaation välityksellä. Jos kaksoistähden komponenttien välinen etäisyys on vähintään 1 AU (Maan ja Auringon välinen etäisyys), tähdet kuitenkin kehittyvät suurinpiirtein samoin kuin yksittäiset tähdet. Komponenttien välimatkan ollessa tätä pienempi tähtien kehitys muuttuu usein dramaattisesti.

Lähekkäisen kaksoistähden massiivisemman komponentin laajentuessa jättiläiseksi ns. Rochen pinta määrää kehityskulun. Tähän liittyy myös ns. Algol-paradoksi, jossa kaksoistähden kevyempi komponentti oli alunperin massiivisempi, mutta on luovuttanut suuren osan massastaan kumppanilleen täyttäessään Rochen pintansa.

Massavirtauksen ohella muita tärkeitä kaksoistähden elämään vaikuttavia vuorovaikutuksen muotoja ovat mm. tähtituuli, magneettikentät, vuorovesivoimat, supernovaräjähdykset ja novapurkaukset.

Kaksoistähtien perustyypit

Ns. erillisessä systeemissä on vain vähän vuorovaikutusta, lähinnä tähtituulen ja vuorovesivoimien muodossa. Puoliksi erillisessä systeemissä vuorovaikutus on huomattavasti vahvempaa. Tällöin toisesta tähdestä virtaa jatkuvasti kaasua toiseen komponenttiin, ja samalla komponenttien massat muuttuvat.  Kontaktikaksoistähdissä tähtien pinnat koskettavat toisiaan, ja komponenteilla voi jopa olla yhteinen kuorikerros.

Valokäyrien perusteella pimennysmuuttujat jaetaan kolmeen tyyppiin, Algol-tähtiin, beta Lyrae -tähtiin ja W UMa -tähtiin. Kaksi ensin mainittua ryhmää ovat yleensä puoliksi erillisiä järjestelmiä, ja W UMa -tähdet kontaktikaksoistähtiä.

Algol-tähdillä valokäyrän muoto on suuren osan ajasta tasainen. Valokäyrässä on kaksi hyvin erilaista minimiä, joista pääminimi on hyvin paljon syvempi kuin sivuminimi.Tämä johtuu tähtien kirkkauserosta. Kun suurempi tähti, joka yleensä on viileäpintainen jättiläinen, peittää pienemmän ja kuumemman komponentin, syntyy syvä minimi. Kun pienempi ja kirkkaampi tähti kulkee viileämmän jättiläisen editse, syntyy vain pieni minimi.

Beta Lyrae -tyyppisillä kaksoistähdillä valokäyrässä tapahtuu jatkuvaa muutosta. Tähdet ovat niin lähekkäin, että toinen on venynyt ellipsoidin muotoiseksi ja pimennysten ulkopuolellakin kirkkaus muuttuu. Painavampi tähti on materiakiekon ympäröimä. Tähtien ratajaksot ovat varsin lyhyitä, vain 0,5-10 vuorokautta.

W UMa-tähtien valokäyrässä minimit ovat suunnilleen yhtä syviä. Kyseessä on hyvin lähekkäinen systeemi, jonka molemmat komponentit täyttävät Rochen rajansa ja siten niiden pinnat koskettavat toisiaan.

Kompaktit kaksoistähdet

Kaksoistähdestä saattaa syntyä systeemi, jossa toinen komponentti on valkoinen kääpiö, neutronitähti tai musta aukko. Nämä ns. kompaktit kaksoistähdet ovat usein erittäin aktiivisia ja rajusti muuttuvia kohteita, ja ne säteilevät kaikilla aallonpituusalueilla radioaalloista aina gamma-säteisiin.

Kataklysmisiksi muuttujiksi sanotaan kaksoistähtiä, joissa tavallinen tähti luovuttaa materiaa valkoiselle kääpiölle. Tällaisia ovat kääpiönovat, klassiset novat ja polarit. Järjestelmien ominaisuudet riippuvat pitkälti valkoisen kääpiön magneettikentän voimakkuudesta.

Röntgenkaksoistähdissä puolestaan materiaa keräävä komponentti on neutronitähti tai musta aukko. Nimensä mukaisesti ne ovat koko galaksimme voimakkaimpia röntgensäteilyn lähteitä. Röntgenkaksoistähtiä tunnetaan vain runsaat sata koko Linnunradassa, vaikka niitä arvellaan olevan Linnunradassa kymmeniätuhansia.

Esitelmöitsijä puhui myös mikrokvasaareista. Ne ovat röntgenkaksoistähtiä, jotka muistuttavat kvasaareja pienoiskoossa. Niiden tunnuspiirteenä ovat materiasuihkut, joissa kuuma kaasu syöksyy ulospäin lähes valon nopeudella mustan aukon läheisyydestä.

Vuorovaikuttavien kaksoistähtien elinikä on rajallinen. Kaksoistähti voi lopulta hajota supernovaräjähdyksessä, tavallinen seuralaistähti voi menettää kaiken massansa kompaktille tähdelle ja siten kadota kokonaan, tai tähtipari sulautuu yhteen ja ehkä samalla räjähtää.

Kaksoistähtien tutkimus on osaltaan ollut luomassa perustaa koko nykyiselle modernille fysiikalle. Niiden avulla voidaan käytännön tasolla testata suhteellisuusteoriaa sekä tutkia aineen käyttäytymistä voimakkaissa magneettikentissä, äärimmäisissä tiheyksissä ja korkeissa lämpötiloissa, siis olosuhteissa joita Maan pinnalla ei kyetä aikaansaamaan. Vuorovaikuttavat kaksoistähdet ovatkin luonnon oma kosminen laboratorio.

Seppo Linnaluoto

Tähtitaivas syksyllä 2002

Aurinko

Syyspäiväntasaus on 23.9. klo 7.55. Tällöin Aurinko siirtyy taivaanpallon pohjoiselta puoliskolta eteläiselle. Aika auringonnoususta auringonlaskuun on samanmittainen (12 tuntia) kaikkialla maapallolla.

Auringonpilkut ovat edelleen lähellä maksimiaan, mutta pilkkujen määrä on lähtenyt laskuun.

Kesäajasta päästään lopultakin 27.10., jolloin siirrytään normaaliaikaan.

Kuu

Täysikuu on 21.9., 21.10. ja 20.11. Syysiltaisin Kuu näkyy huonosti, sensijaan syysaamuisin Kuu näkyy mainiosti.

Kuu on lähellä Saturnusta 1.-2.9., 28./29.9., 25.-27.10. ja 22.-23.11.

Kuu on lähellä Jupiteria 4.-5.9., 2.10., 29./30.10. ja 25.-26.11.

Kuu on lähellä Merkuriusta ja Marsia aamulla 5.10. Kuu on lähellä Marsia 3.11. Kuu on lähellä Venusta ja Marsia 1.12.

Planeetat

Merkurius näkyy aamulla (klo 7:n tienoilla) n. 10.-25.10. Se on matalalla itäisellä taivaalla. Se tulee näkyviin noin 55 minuuttia ennen auringonnousua paljain silmin. Kiikarilla se voi näkyä jo aikaisemminkin.

Kaavio Merkuriuksen näkymisestä on Ursan Tähdet 2002 -kirjassa sivulla 57. Merkurius on lähellä Marsia 9.-11.10.

Venus alkaa näkyä aamulla (noin klo 7) kaakkoisella taivaalla ennen auringonnousua marraskuun puolivälissä. Venus on planeetoista kirkkain. Venus on lähellä Marsia suunnilleen 25.11.-1.1.2003

Mars näkyy aamutaivaalla syyskuun lopusta lähtien. Mars nousee ennen klo 6 idästä koko syksyn. Mars on enää vähän kirkkaampi kuin Pohjantähti.

Jupiter ilmestyy aamutaivaalle elokuun lopulta lähtien. Lokakuun lopussa Jupiter nousee klo 23 ja joulukuun lopussa klo 21.

Jupiter on Kravun tähdistössä.

Jupiter on yleensä toiseksi kirkkain (Venuksen jälkeen) planeetoista. Kaukoputkella näkyy neljä Jupiterin kuuta ja pilvivyöhykkeet.

Saturnus nousee 20.9. noin klo 22 ja 20.10. noin klo 20. Normaaliaikaan siirryttyä 6.11. se nousee klo 18.

Saturnus on Härän tähdistön ja Orionin tähdistön rajamailla.

Saturnus on suunnilleen yhtä kirkas kuin pohjoisen taivaan kirkkaimmat tähdet Arcturus, Vega ja Capella. Pienelläkin kaukoputkella näkyvät Saturnuksen renkaat ja ainakin suurin kuu Titan. Noin 10-senttisellä kaukoputkella näkyy jo useampiakin Saturnuksen kuita.

Meteorit

Satunnaisia eli sporadisia meteoreja näkyy parhaimmillaan noin 10 tunnissa silloin kun taivas on pimeä. Niitä näkyy parhaiten aamuyöstä.

Leonidien meteoriparvi on aktiivisena 14.-21.11. Maksimi on 19.11. aamulla. Tällöin aktiivisuus saattaa olla meteorimyrskyn luokkaa. Valitettavasti tällöin on täysikuu.

Tähdet

Illan pimettyä etelässä näkyvät "Kesäkolmioon" kuuluvat kolme kirkasta tähteä. Korkealla oikealla on Lyyran tähdistön Vega, vasemmalla Joutsenen Deneb ja selvästi alempana Kotkan Altair. Karhunvartijan Arcturus näkyy lännessä, Otava luoteessa ja Ajomiehen Capella koillisessa.

Syksyllä kannattaa hakeutua mahdollisimman pimeään paikkaan ja katsoa Linnunrataa, joka kulkee taivaan lakipisteen poikki. Huonommissakin oloissa Linnunradan suunnan saa selville Joutsenen tähdistöstä, joka näyttää lentävän pitkin Linnunrataa. Linnunradan vyössä on mm. kirkas W:n muotoinen Kassiopeia ja Perseus.

Kiintoisimpia syystaivaan kohteita on Andromedan galaksi seuralaisgalakseineen. Kuitenkin monelle ensikertalaiselle kaukoputken käyttäjälle tämä kuten useimmat muutkin galaksit tuottavat pettymyksen. Galaksista näkyy himmeänä sumutäplänä vain sen kirkkain keskusosa. Yllättäen galaksin seuralaiset näkyvät melkein yhtä kirkkaina täplinä päägalaksin läheisyydessä.

Andromedan galaksi näkyy periaatteessa paljain silminkin, mutta sen sijainti on silti hyvä tarkistaa tähtikartasta.

Syksyöinä on mukava opetella tuntemaan taivaan tähdistöjä tähtikartan avulla (tähtikarttoja saa ostaa Komeetasta).

Jos käytössä on kaukoputki, syksyn öinä voi tarkkailla vaikkapa kaksoistähtiä. Tällaisia ovat mm. Albireo Joutsenessa, Mizar Otavassa, Andromedan tähdistön Alamak ja Oinaan Mesarthim. Jos et tunne niitä ennestään, tähdet on tunnistettava tähtikartan avulla. Ursan vuosikirjan Tähdet 2002 sivulta 129 löytyy pieni kaksoistähtien luettelo.

Kuluvan ja seuraavan kuun tähtitaivaasta kerrotaan osoitteessa:
http://www.ursa.fi/taivaalla/

Suomeksi kerrotaan kuukauden taivaasta myös osoitteessa:
http://www.astronetti.com/taivas/index.htm

Myös Yleisradion Teksti-TV:ssä sivulla 596 on tietoja tähtitaivaasta. Sivulla 599 tähtiyhdistykset ilmoittavat toiminnastaan, myös Kirkkonummen Komeetta.

Seppo Linnaluoto

Tähtipäivät Kirkkonummella

Tähtipäiviä on pidetty vuodesta 1971 lähtien eri puolilla Suomea Helsingistä Rovaniemelle saakka. Kirkkonummella on aikaisemminkin pidetty vuonna 1990 tähtipäivät Ursan järjestämänä Majvikin kurssikeskuksessa. Mutta tällä kertaa tähtipäivät pidettiin Kirkkonummen koulukeskuksessa aivan Kirkkonummen ydinkeskustassa.

Perjantaina rakennettiin koulukeskuksen liikuntasaliin tähtipäivien näyttely ja tutustuttiin Kirkkonummen Masalassa olevaan Geodeettiseen laitokseen, jota esitteli professori Markku Poutanen.

Lauantain esitelmät

Lauantaina tähtipäivät avasi Kirkkonummen kunnanjohtaja Tarmo Aarnio. Sen jälkeen alkoi seitsemän luennon sarja. Ensimmäisenä oli dosentti Hannu Kurki-Suonio Helsingin yliopiston Fysikaalisten tieteiden laitokselta, Teoreettisen fysiikan osastolta. Hänen aiheensä oli maailmankaikkeuden täyttävä kolmen asteen taustasäteily. Vuonna 1965 Arno Penzias ja Robert Wilson huomasivat kaikkialta taivaalta tulevan mikroaaltosäteilyä, joka vastaa noin kolmen kelvinin lämpötilassa olevaa säteilyä. Tämä on hyvässä sopusoinnussa alkuräjähdysteorian kanssa.

Toisena oli esitelmävuorossa Helsingin yliopiston Tähtitieteen laitokselta dosentti Juhani Huovelin, jonka aiheena oli avaruustähtitiede. Avaruustähtitieteeksi nimitetään sellaista tähtitiedettä, jossa havainnot tehdään Maan ilmakehän ulkopuolelta, siis satelliiteista käsin. Maan pinnalle saapuu vain kaksi kaistaa sähkömagneettista säteilyä, näkyvä valo sekä radiosäteily. Muu säteily, infrapunainen, ultravioletti- ja röntgensäteily sekä gammasäteily suodattuu kokonaan ilmakehään. Ilmakehä häiritsee myös näkyvän valon havaintoja, siksi on avaruuteen lähetetty Hubble-avaruusteleskooppi. Avaruustähtitiede etenee ja laajenee nopeasti.

Kolmantena esitelmöi Helsingin yliopiston Tähtitieteen laitokselta professori Kalevi Mattila. Hänen aiheensa oli Euroopan eteläinen observatorio (ESO) ja Suomi. Suomi on liittymässä ESO:oon. ESO:n kaukoputket ovat Chilessä huomattavasti päiväntasaajan eteläpuolella, koska kiintoisimmat kohteet ovat yleensä etelässä. ESO on rakentamassa todella suuria teleskooppeja, niistä suurin on neljä kappaletta 8,2 metrin teleskooppeja (Very Large Telescope). Nämä neljä teleskooppia toimivat yhdessä ja niiden yhteinen kulmaerotuskyky vastaa 200 metrin kokoista teleskooppia.

Seuraavat esitelmät oli suunnattu etupäässä alan harrastajille. Markku Nissinen Varkaudesta kertoi meteorien radiohavainnoista sekä Michael Fletcher harrastajan radiohavainnoista. Perjantain esitelmiä kuunteli 40-50 henkeä.

Illanvietto ja Stella Arcti -palkinnot

Tähtipäivien illanvietto pidettiin Ljunghedan seurantalolla, missä nautittiin erinomaista Patakukon valmistamaa illallista.

Illanvieton yhteydessä jaettiin myös Ursan Stella Arcti -palkinnot. Stella Arcti -palkinto on Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan vuosittain myöntämä palkinto ansioituneesta harrastus- tai havaintotoiminnasta. Palkinto jaetaan yleensä tähtipäivillä.

Tänä vuonna palkinnon saajia oli kaksi. Palkinto ansiokkaasta harrastustoiminnasta mm. meteori-, myrskybongaus- ja revontulijaostoissa myönnettiin Timo Leponiemelle. Myös Kari Kalervo sai palkinnon ansiokkaasta harrastustoiminnasta. Hän on harrastanut tähtivalokuvausta.

Retki Metsähoviin

Sunnuntaiaamuna mentiin bussilla Metsähovin tutkimuslaitoksille. Ensimmäiseksi tutustuttiin Geodeettiseen tutkimusasemaan, jota esitteli tekn. tri Matti Paunonen ja prof. Markku Poutanen. Asemalla tutustuttiin satelliittilaseriin, jolla tekokuiden hetkellisiä etäisyyksiä voidaan määrätä 2-3 sentin tarkkuudella sekä painovoimalaboratorioon.

Seuraavaksi tutustuttiin Metsähovin radiotutkimusasemaan, jota esitteli laitoksen johtaja tekn. tri Seppo Urpo, joka teki samalla havaintoja Auringosta. Radiotutkimusaseman antenni on 14 metrin halkaisijainen lautasantenni, jota suojaa lasikuitukankainen suojakupu. Radioteleskoopilla tutkitaan mm. kvasaareita, Aurinkoa ja avaruuden molekyylisäteilyä.

Lopuksi tutustuttiin Helsingin yliopiston tähtitorneihin, joita on Metsähovissa kolme kappaletta tai oikeastaan vain päätorniin, jossa on 60 cm peiliteleskooppi. Metsähovin tila on kuulunut Yliopistolle jo vuosisadan alusta, ja aikaisemmin Yliopisto harjoitti siellä maataloutta, mutta 1960-luvulla alue siirtyi tutkimuksen käyttöön. Tähtitieteen laitos tutkii nykyään lähinnä röntgenkaksoistähtiä, joita tutkitaan CCD-kameralla. Metsähovissa tutkitaan myös pikkuplaneettojen fotometriaa ja astrometriaa.

Sunnuntain luennot

Todellinen tähtipäivien yleisömagneetti oli avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja Turun yliopiston Tuorlan observatoriosta. Hänen esitelmäänsä elämästä maailmankaikkeudessa oli kuulemassa peräti 140 henkeä. Esitelmässä tarkasteltiin melko perusteellisesti Marsia ja muita aurinkokunnan kappaleita sekä viestien metsästystä radioaalloilla. Valtaoja päätyi käsitykseen, että elämä maapallolla on osa kosmoksen tavallista kehitystä. Tähän käsitykseen hän päätyi myös Tieto-Finlandialla palkitussa kirjassaan Kotona maailmankaikkeudessa.

Viimeinen esitelmä oli Geodeettisen laitoksen professori Markku Poutasen esitys planeetta Maasta. Siinä hän tarkasteli erityisesti Maan kohoamista, mannerten liikkeitä yms. geodeettisia ongelmia. Esitelmää kuunteli noin 60 henkeä.

Näyttely

Näyttelytila oli koulukeskuksen liikuntasalissa. Siellä oli mm. maailman suurin kaupallisesti myytävä täysin liikuteltava Obsession-kaukoputki, jossa on 63 sentin läpimittainen pääpeili. Näyttelyssä oli myös Ursan planetaario, jossa oli puolen tunnin yleisönäytöksiä. Planetaarion kupooliin heijastettiin tähtitaivas ja diakuvia. Omatekoisia kaukoputkia oli parikymmentä, enimmäkseen 10-20 cm peilillä varustettuja. Erikoisuutena oli varmaankin maailman pienimpiin kuuluva kaukoputki, jossa oli 11 mm objektiivi.

Kirkkonummen Komeetan omalla osastolla oli runsaasti lastenkerhon piirustuksia ja lehtileikkeitä etupäässä Kirkkonummen Sanomista.

Kaikenkaikkiaan voisi sanoa, että tähtipäivät oli komea ja hyvin järjestetty tapahtuma. Kirkkonummen Koulukeskus havaittiin erityisen hyvin soveltuvaksi tapahtumalle.

Seppo Linnaluoto

Kuvia tähtipäiviltä.

SYYSRISTIKKO

Klikkaa kuvaa! Tulosta ristikko paperille.

Laatinut Mikko Olkkonen. Ratkaisu lehtemme seuraavassa numerossa.

HAVAINTO- JA KUVAUSPALSTA

Messier-havaintoja, osa 2

Aloitin Messier-kohteiden havainnoinnin 15.2.2002 ja olen tähän mennessä bongannut tasan 50 Messierkohdetta. Niiden havaitsemisesta kirjoitin edellisessä Komeetan pyrstössä No 2/2002. Vähän yli puolet Messierkohteista on siis näkemättä.

Huhtikuun alussa huono sää haittasi havainnoimista ja keskityin asiaan liittyviin paperitöihin: tein Excel-taulukon, johon kirjasin kaikki tähän mennessä näkemäni kohteet. Tämä Excel palauttaa lisäksi listan niistä kohteista, joita en ole nähnyt ja jotka toisaalta ovat kuitenkin nähtävissä kyseisenä vuodenaikana Suomessa. Lisäksi tein Cartes du Ciel:iin ulkoisen katalogin, joka näyttää jäljelläolevat kohteet myös suoraan tähtikartalla. Näiden avulla voin välttää muistiinpanojen ja tähtikarttojen kanssa sekoilemisen pimeässä yössä.

Havaintoja Kolsarissa 6.4.02

Aloitin katsomalla kiikareillani avonaisen joukon M50 Yksisarvisessa. Messier-oppaan mukaan kyseessä on kaunis joukko. Minulle se näkyi juuri ja juuri tunnistettavana, aivan himmeänä utuna.

Pallomainen joukko M53 Coma Bereniceksessä löytyi helposti lähtien tähdestä alfa Coma Berenices. M53 näkyi samanlaisena kuin M13, mutta oli selvästi vaisumman näköinen.

Seuraava pallomainen joukko M92 löytyi Herkuleesta. Tämä löytyi helposti lähtien pii Herkuleesta.

Illan viimeinen kohde oli M5 Käärmeessä. Samanlaiselta tämäkin näytti ja näkyi nyt ihmeen selvästi, vaikka M5 oli jo lähellä
horisonttia puiden latvojen seassa. M5 jäi tämän illan viimeiseksi havainnoksi, joten tänään tuli katsottua pelkkiä pallomaisia tähtijoukkoja. Samalla koko Messier projekti tuli puoleen väliin koska nyt on nähtynä 55 Messierin kohdetta sadasta kymmenestä.

Messier luettelossa on joitakin tulkinnanvaraisia kohteita ja kaikkein kinkkisin niistä on M102. Joissain Messier luetteloissa on tällä kohtaa tyhjää tai jotain kummallista selittelyä. Toisissa luetteloissa esitetään, että kyseessä on kaksoishavainto M101stä tai sitten tulkitaan, että M102 on NGC 5866. Yritin etsiä kiikareillani NGC5866n, mutta en saanut sitä näkymään. Käväisin ostamassa Ursalta 20 cm Newton-kaukoputken ja sillä sainkin galaksin näkymään hyvin. Päätin omassa projektissani pitäytyä viimeksi mainitussa tulkinnassa: M102 on galaksi NGC5866.

Kevät on jo niin pitkällä, että Lyyran tähdistö tulee illan kuluessa näkyviin, vaikka meiltä kotoa on huono näkyvyys itään ja pohjoiseen. Niinpä katsoin Lyyran kuuluisan rengassumun eli M57. Rengas ei kuitenkaan näkynyt rengasmaisena vaan himmeänä pienenä utuläikkänä. Vertailunvuoksi katsoin myös toisen kivan planetaarisen sumun nimittäin Kaksosten Eskimosumun. Se näkyi huomattavasti paremmin, kuin Lyyran rengas. Kirjallisuus ja tähtikartastoohjelmistot ilmoittavat ristiriitaisia arvoja Lyyran renkaan ja eskimosumun kirkkauksille. Joidenkin mukaan rengas on kirkkaampi. Toisten mukaan eskimo on kirkkaampi. Joka tapauksessa minulle eskimo näkyi huomattavasti helpommin ja sain sen näkyviin jopa kiikareilla. Kaukoputkella sen utuisuus oli selvästi havaittavissa.

18.4.02 Jumo Jazzclubilla

Olin Helsingissä Jumo Jazz clubilla kuuntelemassa Hämäläisen Osakunnan Big Bandia. Kotiin tullessa muistin Käärmeenkantajan pallomaiset joukot M10, M12 ja M14. Olin jahdannut niitä pitkin kevättä tuloksetta.

Kotiin tulessani ne olivat jo melko korkealla ja roudasin kaukoputken terassille ja aloitin pallomaisten etsimisen alkaen kirkkaasta Karhunvartijan Arcturuksesta. Etenin siitä Pohjan kruunun kautta kohti Käärmettä. Pääsin jo ehkä noin asteen päähän M12:ä, kun taivas meni pilveen ja pallomaiset jäivät taas näkemättä. Muistaakseni vein tavarat sisälle. Menin nukkumaan ja samalla kyselin itseltäni, että onko tässä hommassa enää mitään järkeä ja samaa jotkut muutkin ovat tiedustelleet minulta jo aikaisemmin.

19.4.02 Kolsarissa

Ensin katsoin galaksin M49 Neitsyessä. Se näkyi himmeänä utuna jopa kiikareilla. Näin melkoisen ponnistelun jälkeen lopulta Käärmeenkantajan pallomaiset M10 ja M12. Molemmat näkyivät ensin huonosti, mutta yön edetessä ne nousivat ylemmäs ja alkoivat erottua selvemmin, reilun kokoisina utuläikkinä Helsingin valojen samentamalta taivaalta.

20.4.02 Kolsarissa

Katsoin Helios Skyliner putkellani M56n eli pallomaisen joukon Lyran tähdistössä. Tämä näkyi himmeänä utuläikkänä, mutta alkoi illan mittaan näkyä kohtalaisen hyvin. Tönäisin putkea hieman ylemmäksi ja katsoin uusintana Lyyran rengassumun M57 ja tällä kertaa sen rengasmaisuus varmistui.

2.5.02 Kolsarissa

Katsoin 8 tuumaisella putkellani M61 galaksin Neitsyessä. Tämä näkyi äärimmäisen himmeänä. Sitten katsoin avonainen joukon M29 Joutsenessa. Messier-oppaan mukaan M29 on "sympaattinen". Olen asiasta samaa mieltä. M29 näkyi selkeästi ja toi mieleen Plejadit.

Seuraavaksi katsoin Käärmeenkantajan kolmannen pallomaisen joukon M14. Sen näkeminen oli kivaa, koska olin tuloksetta jahdannut näitä Käärmeen pallomaisia joukkoja pitkin kevättä. M71: avonainen joukko nuolessa oli todella himmeä ja vaisu.

M27, planetaarinen sumu Ketussa näkyi selvästi. Jostain syystä olin kirjannut tämän kohdalle muistiinpanoihini: "muistutti
nostopainosumua". Tämä pitää tietenkin paikkansa, koska kyseessä on nimenomaan nostopainosumu!

Seuraavaksi vilkaisin avonaisen joukon M39 Joutsenesta. Siinä näkyi muutamia kirkkaita tähtiä kivana rykelmänä.

Messier-oppaan mukaan Käärmeenkantajan pallomainen joukko M107 on niin alhaalla (deklinaatio +13), että se on syytä katsoa maaliskuun aikana. Uhmasin tuota Messier-oppaan ohjetta ja asensin kaukoputkeni lähes vaakatasoon ja katsoin M107:n illan viimeisenä havaintona. Tämä näkyi todella himmeänä.

Tällä hetkellä olen nähnyt yhteensä 67 Messier kohdetta sadastakymmenestä kohteesta. 43 jää siis myöhemmin nähtäviksi. Onneksi niistä kymmenkunta on merkattu X:llä eli ne näkyvät syksyllä korkealla taivaalla. Esimerkiksi Andromedan galaksin seuralaisista saa syksyllä pari helppoa lisäpistettä.

Syksyllä katsottavien helppojen kohteiden jälkeen tulee jäämään jäljelle vielä kolmisenkymmentä Y:llä merkattua kohdetta, jotka nähdäkseen on käytännössä matkustettava jonnekin etelämmäksi esimerkiksi leveyspiirille 30N. Etelään matkustettaessa kesäajan yöt muuttuvat samalla pimeämmiksi, joten havainnointi senkin puolesta onnistuisi toisin kuin Suomen kesäyössä.

Palataan asiaan myöhemmin syksyllä kun olen nähnyt lisää kohteita.

Mikko Olkkonen

Klikkaa kuvaa!
Kirjoittaja ja kirjoittajan laitteita Viron matkalla

Tähtienvälistä ainetta

Tähtienvälinen kaasu ja pöly on keskittynyt Linnunradan tasoon ohueksi levyksi. Tähtienvälisen aineen pilvet ovat visuaalisesti erittäin vaikeasti havaittavia kohteita, vain erinomaiset olosuhteet mahdollistavat sumun näkemisen silmin.

Tähtivalokuvaus on ainoa tehokas menetelmä näiden kohteiden havaitsemiseen. Pitkät valotusajat herkille filmeille seurantaa käyttäen tuovat sumujen muodot näkyviin.

Klikkaa kuvaa!

Joutsenen tähtikuviossa sijaitseva Pohjois-Amerikka-sumu (NGC 7000) on tunnettu linnunradan tasossa oleva vetypilvi, joka on saanut nimensä Pohjois-Amerikkaa muistuttavasta muodostaan. Sumun vety säteilee aallonpituudella 656,3nm eli vedyn alfa-viivan aallonpituudella. Loppukesästä ja syksyllä kun Joutsen on korkeimmillaan sumun metsästys on kannattavinta. Joutsenessa on myös suuret määrät myös muita tähtienvälisen aineen pilviä, joita kannattaa havaita. Esimerkiksi Pelikaanisumu (IC 5067/5070) joka on samaa sumuainetta kuin NGC 7000.

Ja eikun kuvaamaan

Sumujen kuvaukseen tarvitaan pitkiä valotusaikoja, joten seurantajalustan käyttö on pakollista. Sumujen suuri koko mahdollistaa niiden kuvaamisen lyhytpolttoväliselläkin objektiivilla (esim. 58 mm). Koska sumusta tuleva valo on vain syvänpunaista on filmin oltava herkkä nimenomaan punaiselle valolle. Eräs hyvä filmi on KODAK EKTACHROME P1600 Professional diafilmi, jolla on suuri herkkyys ja se on herkkä myös punaiselle valolle (ja se on myös todella kallis: 36 kuvan rulla n. 17 euroa!). Koska sumut säteilevät tarkasti vain tietyllä aallonpituudella voidaan objektiivin edessä käyttää punaista suodatinta. Tällöin valosaaste, joka on keltaisen ja vihreän valon alueella (purkauslamppujen aiheuttama valo) vaimenee merkittävästi ja päästään pidempiin valotusaikoihin.

Suodatinta käytettäessä taivaan tähdet muuttavat väriä tai jäävät kokonaan näkyvistä. Itse olen hankkinut B+W 090 light red -suodattimen. Kokemuksia suodattimesta tulevilla palstoilla.

Ville Marttila

PS. Ohjeita näiden sumujen visuaalihavaitsemiseen on Risto Heikkilän kirjassa Syvä taivas.

KESÄTAPAHTUMIA

Komeetan retki Hiidenmaalle

Viron tähtiharrastajien vuotuinen kesätapaaminen, Astronoomiahuviliste VII üle-Eesti kokkotulek, järjestettiin tänä vuonna Käinassa, Hiidenmaalla 9.-13.8. Tapahtuma järjestetään aina Perseidien tähdenlentomaksimin aikaan elokuussa, joten tiedossa oli sekä havaintojen tekoa, että lomailua. Suomesta lähti matkaan kahdeksan henkeä, joista kuusi Komeetasta. Muita ulkovirolaisia ei näkynyt. Yhteensä paikalla oli väkeä reilut 80. Viron harrastusyhdistykseen kuuluu noin sata jäsentä, joten osanotto oli vilkasta.

Tähtiharrastus Virossa tuntuu jonkin verran poikkeavan meikäläisestä. Järjestäytyneitä paikallisyhdistyksiä ei juuri ole, vaan toiminta tapahtuu pääasiassa Eesti astronoomia seltsissä ja Tarton tähtitieteen kerhossa. Alan ammattilaiset ovat kiinnostuneita myös harrastustoiminnasta, kuten tapahtuman isäntäpari Helle ja Jaak Jaaniste Tartosta sekä Seppo Linnaluodon vanha tuttu Ülo Kestlane, geologi ja meteoriasiantuntija Tallinnasta. Myös Viron tähtitieteen keskuksen, Tõraveren, johtaja Laurits Leedjärv oli paikalla. Itse rakennettuja kaukoputkia ei näkynyt, mutta Kaj Wikstedtin aikaansaannos herätti kyllä kiinnostusta ja kyselyjä peilien hankintapaikoista ja -hinnoista. Muutenkin havaintovälineistöä oli vähän, yksi Mizar (aikaisempi TAL-1:n versio)  ja yksi linssiputki, sekä muutamia kiikareita, niinpä komeettalaisten 20-senttiset olivatkin kovassa käytössä. Nuorisoa oli paikalla yllättävän paljon, ja he myös osallistuivat kiltisti teoreettisiinkiin luentoihin. Kyselin neuvoja Komeetan ukkoutumisongelman ratkaisuun, mutta sitä ei osattu antaa. Nuoret ovat mukana omasta aloitteestaan.

Klikkaa kuvaa!
Kuuntelemassa esitelmää, vasemmalta Jarmo Helle, Kaj Wikstedt, Mikot Mannonen ja Olkkonen.

Paikka, Käina Gümnaasium, sekä sää olivat mainiot. Laaja nurmikko sopi telttailuun ja taivas kirkastui öiksi, vaikka päivällä pilviä näkyikin. Ennen auringon laskua ihailimme tuoretta uutta Kuuta ja löysimme Venuksen kiikareilla. Paljaalla silmällä se ei yrityksistä huolimatta onnistunut. Olimme noin asteen Kirkkonummea etelänpänä. Vähäisen valosaasteen ansiosta Linnunrata erottui erittäin selvästi. Mikot Olkkonen ja Mannonen havaitsivat kymmeniä Messier-kohteita, joista 12 uutta, sekä lukuisia muita syvän taivaan kohteita.

Klikkaa kuvaa!
Kirkkonummelaisten putket olivat tiiviissä käytössä Virossa Hiidenmaalla. Havainnoimassa Joosep Lepland.

Perseidejä nähtiin kymmeniä, parhaimmillaan useita minuutissa. Varsinkin yksi oli niin kirkas, että sen huomasi, vaikka ei sattunut sinne suuntaan katsomaankaan.

Kun kerran oli jo tultu näin pitkälle, päätin lauantaina tutustua Kaalin kraateriin Saarenmaalla. Ajomatkat saarilla ovat lyhyitä ja merimatkaa kertyi parikymmentä kilometriä. Lautta oli kuin pieni suomalainen saaristolossi, mutta onneksi meri oli lähes tyyni. Täyttä oli, moottoripyöräni mahtui juuri ja juuri kahden auton väliin. Seppo seurueineen joutui odottamaan järjestynyttä ylimääräistä vuoroa. Kysyin kuljettajalta, kannattaisiko varata lippu paluumatkaa varten, mutta hän lupasi mootorrattaan aina johonkin tunkea. Onnistuihan se, mutta sivulaukut piti irrottaa, eikä jaloittelemaan mahtunut. Kaalissa on yhdeksän kraateria, joista suurimman läpimitta on 110 m ja syvyys 22 m. Se on täyttynyt vedellä, jonka pinta oli nyt aika alhaalla. Pienemmät ovat noin neliökilometrin laajuisella alueella. Pikahaulla löysin niistä neljä, yhden piikkilanka-aidan takaa lehmien laitumelta. Meteoriittialkuperä varmistui 1930-luvulla, kun maaperästä löytyi iridiumia. Pudonneen kappaleen rauta ja nikkeli lienee jo kauan sitten käytetty hyväksi. Pohjasedimentejä tutkimalla kraaterin iäksi on arvioitu vähintään 4000 vuotta.

Klikkaa kuvaa!
Kaalin kraatterin läpimitta on 110 metriä ja syvyys 22 metriä.

Maanantaina lähdimme opastetulle bussikierrokselle, jonka pääkohde oli meteorikraateri Kärdlassa, saaren pääkaupungissa. Onneksi tallinnalainen Johanna tulkkasi, sillä vaikka kieli kuulostaa tutulta, ei siitä helposti ota selvää. Kohteesta oltiin selvästi ylpeitä, sillä kiersimme lukuisissa paikoissa, joissa mitään näkyvää kohdetta ei helposti huomannut, mutta komeista opastauluista selvisi kohteen merkitys. Kraateri syntyi noin 455 miljoonaa vuotta sitten, kun 200 m läpimittainen kappale iskeytyi 50 metrin vesikerroksen läpi pohjan kalkkikiveen räjähtäen 300 m syvyydessä 160 megatonnin voimalla. Tuloksena oli 3 km leveä ja 500 m syvä kraateri. Maan nouseminen ja jääkauden kuljettama maa-aines ovat täyttäneet kuopan, joten mitään ei ole enää selvästi nähtävissä. Kraateri löydettiin alun perin, kun huomattiin, että sen reunoilla kalkkikivikerrostumat eivät ole vaakasuorassa, vaan vinossa alkuperäisen kuopan suuntaisesti. Kierroksella kävimme vielä hiekkarannalla Luidjassa ja Kõpun majakalla, jota sanottiin Euroopan vanhimmaksi käytössä olevaksi.

Viimeisenä iltana avatud mikrofon -osuudessa (suomeksi vapaa sana) saimme kertoa tähtiharrastuksesta Kirkkonummella. Veikko Mäkelä kertoi Ursasta. Tulkkeina toimi kaksi tallinnalaispoikaa. Kysyessäni heiltä hyvän kielitaidon syytä sain kuulla, että "nelonen ei oikein näy, muut kanavat kyllä".

Matka oli kaikin puolin onnistunut. Hiidenmaata voi suositella rauhaa rakastavalle omatoimimatkailijalle. Asukkaita saarella on noin 12.000 eikä massaturismia ole. Etäisyydet ovat lyhyitä ja tiet melko hyvässä kunnossa.

Jarmo Helle

Mitsurinskojen observatorio

Suomi-Venäjä-Seuran Porkkalan osasto järjesti 7.-9.6.2002 retken Käkisalmeen. Retken johtajana toimi Raili Leidenius.

Retkeläiset majoittuivat perheisiin, joten matka oli edullinen ja päästiin tutustumaan paikalliseen elämäntapaan.

Käkisalmi on Vuoksen pohjoisen lasku-uoman varrella lähellä Laatokan rantaa. Vuonna 1857 Vuoksi mursi eteläisen uoman ja Käkisalmi menetti merkitystään.

Heti ensimmäisenä päivänä tutustuttiin Käkisalmen vanhaan keskiaikaiseen Korelan linnaan, joka on Vuoksen saarella.

Klikkaa kuvaa!
Käkisalmen keskiaikainen Korelan linna.

Toisena päivänä lähdettiin retkelle kohti Mitsuriskin observatoriota, joka on entisessä Valkjärven pitäjässä puolivälissä Viipuria ja Pietaria. Laitos osoittautui radio-observatorioksi, jossa on 32-metrinen lautasantenni. Observatoriossa tehdään tähtitieteellistä tutkimusta. Lautasen pinta on tehty 0,1 mm:n tarkkuudella ja sillä voidaan tehdä tutkimusta aina yhden millin aallonpituudelle saakka.

Klikkaa kuvaa!
Mitsurinskojen observatorion lautasen läpimitta on 32 metriä.

Observatorio on valmistunut vuonna 1998. Siellä on suuri laitosrakennus. Atomikellot ovat erillisessä rakennuksessa, joka on maanpinnan alapuolella. Observatorio on vain noin 50 kilometrin päässä Pietarin kaupungista, jossa useimmat tutkijat asuvat.

Samalla matkalla olimme läheisessä talviurheilukeskuksessa, jossa kävimme uimassa.

Klikkaa kuvaa!
Kirjoittaja ja Viipurin linna.

Kolmantena päivänä söimme päivällistä Viipurin Pyöreässä tornissa. Itse kävin Viipurin linnan tornissa, josta olivat komeat näköalat.

Seppo Linnaluoto

Cygnus 2002

Tähtitieteen harrastajien kesätapaaminen, Cygnus 2002 -leiri, pidettiin tällä kertaa Ylöjärvellä lähellä Tamperetta 25.-28. heinäkuuta. Leirin järjestivät yhteistyössä Tampereen Ursa ja Tampereen teekkareiden seura Castor. Tapahtumaan otti osaa kerrassaan 143 tähtitieteen harrastajaa.

Klikkaa kuvaa!

Öisen tähtitaivaan havaitsemiseen on Suomen kesä vielä tuohon aikaan turhan valoisa, mutta päivätaivaskin sentään tarjosi jotakin. Monikaan ei olisi uskonut, että keskellä kirkkainta kesäiltapäivää voisi taivaalta bongata Venuksen. Sen löysi, kun vain osasi - ohjeiden mukaan - tuijottaa juuri oikeaan paikkaan taivaalla. Pihalla oli myös aurinkosuotimin varustettuja kaukoputkia joilla pystyi tarkastelemaan auringonpilkkuja. Henkilökohtaisesti oli kaikkein mieleenpainuvinta nähdä omin silmin auringon protuberanssit. Tämän mahdollisti Juhani Salmen kaukoputki ja ennen kaikkea siihen liitetty erikoinen vety-alfa-suodin. Sen avulla saattoi nähdä auringon pinnalta lähtevät hurjat materiaaliryöpyt, joita tavallisesti saa ihailla vain kuvissa.

Tänä vuonna oli leirin ohjelmassa myös poikkeuksellinen ohjelmanumero, sillä Teekkareiden tähtitieteellinen seura Pollux järjesti pienoisrakettinäytöksen sekä perjantai- että lauantai-iltana. Näytökset keräsivät sankan yleisön niin Cygnus-leiriläisistä kuin myös muista telttailualueen lomalaisista.

Klikkaa kuvaa!

Optiikkapajan vetäjänä toimi tuttuun tapaan Porin Karhunvartijoiden Kari Laihia. Leirin aikana pajassa syntyikin mainio kolmijalka, joka sopisi mm. kaukoputken tai kameran jalustaksi. Kolmijalka kesti hyvin painotestin: Vähintään 85 kg. Nimittäin Kari itse asettautui kolmijalan päälle.

Cygnus-leiri on mukava ympäristö tavata muita harrastajia, joiden kanssa keskustelemalla saa neuvoja ja uusia ideoita. Ensi vuoden leirin järjestäjästä ei allekirjoittaneella ole vielä tietoa, mutta rohkenen suositella tapahtumaa, sillä se on erinomainen tapa yhdistää harrastus ja lomailu.

Aarno Junkkari

LYHYESTI JA PITEMMÄSTI

Ruotsi lyöty!

Edellisen pyrstön ilmestymisen aikana olimme Ruotsia jäljessä SETI@home-tuloslistan sarakkeessa "tuloksia/käyttäjä". Heinäkuun puolen välin aikaan ohitimme naapurimme. Olimme 17.8. sijaluvulla 25 tuloksella 231. Ruotsi oli sijaluvulla 27 tuloksella 229. Johdamme valovuoden verran!

Heinäkuun kerhoillat

Heinäkuussa kerhotilamme oli kiinni, joten maanantain kerhoillat vietettiin eri kerholaisten kotona. Vieraita saivat Seppo, Kaj, Heikki/Ville, Mikko ja Markku.

Markku oli lämmittänyt saunan kuumaksi ja pöydän oli kattanut pihalle. Täällä nähtiin myös vieraileva tähti, eli Tähdet ja avaruus -lehden päätoimittaja Marko Pekkola. Hän ikuisti kerhoiltamme lehteensä.

Avaruusaiheisia postimerkkejä

Klikkaa kuvaa!

Oheiset merkit tulevat Unkarista vuodelta 1975. Ympyräkuvio, josta tuskin lehden sivulla saa selvää, on sama Apollo-Sojuz testiprojektin tunnus, kuin edellisen kerran neuvostoliittolaisissa. Itse kuva-aiheet eivät liity tapahtumaan, vaan esittävät siihen osallistuneiden maiden saavutuksia kahdella aikakaudella.

Sputnik kakkonen oli toinen Maan kiertoradalle saatu satelliitti ja Lajka kutya, eli Laika-koira, ensimmäinen matkustaja, joka myös yritettiin palauttaa elävänä siinä kuitenkaan onnistumatta. Tekokuun koko massa oli kaikkiaan 508 kiloa, merkittävästi enemmän kuin edeltäjällään. Tieteelliseen ohjelmaan kuului Laikan fysiologisen tilan seuraamisen lisäksi avaruussäteilyn mittaaminen.

Enos taas oli majom, simpanssi. Se kiersi maapallon kaksi kertaa vuonna 1961 samanlaisella Mercury-kapselilla kuin John
Genn vähän myöhemmin. Edelliset Mercurylennot olivat ballistisia avaruushyppyjä. Lennosta oli tarkoitus tulla pitempi, mutta
ongelmat automaattisessa asennon korjauksessa ja lämmön säätelyssä johtivat päätökseen ennenaikaisesta paluusta. Enos selvisi mainiosti yli seitsemän G:n kiihdytyksestä ja ajoittain suomalaisen saunan lämpötilasta.

Lunohod 1, kuukulkija, eli kauko-ohjattava auto oli mukana Luna 17-lennolla 1970. Edellinen Luna oli tuonut Maahan näytteitä kuuperästä. Toinenkin Lunohod saatiin myöhemmin perille. Neuvostoliitto keskeytti miehitettyjen kuulentojen ohjelmansa hävittyään amerikkalaisille. Automaattiluotainten mukana saatiin kuitenkin yhteensä 100 grammaa pölyä tutkittavaksi.

Apollo 15:n kuuauto LM, Lunar Rover laajensi astronauttien toiminta-aluetta ja lisäsi näytteiden keräyskapasiteettia. Samanlainen ajoneuvo oli mukana jo edellisellä lennolla. LM:n massa tyhjänä oli 209 kiloa ja lastattuna 700 kiloa. Se kuljetettiin perille kokoon taitettuna, jolloin tilaa tarvittiin vain 150 x 150 x 50 cm. Jokaisessa pyörässä oli oma sähkömoottori, teholtaan yhteensä hevosvoiman luokkaa. Huippunopeutta piisasi 12 kilometriä tunnissa. Nelipyöräohjaus mahdollisti kääntymisen lähes paikallaan. Ohjauslaite sijaitsi vierekkäisten istuinten välissä. Ajoneuvossa oli myös Maasta ohjattava kamera, joten parkkipaikkaa voitiin valvoa Houstonista astronauttien nukkuessa.

Jarmo Helle

Avonainen tähtijoukko M45 eli Seulaset. Objektiivina 58mm f/2 (käytössä f/2,8), valotus n.10 min, filminä Fujichrome Provia 400F diafilmi, seuranta Tal1 -peilikaukoputken avulla. Dia on skannattu valokuvausliikkeessä tarkkuudella 3360 x 2240. Kuvaaja Ville Marttila.