Kirkkonummen Komeetta ry:n jäsenlehti
Pohjois-Amerikka-sumu NGC7000. Kuvattu Nummi-Pusulassa 200 mm f/2.8 teleobjektiivilla ja Atikin CCD-kameralla. Valotus filttereillä yhteensä 1 h 40 min. Kuvaaja Antti Kuosmanen.
Tähtitieteellinen yhdistys Kirkkonummen Komeetta ry
Tähtitaivas kesällä 2010
Tapahtumakalenteri
Voihan vitsi
Cygnus 2010
Aurinkokelloveistos
Matka Viroon - tähtipäivät
Kulttuurimatka Roomaan
Esitelmälyhennelmät
Esitelmä Maailmankaikkeuden harmonioista
Esitelmä tähtien magneettisuudesta
Jorma Olin 1947-2010
Komeetta 10 vuotta
Aurinko Coronado-aurinkoputkella nähtynä
Aurinko ja pilkut
Tähtitieteellinen yhdistys Kirkkonummen Komeetta ry
Yhdistyksen sivut löytyvät osoitteesta:
www.ursa.fi/yhd/komeetta
Yhdistyksen yhteystiedot:
Puheenjohtaja Hannu Hongisto
puh. 040-7248 637, 09-2217 992
sähköposti: hannu.hongisto(a)gtk.fi
Sihteeri Seppo Linnaluoto
Framnäsintie 2 E 21, 02430 Masala
puh. 040-5953 472, 09-2977001
sähköposti: linnaluo(a)ursa.fi
Yhdistyksen sähköpostiosoite:
Kirkkonummen.Komeetta(a)ursa.fi
Komeetan pyrstö:
Vastaava toimittaja Heikki Marttila
puh. 040-7741 869
sähköposti: hemar(a)kolumbus.fi
Komeetan pyrstö on yhdistyksen jäsenmaksuun sisältyvä jäsenlehti.
Seuraava Komeetan pyrstö ilmestyy marraskuun lopussa tai joulukuun alussa 2010. Lehteen voi lähettää kirjoituksia ja kuvia osoitteeseen: hemar(a)kolumbus.f
Komeetan pyrstön lisäksi tulevista tapahtumista kerrotaan tiedotteilla, joita on jaossa esitelmien yhteydessä.
Cygnuksen osanottajat yhteiskuvassa. Kuvassa on myös komeettalaisia.
Kuva Seppo Linnaluoto.
Cygnuksesta enemmän.
Yhteiskuva Viron tähtipäivien osanottajista Voltvetin kartanon
portailla. Kuvassa on vain innokkaimmat osanottajat, koska kuvan ottoa ei ollut
mainittu päivien ohjelmassa. Kuvan ottaja Martin Vällik istuu eturivissä
keskellä punaisessa paidassaan. Martin puhuu erinomaista suomea. Voltvetin
kartano on rakennettu 1830. Nykyään kartanossa toimii Pärnumaan
maakunnan ammattikoulutuskeskus. Tähtipäiville osallistui peräti
10 suomalaista, joista 6 komeettalaisia. Mukana oli Aarno Junkkari perheineen,
Kaj Wikstedt, Toni Veikkolainen, Seppo Linnaluoto, Eija Nyman, Kukka Viitala
ja Veikko Mäkelä.
Viron matkasta enemmän.
Aurinko
Syyspäiväntasaus on 23.9. klo 6.09. Tällöin Aurinko siirtyy taivaanpallon pohjoiselta puoliskolta eteläiselle. Aika auringonnoususta auringonlaskuun on samanmittainen (noin 12 tuntia) kaikkialla maapallolla.
Auringonpilkkujen minimi oli vuonna 2007. Maksimiin päästäneen vuonna 2012. Tällä hetkellä auringonpilkkujen määrä on vähitellen nousussa.
Kesäajasta päästään lopultakin sunnuntaiaamuna 31.10., jolloin siirrytään normaaliaikaan.
Täysikuu on 24.8., 23.9., 23.10., 21.11. ja 21.12. Syysiltaisin Kuu näkyy huonosti, sen sijaan syysaamuisin Kuu näkyy mainiosti.
Kuu on lähellä Venusta aamulla 2.-3.12.
Kuu on lähellä Jupiteria 26./27.8., 22./23.9., 19.-20.10., illalla 16.11. ja 13.12.
Kuu on lähellä Saturnusta aamulla 4.11. ja 1.12.
Merkurius näkyy itäisellä aamutaivaalla noin 14.9.-1.10. klo 6 maissa. Se kirkastuu selvästi näkyvyyskautensa aikana. Se nousee idästä noin kaksi tuntia ennen auringonnousua. Havaintojen kannalta olisi hyvä, jos havaintopaikalla olisi mahdollisimman vapaa horisontti. Merkurius lakkaa näkymästä valoisan taivaan takia vajaa tunti ennen auringonnousua. Tarkempia tietoja on Ursan vuosikirjassa Tähdet 2010 sivulla 60.
Venus alkaa näkyä ennen auringonnousua marraskuun 10. päivän tienoilla kaakossa klo 6-7. Venus on kaikista tähtimäisistä taivaankappaleista kirkkain.
Jupiter on syksyn planeetta. Se on oppositiossa eli vastapäätä Aurinkoa 21.9. Jupiter nousee silloin Auringon laskiessa idästä, on yön pimeimpään aikaan etelässä 28 asteen korkeudella ja laskee länteen auringonnousun aikaan. Marraskuun alkupuolella se on etelässä klo 21 maissa 26 asteen korkeudella ja laskee klo 2 maissa. Jupiter on Kalojen ja Vesimiehen tähdistöjen rajalla.
Kaukoputkella (tai jopa kiikarilla) näkee neljä Jupiterin kuuta, jotka Galileo Galilei löysi vuonna 1610. Kaukoputkella näkee myös ainakin kaksi tummaa pilvivyöhykettä.
Saturnus alkaa näkyä aamutaivaalla lokakuun lopulla. Se nousee itäkaakosta. Se on keskellä Neitsyen tähdistöä. Saturnus on selvästi Pohjantähteä kirkkaampi.
Kaukoputkella näkyvät Saturnuksen renkaat ja ainakin suurin kuu Titan. Renkaat näkyvät marraskuussa jo yhdeksän asteen kulmassa.
Uranus on koko syksyn lähellä Jupiteria. Se on oppositiossa samana päivänä kuin Jupiter eli 21.9. Uranus on suunnilleen yhtä kirkas kuin Jupiterin neljä kirkkainta kuuta. Mutta hankaluutena on Uranuksen erottaminen tähdistä. Apuna on käytettävä Tähdet 2010 -vuosikirjan karttaa sivulla 123 tai goto-jalustalla olevaa kaukoputkea.
Jupiter liikkuu taantuvaan suuntaan 19.11. saakka, jolloin sen liike muuttuu eteneväksi. Uranus taas liikkuu hyvin hitaasti tähtien suhteen. Elokuussa Uranus on pari astetta Jupiterin oikealla puolella ja syyskuun puolivälissä Uranus on 0,8 astetta (alle kaksi Kuun läpimittaa) Jupiterin pohjoispuolella. 19.11. Uranus on kolmisen astetta Jupiterista ylävasempaan. Sitten Jupiter alkaa jälleen lähestyä Uranusta ja se on joulukuun lopussa 0,7 astetta Jupiterista vasempaan.
Neptunus on oppositiossa 20.8.2010. Se on Kauriin tähdistön vasemmassa laidassa. Se erottamiseen tähdistä tarvitaan Tähdet 2010 -vuosikirjan karttaa sivulla 124 tai sitten goto-jalustalla olevaa kaukoputkea.
Meteorit
Satunnaisia eli sporadisia meteoreja näkyy parhaimmillaan noin 10 tunnissa silloin kun taivas on pimeä. Niitä näkyy parhaiten aamuyöstä.
Orionideja esiintyy 2.10.-7.11. ja maksimi on 21.10. Parhaimmillaan voi näkyä toistakymmentä meteoria tunnissa, mutta tällä kertaa lähes täysikuu haittaa havaintoja. Orionideja kannattaa havaita aamulla.
Leonidien meteoriparvi on aktiivisena 10.-23.11. Maksimi on 17.-18.11. Tähdenlentoja tullee kymmenkunta tunnissa. Maksimin aikoihin Kuu ei haittaa havaintoja.
Komeetat
Komeetta Hartley 2 näkyy hyvin kiikarilla lokakuussa 2010. Se menee lokakuussa Kassiopeiasta Perseukseen, Ajomieheen ja Kaksosiin. Kirkkaimmillaan se on 22.-23.10., jolloin se on Ajomiehessä. Tarkemmin Tähdet ja avaruus -lehdessä 6/2010 sivuilla 72-73. Kartta myös täällä.
Illan pimettyä etelässä näkyvät "Kesäkolmioon" kuuluvat kolme kirkasta tähteä. Korkealla oikealla on Lyyran tähdistön Vega, vasemmalla Joutsenen Deneb ja selvästi alempana Kotkan Altair. Karhunvartijan Arcturus näkyy lännessä, Otava luoteessa ja Ajomiehen Capella koillisessa.
Syksyllä kannattaa hakeutua mahdollisimman pimeään paikkaan ja katsoa Linnunrataa, joka kulkee taivaan lakipisteen poikki pohjoisesta etelään alkuillasta. Huonommissakin oloissa Linnunradan suunnan saa selville Joutsenen tähdistöstä, joka näyttää lentävän pitkin Linnunrataa. Linnunradan vyössä on mm. kirkas W:n muotoinen Kassiopeia ja Perseus.
Kiintoisimpia syystaivaan kohteita on Andromedan galaksi seuralaisgalakseineen. Kuitenkin monelle ensikertalaiselle kaukoputken käyttäjälle tämä kuten useimmat muutkin galaksit tuottavat pettymyksen. Galaksista näkyy himmeänä sumutäplänä vain sen kirkkain keskusosa. Yllättäen galaksin seuralaiset näkyvät melkein yhtä kirkkaina täplinä päägalaksin läheisyydessä.
Andromedan galaksi näkyy periaatteessa paljain silminkin, mutta sen sijainti on silti hyvä tarkistaa tähtikartasta.
Syysöinä on mukava opetella tuntemaan taivaan tähdistöjä tähtikartan tai planisfäärin avulla (tähtikarttoja saa ostaa Komeetasta).
Jos käytössä on kaukoputki, syksyn öinä voi tarkkailla vaikkapa kaksoistähtiä. Tällaisia ovat mm. Albireo Joutsenessa, Mizar Otavassa, Andromedan tähdistön Alamak ja Oinaan Mesarthim. Jos et tunne niitä ennestään, tähdet on tunnistettava tähtikartan avulla. Ursan vuosikirjan Tähdet 2010 sivulta 143 löytyy pieni kaksoistähtien luettelo.
Mistä saa tietoa?
Tähtitaivaasta kerrotaan osoitteessa: http://www.ursa.fi/taivaalla/
Yleisradion Teksti-TV:ssä sivulla 897 on tietoja tähtitaivaasta. Sivulla 898 on tietoja satelliittien näkymisestä.
Kirkkonummen Komeetan kotisivun kohtaan "Tähtitaivas" on koottu useita hyödyllisia taivaslinkkejä. Kotisivun osoite: http://www.ursa.fi/yhd/komeetta/
Ja Ursan vuosikirja Tähdet on alan perusteos. Sitä saa ostaa vaikka Kirkkonummen Komeetalta. Eikä maksa jäseniltä kuin 10 euroa ja muilta 12 euroa.
Seppo Linnaluoto
MUISTA UUTISSIVUT
Tähdet ja avaruus -lehden uutissivut: www.avaruus.fi
Kartat tapahtumien paikoista ovat Kirkkonummen Komeetan kotisivun kohdassa Ajankohtaista
Esitelmät
Esitelmät ovat vanhaan tapaan Kirkkonummella Kirkkoharjun koulun auditoriossa. Se on koulukeskuksen kaakkoisessa ulkokulmassa parisataa metriä rautatieasemalta pohjoiseen Asematien ja Koulupolun risteyksessä. Esitelmiin on vapaa pääsy. Esitelmien yhteydessä voi ostaa Ursan kirjoja.
Esitelmäpäivät syksyllä tiistaisin:
21.9. klo 18.30: Marianna Ridderstad: Muinaista tähtitiedettä
19.10. klo 18.30: Hannu Määttänen: Hubble - avaruusteleskooppi 20 vuotta
16.11. klo 18.30: Prof. Karri Muinonen: Asteroidit ja komeetat
14.12. klo 18.00: Prof. Kalevi Mattila: Taustataivaan valo: Ilmahehkusta galaksien syntyyn. Huom! Esitelmä alkaa klo 18.00!
Esitelmät kustantaa Helsingin yliopisto tai Kirkkonummen Kansalaisopisto.
Syyskokous
Komeetan syyskokous järjestetään tiistaina 19.10. klo 18.30 alkavan esitelmätilaisuuden jälkeen Kirkkonummen koulukeskuksen auditoriossa. Kokouksessa valitaan mm. yhdistykselle uusi hallitus ja päätetään jäsenmaksujen suuruudesta. Kokouksessa käsitellään myös sääntöjen muuttamista. Ks. erillinen ilmoitus jäljempänä.
Kerhot
Komeetan kerho kokoontuu läpi vuoden maanantaisin klo 18-20 Komeetan kerhohuoneessa Volsin entisellä koululla Volskotia vastapäätä. Katso Komeetan sivulta http://www.ursa.fi/extra/kalenteri/lista.php4?jarjestaja=Kirkkonummen%20komeetta
Lastenkerho kokoontuu joka toinen tiistai Mäkituvalla, Kuninkaantie 5-7 A, vain muutama sata metriä Kirkkonummen torilta länteen. Kerhon kokoontumispäivät syyskaudella ovat: 14.9., 28.9., 12.10., 26.10., 9.11. ja 23.11. Kerho kokoontuu tiistaisin klo 18.30-20.
Luonnontieteen kerho kokoontuu Markku af Heurlinin kotona noin joka toinen viikko. Markku asuu nykyään Heikkilässä osoitteessa Tolsanpolku 6 A 4. Tietoja kerhon kokoontumisesta saa Markulta, puh. 2981479 tai 044-5625601. Tiedot kokoontumispäivistä lähetetään myös sähköpostitse.
Kerhohuone
Komeetta on vuokrannut Volsin koululta sen oikeassa etukulmassa olevan huoneen. Koulu on vastapäätä Volskotia. Se on Kirkkonummen keskustasta 6 km luoteeseen pitkin Volsintietä. Huoneessa on takka, johon sytytetään tuli aina maanantai-iltoina kerhon kokoontuessa. Takassa voi paistaa makkaraa. Kahvia ja/tai teetä ja keksejä tarjotaan. Kirjaston kirjat ja lehdet ovat hyvin esillä. Niitä voi saada kotilainaksi.
Kerhohuone on vuokrattu heinäkuun 2011 loppuun saakka.
Tähtinäytännöt
Komeetan tähtitorni on Volsissa. Siinä on syrjään työnnettävä katto, niin että havaittaessa koko taivas on näkyvissä. Tähtinäytäntö on sunnuntaina SELKEÄLLÄ säällä Kirkkonummipäivillä 29.8. klo 22-23.
Tähtinäytännöt sunnuntaisin selkeällä säällä:
19.9.-17.10. klo 20-22
24.10.- klo 19-21
Kirkkonummipäivät
Kirkkonummipäivillä Komeetalla on lauantaina 28.8. klo 9-14 toriteltta, jossa jaetaan esitteitä, myydään Ursan kirjoja ja näytetään Aurinkoa jos on selkeää.
Sunnuntaina 29.8. klo 22-23 Komeetan tähtitornilla Volsissa Bergvikintiellä on tähtinäytös selkeällä säällä.
Käynti Observatoriolla ja Ursan tornilla
Komeetta järjestää käynnin Helsingin yliopiston Observatoriolle Helsingin Tähtitorninmäelle lauantaina 9.10. klo 14. Ks. tarkemmin http://fi.wikipedia.org/wiki/Helsingin_yliopiston_Observatorio
Autot voi pysäköidä Observatorion pihalle. Myös junalla voi tulla kätevästi.
Observatoriolla käynnin jälkeen voidaan mennä Ursan tornille ja katsoa Aurinkoa, mikäli on selkeää. Samalla voi katsoa tornin edessä olevaa aurinkokelloveistosta.
Muita tapahtumia
Ursan havainto- ja kurssikeskuksessa Artjärvellä on seuraavia tapahtumia:
Deepsky-tapaaminen 10.-12.9.
Meteorijaoston syystapaaminen 15.-17.10.
Myrskybongarien syystapaaminen 29.-31.10
Lisätietoja tapahtumista kyseisten jaostojen sivuilta.
Sääntöjen muuttaminen
Jotta varmistaisimme Kirkkonummen kunnan kulttuuritoiminnan yleisavustuksen saamisen tulevaisuudessa, meidän pitää muuttaa sääntöjemme 2 §:n 1. momentti esim. seuraavaan muotoon. Muutoksen tarkoituksena on saada sana "kulttuuri" sääntöihimme. Jos jollekin tulee mieleen parempi sanamuoto, ilmoittakoon sen hallitukselle.
2 § Yhdistyksen tarkoituksena on tarjota jäsenilleen ja yleisölle luonnontieteellistä kulttuuria (ja taide-elämyksiä) lähinnä tähtitieteen alalta. Tämä tapahtuu tarjoamalla selkeä ja ajanmukainen käsitys maailmankaikkeudesta, toimimalla tähtitieteen ja lähialojen harrastuksen edistämiseksi ja edistämällä alansa kouluopetusta ja aikuiskasvatusta.
Nykyisten sääntöjen sanamuodon voi katsoa osoitteesta: http://www.ursa.fi/yhd/komeetta/pdf/saannot.pdf
Koska yhdistyslaki on muuttunut, Komeetan säännöistä voisi myös muuttaa tilintarkastajan toiminnantarkastajaksi.
Suuresta vitsikirjasta löytyivät seuraavat:
Koska on pääsiäinen? opettaja kysyi oppilailta. Leena viittasi: Se on ensimmäisenä sunnuntaina kevätsiivouksen jälkeen.
Oltiin fysiikan tunnilla. Opettaja selvitti luokalle: Lähes kaikki esineet venyvät lämmön vaikutuksesta. Jassoo, Pekka hihkaisi, sen takia siis kesällä päivätkin ovat pitempiä kuin talvella.
Ursan tämänvuotinen Cygnus-tapahtuma järjestettiin Ilmajoella, Kalajaisjärven kurssikeskuksessa. Järjestävänä yhdistyksenä oli Lakeuden Ursa. Ohjelma oli monipuolinen ja sääkin suosi tapahtumaa lähes loppuun asti.
Suurimman osan ajasta veivät jaostojen tapaamiset ja toiminnan esittelyt, mikä onkin kokoontumisen päätarkoitus. Tästä osuudesta huolehtivat Mikko Suominen, Veikko Mäkelä, Matti Suhonen, Mika Aarnio, Matti Salo, Kari Laihia, Juha Ojanperä, Esa Tuunanen, Arto Oksanen ja Markku Nissinen, lueteltuna siinä järjestyksessä kuin he pääsivät esiintymään.
Klikkaa kuvaa!
Hannu Hongisto katsoo Komeetan Coronado-kaukoputkella Aurinkoa. Kuva Seppo
Linnaluoto.
Ohjelmaan kuului myös muutama hyvin valmisteltu esitelmä. Järjestävän yhdistyksen edustaja Tapani Koskiniemi puhui hiukkastutkimuksesta Cernistä ja siitä miten se liittyy tähtitieteeseen. Hannu Määttäsellä oli kaksi esitelmää, joista toinen käsitteli kaukoputken historiaa ja toinen Hubble-avaruusteleskooppia. Carl Källman käsitteli esitelmässään Pohjanmaalta lähtöisin olevan tähtitieteilijän Karl F. Sundmannin saavuttamia tuloksia tähtitieteessä. Harri Haukka puolestaan esitteli Kansainvälisen Avaruusviikon toimintaa Suomessa.
Päivien kevyempään osuuteen kuului pienoisgolfia, saunomista, makkaranpaistoa ja muuta vapaamuotoisempaa toimintaa. Jossain välissä Kirkkonummen Komeetan aurinkoputki, Coronadokin tuli esiteltyä.
Lauantain iltaohjelmassa oli paikallisin voimin järjestetty sketsiesitys ja kaksi tietokilpailua. Toisessa tietokilpailussa testattiin paikallismurteen osaamista ja toisessa ajankohtaisten tähtitaivaan tapahtumien tuntemista.
Klikkaa kuvaa!
Sahanevan tähtitornin kaukoputkeen tutustumassa. Kuva Hannu Hongisto.
Lakeuden Ursa järjesti kaksi ekskursiota Sahannevan tähtitornille. Paikka osoittautui tutustumisen arvoiseksi. Kirkkonummen Komeetasta päivillä olivat mukana Seppo Linnaluoto, Markku af Heurlin, Antti Kuosmanen, Kaj Wikstedt, Jani Helander ja allekirjoittanut.
Hannu Hongisto
Helsingin tunnetuimpiin maamerkkeihin kuuluvan Ursan tähtitornin edessä paljastettiin kuvanveistäjä, professori Lauri Anttilan veistos Helios kesäkuun puolessa välissä. Veistos Kaivopuiston kukkulan laella yhdistää tähtitieteen paikan historiaan.
Veistos muodostuu kahdesta kivielementistä ja korkealle tähtitorniin kiinnitetystä peilistä. Teos on toiminnallinen: toisessa kivielementissä on Anttilan keksimällä periaatteella toimiva aurinkokello. Suurempi kivielementti kuvaa Auringon spektriä, jonka yli peilin muodostama Auringon kuva kiiruhtaa hitaasti maapallon pyöriessä.
Veistos
Auringon spektrissä nähdään mustia juovia. Hehkuvien kaasujen spektrissä on puolestaan kirkkaita juovia. Saksalaiset Kirchhoff ja Bunsen huomasivat näiden viivojen olevan täsmälleen samalla kohtaa kuin Auringon mustien viivojen. Spektri paljasti suoraan Auringon koostumuksen. Samalla tekniikalla saatiin myös selville muiden tähtien ja sumujen rakennusaineet. Tähtien spektreistä tuli pitkäksi aikaa tähtitieteen symboli.
Veistoksen suuri tummasta ja vaaleasta kivestä rakennettu elementti esittää Kirchoffin-Bunsenin spektrin kuvana. Samalla spektri kytkeytyy Auringon näennäiseen liikkeeseen taivaalla. Joka päivä, kun Aurinko ylittää tähtitornin meridiaanin eli sen pituuspiirin, tornissa oleva peili heijastaa auringonvalon veistoksen päälle. Auringon ollessa etelässä kello on noin 20 minuuttia yli yhden (kesäaikaa) ja heijastus on silloin vaalean ja tumman kiven rajaviivalla.
Kukkulan laen vallitukset ovat peräisin Krimin sodan (1853-1856) ajalta. Kirchoff ja Bunsen tekivät oman keksintönsä saman vuosikymmenen lopulla. Näin moderni veistos yhdistyy aiheensa kautta paikkaan ja aikakauteen.
Ulkopinnoiltaan kunnostetun tornin edessä on Lauri Anttilan veistos. Peili on oven yläpuolella olevan ympyrän yläpuollella ja kivielementti erottuu maassa olevana vaaleana ja tummana elementtinä.
Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ja Kaivopuiston tähtitorni
Ursan tähtitorni on tunnettu maamerkki, joka esiintyy usein Helsinkiä esittelevissä kuvissa. Martti Välikankaan suunnittelema tähtitorni valmistui vuonna 1926. Se on edelleen alkuperäisessä käytössään ja siellä vierailee vuosittain noin 1500 helsinkiläistä katselemassa tähtiä ja Aurinkoa. Tornin julkisivu on kunnostettu talvella 2009-2010.
Veistoksen on pystyttänyt ja lahjoittaa Helsingin kaupungille Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry. Ursa kiittää Vaisala Oyj:tä hankkeen tukemisesta.
Ursan lehdistötiedotteesta tehty lyhennelmä.
Lähdimme matkaan 11.8. keskiviikkoaamuna. Laiva saapui klo 12.30 Tallinnan satamaan, mistä suuntasimme suoraan Haapsalua kohti. Pelko huonoista maanteistä osoittautui turhaksi. Varsinkin päätiet etelään olivat jopa parempia kuin Suomessa.
Haapsalu on idyllinen kaupunki Viron länsirannalla. Astrid Lindgrenin kirjojen kuvittaja, vironruotsalainen Ilon Vikland on Haapsalusta kotoisin. Hän pakeni perheineen Ruotsiin, kun Neuvostoliitto miehitti Viron. Kaupungin ihastuttavat pikkukadut piparkakkutaloineen olikin helppo yhdistää Viklandin kuvituksiin mm. Melukylän Lapset -kirjoissa.
Klikkaa kuvaa!
Pjotr Tshaikovski vietti Haapsalussa lomaa vuonna 1867. Hänen
kunniakseen
pystytettiin muistopenkki Shokolaadi-promenadille, jossa maestrolla oli
tapana
ihailla auringonnousua ja joutsenia. Penkillä istumassa Lauri Ruokonen
(vas.) ja Pekka Junkkari. Kuva Aarno Junkkari.
Haapsalun vanhan kaupungin asemakaava on ilmeisesti kaukaa keskiajalta. Yhtään suorakulmaista korttelia ei sieltä löydä. Suuntavaistokin meni sekaisin pariin otteeseen. Kaupungin keskustassa on Piispanlinnan rauniot. Sen ensimmäiset osat on rakennettu jo 1200-luvulla. Turisteja ei juurikaan ollut, ja kaupungissa oli hiljaista ja rauhallista. Kauniina kesäpäivänä oli hienoa vaellella pienillä kaduilla.
Haapsalusta jatkoimme matkaamme Pärnuun, jossa teimme pienen kierroksen vanhassa keskustassa. Pärnu onkin jo vilkkaampi kaupunki, mutta silti, kaikkea Etelä-Viroa tuntuu leimaavan leppeä kiireettömyys.
Tähtipäivät
Viron tähtitieteen harrastajien päivät (Astronoomiahuviliste XV Üle-Eesti kokkutulek) järjestettiin 15. kerran. Tapaaminen järjestetään vuosittain perseidien tähdenlentomaksimin aikaan. Päivät olivat tällä kertaa Voltvetin kartanossa Tihemetsassa Pärnun kaakkoispuolella.
Tulimme päiville Voltvetin kartanoon Tihemetsän kylään keskiviikkoiltana. Päivät luentoineen olivat vironkielisiä. Emme osallistuneet luennoille, koska emme olisi ymmärtäneet mitään. Osallistuimme sen sijaan Urmas Sisaskin konserttiin, jossa odotimme pianon pimputusta, mutta kuinkas kävikään...
Urmas Sisask on yksi tunnetuimmista Viron säveltäjistä. Hän on erikoistunut yhdistämään tähtitieteen ja musiikin. Sisask on ollut tiettävästi useilla Viron tähtileireillä ja pitänyt aina konsertin. Joskus hänellä on ollut laulajia ja soittajia mukanaan. Tällä kertaa oli oli luvassa teos "Näkymätön maailmankaikkeus".
Esitys olikin huikea ilottelu eri soittimilla, joita Sisask vaihtoi aika ajoin. Hänellä oli vain yksi avustaja, jonka tehtävä - toki tärkeä oli painaa pianon pedaalia; kaikki soitettu jäi soimaan. Pianon kansi oli auki, ja välillä Sisask rämäytteli kieliä käsin. Musiikki oli shamanistista, hypnoottista. Lappalaisvaikutelmat olivat voimakkaat, kun Sisask marssi estradilla, hakkasi rumpua - olisiko ollut irlantilainen bodhran - ja joikui. Konsertti oli ehdottomasti pävien parasta antia.
Perjantaina osallistujille oli järjestetty ekskursio. Kävimme Rannametsan harjuilla ja suolla. Upea paikka. Harjut ovat muinaisen Litorina-meren hiekkadyynejä, jotka syntyivät n. 6500 vuotta sitten. Meren pinnan laskiessa niiden taakse jäi vesialue, josta syntyi suuri suo, Tolkuse Raba. Tutustuimme paikkaan kävellen laudoitettua polkua. Korkeimmalla kohdalla oli näkötorni, josta koko suojelualue näkyi komeasti. Reitillä oli infotauluja, joista sai tietoa, jos osasi joko viroa tai englantia. Mainio oppaamme joutui valitettavasti puhumaan viroa - retkeläisethän olivat toki pääosin virolaisia.
Klikkaa kuvaa!
Rannametsan näkötorni. Kuva Seppo Linnaluoto.
Kävimme tämän jälkeen vielä Kablin rannalla (Itämeren rantaa), jossa on lintututkijoiden tukikohta ja luontokeskus. Rannalla oli suomalaisvoimin pystytetty lintutorni. Moni pulahti uimaan, koska sää oli helteinen ja hiekkaranta upea.
Klikkaa kuvaa!
Perjantaina oli ohjelmassa Auringon katselua. Oikeassa laidassa Komeetan
Coronado-kaukoputki. Kuva Seppo Linnaluoto.
Tähtipäivien aikana havaittiin myös perseidejä. Jokainen yö oli melko selkeä, välillä kylläkin yläpilvet haittasivat. Suomalaiset havaitsivat tunnin pari ja melko kirkkaitakin perseidejä nähtiinkin.
Matkan jälkeen ilmoittauduimme Viron kielen kurssille Kirkkonummen kansalaisopistoon. Ensi vuonna, kun tulemme taas Viroon, osaamme sanoa muutakin kuin Tere hommikust.
Päivien järjestelyistä vastasi rouva Helle Jaaniste. Kaikki suomalaisvieraat (10) kiittävät Helleä ja apulaisiaan. Aitäh!
Klikkaa kuvaa!
Esitelmiä oli kaikkiaan 14. Torstaina oli tähtitieteen alkeiskurssi
ja lauantain esitelmät olivat multiversumista. Margus Saalin lauantain
luentoa multiversumista kuunteli 60 henkeä. Kuva Seppo Linnaluoto.
Klikkaa kuvaa!
Päivillä oli paljon nuoria. 11-vuotias Stella-Maria Kangur oli
tullut Tallinnasta saakka. Hän osallistui tähtipäiville jo kolmatta
kertaa. Stella kertoi, että hänen kiinnostuksensa tähtitieteeseen
heräsi 7-vuotiaana, kun hän katseli sisarustensa kanssa TV:stä
avaruusohjelmia. Tähdet, niiden synty ja elämänkaari kiinnostavat
Stellaa erityisesti. Tämän vuotisten tähtipäivien parasta
antia oli pimeä taivas, jonka ansiosta Linnunradan näki erityisen
hyvin. Kuva Aarno Junkkari.
Aarno Junkkari
Ville ja Heikki Marttila tekivät heinäkuussa matkan Roomaan. Tässä on kertomus matkasta.
Matkaopas
Ennen matkaa hankin kirjakaupasta matkaoppaan. Sattumalta valintani osui Suomalainen Matkaopas -kirjasarjan teokseen, jonka tekijä on Marja-Liisa Polkunen. Kirja on hyvin käytännönläheinen ja hauskasti kirjoitettu, joten opasta voi suositella luettavaksi jopa nojatuolimatkailijalle.
Hiukan historiaa
Roomassa on ollut elämää jo silloin, kun Helsingissä ei ollut mitään ja tuskin sitäkään.
Rooma perustettiin 753 eaa. Ajan kuluessa Rooman valtakunta kasvoi ja valloitti osan Eurooppaa sekä Välimeren ympäristön, kuten Afrikan pohjoisrannikon. Laajentumista seurasi levottomuutta, sisällissotia ja muita valtakuntaa murentavia tapahtumia. Rooman valtakunta lakkasi olemasta vuonna 476.
Italian niemimaa oli 1800-luvulla valtiollisesti hyvin hajanainen ja niemimaalla oli useita kaupunkivaltioita. Muutamien ilmeisesti värikkäiden vaiheiden kautta Rooman kaupunki tuli Italian pääkaupungiksi 1800-luvun loppupuolella.
Toisen maailmansodan loppuvaiheessa liittoutuneet julistivat Rooman avoimeksi kaupungiksi, jotta se säästyisi pommituksilta. Onneksi säästyi.
Tässä oli lyhyt Rooman historian kurssi. Lisää kannattaa lukea vaikka aiemmin mainitusta matkaoppaasta.
Monikerroksista rakennuskulttuuria
Roomaa on rakennettu vuosituhanten aikana. Uusia rakennuksia on rakennettu vanhojen rakennusten päälle. Sama on tosin ollut havaittavissa myös muualla, maantieteellisesti lähemmissäkin kulttuurin kannalta tärkeissä kaupungeissa, kuten Turussa ja Tallinnassa. Roomassa kaivauksissa on paljastunut uusien rakennelmien ja rakennusten alta vanhoja raunioita.
Colosseumin läheisyydessä on kaivauksia, joista voi päätellä, että maanpinta on vuosisatojen saatossa noussut. Vanhimmat rauniot ovat melko syvällä.
Myös kierrätystä on harjoitettu entisinä aikoina. Uusia rakennuksia on rakennettu käyttäen vanhempien rakennusten kiviä.
Muutaman päivän matkalla ehtii nähdä vain vilauksen Rooman rakennuskulttuurista. Jos jotain haluaa laittaa yli muiden, niin se on Colosseum ympäristöineen.
Taustalla Colosseum ja sen etupuolella kaivauksia.
Ville Marttila vanhalla roomalaisella tiellä. Sadevesikaivo on myöhemmän
kulttuurin tuotetta.
Metrolla kannatta liikkua myös historiallisen keskustan ulkopuolella. Jo rautatieaseman ympäristössä näkee vilauksen paikallisesta elämästä. Keskustan historiallisessa ympäristössä on jopa liiaksikin turistirihkaman myyntiä.
Vatikaani
Vatikaani on oma kaupunkivaltio Rooman sisällä. Pieni tosin, mutta turistikohteena suosittu. Uskonnollisena keskuksena Vatikaani on erittäin merkittävä.
Vatikaanissa on omat postimerkit ja niillä varustetut postikortit pitää pudottaa Vatikaanin omiin postilaatikkoihin. Postikortti- ja matkamuistokaupankäynnin helpottamiseksi onneksi eurot kelpasivat.
Jos jaksaa jonottaa pääsyä Pietarinkirkkoon ja katsomaan sen nähtävyyksiä sisältä, niin jonoon vain. Pietarinkirkon aukiota kiertää pitkä jono, jonka päähän voi mennä. Helteisen ilman ja muiden kulttuurikohteiden kiehtovuuden vuoksi jonotus jäi kokematta.
Pietarinkirkko ja sen aukio.
Kaupallisuus Vatikaanissa oli silmiinpistävä. Vatikaaniin liittyviä tavaroita oli myynnissä monessa kaupassa ja kojussa.
Liikennekulttuuria
Autoja, moottoripyöriä ja skoottereita Roomassa riittää. Liikenne tuntuu hiukan kaoottiselta ja liikennesääntöjä noudatetaan soveltaen. Taksikuskimme sovelsi pakollista pysähtymistä omalla tavallaan, eli nopeutta hiukan alentamalla ja vaihtamalla pienemmälle vaihteelle.
Jalankulkijoiden paikallinen kansanhuvi on kävellä päin punaista valoa.
Tähtitiedettä
Dominikaanimunkkien kirkon (Santa Maria sopra Minerva) yhteydessä on luostari. Luostarin salissa piti inkvisitio oikeudenkäyntejä kerettiläisille ja noidille.
Siellä Galileo Galilei vuonna 1633 polvistui kidutus- ja muiden uhkien edessä ja peruutti ääneen lausuen kirkon vastaiset käsityksensä siitä, että maa kiertäisi aurinkoa. Legendan mukaan Galilei mutisi noustessaan polviltaan Eppur si muove eli se liikkuu sittenkin. Tämä mutina voi olla pelkkää legendaa.
Vuonna 1992 paavi Johannes Paavali II pyysi anteeksi Galilein tuomitsemista.
Ville Marttila Galileon kadulla (Via Galilei).
Heikki Marttila
PS. Wikipediasta löytyy kiva kirjoitus Galileosta osoitteesta: fi.wikipedia.org/wiki/Galileo_Galilei
Esitelmien lyhennelmät ovat myös luettavissa yhdistyksemme sivuilta osoitteesta: www.ursa.fi/yhd/komeetta/esitelmalyh.htm
Kirkkonummen Komeetan esitelmäsarjassa oli vuorossa professori Esko Valtaoja, jonka aiheena oli Maailmankaikkeuden harmoniat - sfäärien musiikista symbaalien helähdykseen. Esitelmä pidettiin 15.4.2010 Kirkkonummen koulukeskuksen auditoriossa yhdessä Kirkkonummen kansalaisopiston kanssa. Esitelmällä oli noin 130 kuulijaa.
Klikkaa kuvaa!
Professori Esko Valtaoja esitelmöi Kirkkonummella. Kuva Seppo Linnaluoto.
Maailmankaikkeudetta hallitsevat säännönmukaisuudet ja lait, mutta niiden löytäminen ja ymmärtäminen vei aikansa. Ennen kuin matematiikka paljastui todellisuuden kieleksi, musiikki omine arvoituksellisine säännönmukaisuuksineen oli monien mielestä avain myös maailmankaikkeuden ymmärtämiseen. Emme enää kuule taivaansfäärien musiikkia planeettojen kiertäessä radoillaan, mutta löytyykö kaiken takaa sittenkin musiikillinen harmonia, säieteorioiden pienten kielten värähtely?
Esko Valtaoja on avaruustähtitieteen professori Turun yliopiston Tuorlan observatoriossa, päätutkimusala kvasaarit. Vapaa-aikanaan hän koettaa huvittaa ja valistaa kansaa kirjoittamalla. Hänet on palkittu Tieto-Finlandialla, Valtion tiedonjulkistamispalkinnolla, Vuoden kristillisellä kirjalla ja Vapaa-ajattelijoiden Väinö Voipio -palkinnolla "uskontoon perustumattoman todellisuuskäsityksen edistämisestä". Kirjatrilogian "Kotona maailmankaikkeudessa", "Avoin tie" ja "Ihmeitä" lisäksi hän on kirjoittanut kaksi keskustelukirjaa yhdessä piispa Juha Pihkalan kanssa. Näistä jälkimmäinen, "Tiedän uskovani, uskon tietäväni", ilmestyy syksyllä.
Klikkaa kuvaa!
Valtaojaa kuunteli noin 130 ihmistä. Kuva Seppo Linnaluoto.
Sfäärien harmonia
Esitelmä tarkasteli maailmankaikkeuden historiallisia yhteyksiä musiikkiin. Aikaisemmin ei tiedetty, että matematiikka kuvaa parhaiten maailmankaikkeutta.
Esitelmä alkoi antiikin kreikkalaisesta Pythagoraasta. Hän kehitteli musiikin teoriaa ja huomasi, että tässä vallitsi yksinkartaiset kokonaislukujen suhteet.
Tähtitieteessä pythagoralaiset olivat hyvin perillä jaksoittaisista ja numeerisista suhteista planeettojen, kuun ja auringon välillä. Taivaallisten kehien liikkeiden ajateltiin tuottavan harmoniaa, jota kutsuttiin sfäärien musiikiksi. Tällä tarkoitettiin enemmän matemaattista konseptia kuin kuultavissa olevaa musiikkia.
Johannes Kepler käytti myöhemmin pythagoralaisia ideoita hyväkseen kehittäessään teoriaa aurinkokunnan toiminnasta. Myös pythagoralaiset uskoivat, että maa itsessään on myös liikkeessä.
Kepler kehitti kolme planeettojen liikkeitä hallitsevaa lakiaan. Ensimmäisen mukaan planeetta liikkuu ellipsin muotoista rataa, jonka toisessa polttopisteessä on Aurinko. Tosen lain mukaan Auringosta planeettaan piirretty jana jättää jälkeensä yhtä pitkinä ajanjaksoina pinta-alaltaan yhtä suuren alueen. Ja kolmannen mukaan planeettojen kiertoaikojen neliöt suhtautuvat toisiinsa kuten niiden ratojen isoakselien puolikkaiden kuutiot.
1600-luvun jälkipuoliskolla eräs mies istuskeli puutarhassa ja katseli omenaa ja Kuuta. Mitä yhteistä niillä on? Useimmat tavalliset ihmiset ehkä vastaisivat, että ne ovat esim. pyöreitä. Mutta mies nimeltä Isaac Newton vastasi tähän, että ne molemmat putoavat kohti maapallon keskipistettä samalla tavalla. Eli niitä hallitsee sama painovoima- eli gravitaatiolaki.
Maailmaa hallitsevat -a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Luonnonlaki"> luonnonlait ja matematiikka, ei Jumala. Newton sanoi, että painovoima on yhtä kuin gravitaatiovakio kertaa massojen tulo jaettuna massojen etäisyyden neliöllä. Toisin sanoen laki on sama kaikille ja piste.
1900-luvun alussa vaikutti saksalainen matemaatikko ja fyysikko Emmy Noether. Silloisen käytännön mukaan naiset eivät saaneet toimia yliopistonopettajina, joten Noether oli nimellisesti David Hilbertin assistentti ja pääsi sillä varjolla opettamaan. Vuonna 1919 käytäntöä vihdoin muutettiin.
Fysiikan alalla Noether todisti Noetherin teoreeman, jonka mukaan jokaista fysiikan lakeihin liittyvää yleistä symmetriaominaisuutta vastaa jonkin suureen yleinen säilymislaki. Tällaisia symmetriaominaisuuksia ovat esimerkiksi lakien riippumattomuus ajasta, paikasta ja suunnasta, ja näitä vastaavat energian, liikemäärän ja pyörimismäärän säilymislait.
Maailmankaikkeuden epätasaisuudet
Miksi maailmankaikkeus ei sitten ole täysin tasainen? Miksi siinä on esim. tähtiä ja galakseja? Jos se olisi täysin symmetrinen, tällaisia epätasaisuuksia ei olisi ja maailmankaikkeudessa olisi vain valoa.
Maailmankaikkeus on täynnä uudelleen kierrätettyä materiaalia. Kaikki heliumia raskaammat alkuaineet ovat syntyneet tähtien sisällä.Niels Bohr keksi, että atomit värähtelevät. Ennenkaikkea elektronit atomiytimen ympärillä värähtelevät kokonaislukujen suhteissa. Kaksi fysikaalisen maailman teoriaa, kvanttifysiikka ja suhteellisuusteoria ovat ristiriidassa keskenään. On koetettu luoda suuri yhtenäisteoria, josta paras esimerkki on säieteoria.
Koko maailmankaikkeuskin värähtelee. Se ilmenee kosmisena taustasäteilynä, jonka epätasaisuuksia mittasi enimmäistä kertaa COBE-satelliitti 20 vuotta sitten. WMAP-satelliitti mittasi ne jo huomattavasti tarkemmin. Viime vuonna lähetetty Planck-satelliitti mittaa ne entistä tarkemmin.
On esitetty ekpyroottinen universumi. Se perustuu braanimaailmoihin ja niiden ylimääräisiin ulottuvuuksiin. Valtaojan mielestä siinä soi kosmisten symbaalien helähdys.
Seuraavana Kirkkonummen Komeetan esitelmäsarjassa on vuorossa dosentti Thomas Hackman, jonka aiheena on Tähtien magneettisuus. Esitelmä alkaa Kirkkonummen koulukeskuksen auditoriossa tiistaina 11.5. klo 18.30. Vapaa pääsy, tervetuloa!
Seppo Linnaluoto
Kirkkonummen Komeetan esitelmäsarjassa oli vuorossa fil. tri Thomas Hackman, jonka aiheena oli tähtien magneettinen aktiivisuus. Esitelmä pidettiin 11.5. Kirkkonummen koulukeskuksen auditoriossa. Helsingin yliopiston Vapaan sivistystyön toimikunta rahoitti esitelmän. Esitelmällä oli noin 30 kuulijaa.
Klikkaa kuvaa!
Fil. tri Thomas Hackman esitelmöi Kirkkonummella. Kuva Seppo Linnaluoto.
Auringon ja muiden tähtien magneettinen aktiivisuus ilmenee mm. pilkkuina ja koronana. Auringon aktiivisuus vaikuttaa monella tavalla maapalloon. FT Thomas Hackman Helsingin yliopistosta kertoi mistä Auringon ja muiden tähtien aktiviisuus johtuu, miten sitä voidaan havaita ja mitä hyötyä tutkimustyöstä on.
FT Thomas Hackman toimii tähtitieteen tutkijana Helsingin yliopiston Fysiikan laitoksella. Hänen erikoisalansa on tähtien aktiivisuus ja optinen spektrometria.
Mikä on tähti
Tähdet ovat suuria kaasupalloja, joissa on noin 2/3 vetyä ja noin 1/3 heliumia. Kaikkia muita alkuaineita on korkeintaan muutama prosentti. Tämä on aivan luonnollista, koska vety ja helium ovat kaikkein kevyimpiä ja yksinkertaisimpia aineita. Ne ovat myös maailmankaikkeuden alkuperäistä ainetta, valtaosa muista alkuaineista on syntynyt tähdissä.
Koska tähdet ovat suuria, niissä on korkea lämpötila. Koska kaasu on kuumaa, aine on plasman muodossa.
Jos kappale on riittävän suuri, lämpötila keskustassa nousee tarpeeksi korkeaksi ydinreakstioille. Tällöin kappaleesta tulee tähti.
Tähdet ovat (likimain) hydrostaattisessa tasapainossa. Painovoima pyrkii painamaan kaasua kohti tähden keskipistettä, mutta kaasun paine pyrkii laajentamaan sitä. Nämä kaksi voimaa ovat tasapainossa joka kohdassa tähteä.
Ydinreaktiot tapahtuvat yleensä tähden keskustassa (myöhäisissä kehitysvaiheissa myös muissa osissa tähteä). Energia siirtyy ulos joko säteilemällä (radiatiivisesti) tai konvektiolla eli kaasuvirtausten mukana.
Auringon tapauksessa sisäosa on radiatiivinen ja ulko-osa konvektiivinen.
Kaavakuva Auringosta.
Aurinko
Aurinko syntyi 5 miljardia vuotta sitten. Se syntyi kun edellisten tähtisukupolvien supernovaräjähdysten uusilla alkuaineilla rikastama kaasupilvi romahti gravitaationsa vaikutuksesta ja aurinkokunta muodostui.
Auringon etäisyys Maasta on 150 miljoonaa km. Auringon massa on kaksi miljardia triljoonaa tonnia eli 330.000 kertaa Maan massa. Auringon halkaisija on 1,4 miljoonaa km eli 109 kertaa Maan halkaisija. Kuun etäisyys Maasta on vajaat 400.000 km eli Aurinko on paljon Kuun etäisyyttä suurempi.
Aurinko silloin, kun siinä oli runsaasti pilkkuja. Pilkussa magneettikenttä
estää kuumaa kaasua nousemasta pintaan.
Auringon keskipisteessä lämpötila on 15 miljoonaa astetta. Aurinko tuottaa siellä energiansa siten, että vety muuttuu heliumiksi. Neljä miljoonaa tonnia ainetta muuttuu joka sekunti energiaksi.
Energia siirtyy kohti pintaa alkuun säteilemällä. Se on kuitenkin hyvin hidasta, matka-aika on miljoonia vuosia. Lähempänä pintaa alkaa konvektio. Siinä kuuma kaasu nousee ylös ja viileä kaasu painuu alas. Se on hyvin tehokasta. Mekanismi on hieman samantapainen kuin kiehuvassa kattilassa.
Muutaman sadan kilometrin paksuisessa fotosfäärissä Auringon kaasu muuttuu lopulta läpinäkyväksi ja säteily pääsee valon nopeudella ympäristöön. Fotosfäärin lämpötila on enää noin 5800 celciusastetta.
Aurinko pyörii ympäri hyvin hitaasti, kerran noin neljässä viikossa. Koska Aurinko on kaasupallo, sen eri osat pyörivät eri nopeudella. Auringon ekvaattori pyörii napaseutuja nopeammin. Myös syvyyssuunnassa nopeus vaihtelee.
Klikkaa kuvaa!
Fil. tri Hackmanin esitelmä kuunteli n. 30 henkeä. Kuva Seppo Linnaluoto.
Tähtien magneettikentät
Kuumien tähtien magneettikentät voivat olla hyvin voimakkaita ja pysyviä.
Viileämmillä tähdillä kuten Auringolla ei pinnalla ole muuttumattomia magneettikenttiä, vaan pinnan läpi tunkeutuvat magneettikentät vaihtelevat ja voivat olla hyvin paikallisia.
Auringon magneettisella aktiivisuudella on monia ilmenemismuotoja. On auringonpilkkuja, plage-alueita, protuberansseja sekä flare- ja koronapurkauksia.
Auringonpilkussa kylmempi pinta-alue muodostuu kun magneettikenttä estää kuumaa kaasua nousemasta pintaan. Magneettikenttä pilkussa huomataan spektrin Zeemanin ilmiöstä. Siinä spektriviiva hajoaa useaksi komponentiksi.
Avaruusobservatorio SOHO on tutkinut vuodesta 1995 monipuolisesti Aurinkoa.
Monien muuttuvien tähtien kirkkauden muutokset voivat johtua magneettisesta aktiivisuudesta. Esim. jos tähdessä on suuri pilkku, sen kirkkaus muuttuu kun tähti pyörii. Myös spektri muuttuu tähden pyöriessä.
Tähtien magneettista aktiivisuutta tutkitaan juuri havaitsemalla pilkkujen aiheuttamia muutoksia kirkkaudessa ja spektreissä. Spektrihavaintoja voi esimerkiksi hyödyntää Doppler-kuvauksessa, jossa tähden spektrin muuttumisesta voidaan laskea pintakuva tähdestä. Tähdistä on muuten yleensä mahdotonta saada pintakuvia niiden suuren etäisyyden vuoksi. Yhdistämällä vielä polarisaatiohavaintoja spektrihavaintoihin voidaan jopa kartoittaa tähtien magneettikenttiä.
Nuori Aurinko on pyörinyt nopeasti ja sillä on ollut voimakas magneettinen aktiivisuus.
Onko tutkimuksesta hyötyä?
Kun saadaan enemmän tietoa eri tähtien magneettisesta aktiivisuudesta, saadaan kehitettyä parempia malleja. Ja niiden perusteella saadaan ennustettua paremmin Auringon aktiivisuutta. Auringon aktiivisuus taas vaikuttaa maapalloon ja sen ilmastoon.
Seppo Linnaluoto
Thomas Hackman
Ursan Tähtikallion toteuttamisessa aktiivisesti mukana ollut Jorma Olin menehtyi vaikeaan sairauteen heinäkuun lopulla. Jorma oli yksi kolmesta henkilöstä, jotka tekivät selkeästi eniten talkootyötunteja Tähtikallion rakentamisessa. Hänen tarkka kädenjälkensä ja tinkimätön asenteensa tulivat kaikille tutuksi. Monitaitoisuudellaan hän nautti arvostusta laajassa piirissä. Tähtikallion rakentamisessa aktiivisesti mukana olleet jäsenet surevat ystävän menetystä.
Jukka-Pekka Teitto
Jorma Olin tammikuussa 2010 Ursan kerhoseminaarissa Artjärvellä.
Kuva Seppo Linnaluoto.
Pyöreitä vuosia juhlistettiin toritapahtumalla ja normaalia juhlavammalla kerhoillalla. Lauantaina 22.5. oli kirjaston edessä jo perinteeksi muodostunut toriteltta. Aurinkoa näyttämässä ja esitteittä jakamassa olivat Hannu Hongisto, Seppo Linnaluoto ja Heikki Marttila.
Klikkaa kuvaa!
Komeetta torilla kirjaston edessä. Oikealla Heikki Marttila. Kuva Hannu
Hongisto.
Maanantaina 24.5. kävi kerhohuone Volsin entisellä koululla pieneksi, paikalla kävi viitisentoista henkeä. Tilaisuus oli tarkoitus pitää Komakalliolla, mutta sää esti sen. Jäsenet toivat mukanaan kuohujuomaa ja kakkua.
Klikkaa kuvaa!
Juhlakerhoillassa kohotettiin malja 10-vuotiaalle Komeetalle. Kuva Hannu
Hongisto.
Kuvia Komakallion rakennusvaiheesta
Kuvat on otettu vuoden 2004 marraskuussa.
Kansi on auki. Torni ei ole vielä saanut väriä päälle.
Sisäänkäynti torniin.
Putki on jo paikalla.
AURINKO CORONADO-AURINKOPUTKELLA NÄHTYNÄ
Kuvan on ottanut Antti Kuosmanen.
Klikkaa
kuvaa!
Aurinko silloin, kun pilkkuja näkyy. Seuraava pilkkumaksimi pitäisi
olla vuonna 2012. Kuvan on ottanut Antti Kuosmanen.
Klikkaa kuvaa!
Klikkaa kuvaa!