Tähtitieteellisen yhdistyksen Kirkkonummen Komeetan esitelmäsarjassa
oli vuorossa dosentti Martti Lehtinen Helsingin yliopistosta. Hänen
aiheenaan oli Meteoriittikraatterit - taivaan ja maan kohtauspaikat.
Esitelmää kuulemassa oli 36 henkeä.
Meteoroideja osuu maapalloon 100.000 kg:n verran vuorokaudessa. Törmäysnopeus on luokkaa 10-70 km/s. Ilmakehään osuessaan yli 0,1 mm:n kappaleet aiheuttavat näkyvän valoilmiön, tähdenlennon eli meteorin. Yli kilogramman kappaleet saattavat säilyä osittain ehjinä pinnalle asti, jolloin niitä kutsutaan meteoriiteiksi. Niitä on löydetty maapallolta runsaat 3000. Suurimmat, metrien läpimittaiset kappaleet eivät edes juuri hidastu ilmakehässä, vaan törmäävät pintaan aiheuttaen kraatterin.
Esitelmöitsijä kertoi, että 200 vuotta sitten luultiin meteoriittien olevan ilmakehän konkreetioita tai tulleen tulivuorista. Samalla tavoin kuin vettä sataa taivaalta, sataa myös meteoriitteja.
1600-luvulla ihmeteltiin Kuun kraattereita, ja pääteltiin niiden olevan vulkaanista alkuperää. 1960-luvulle saakka luultiin maapallon kraattereidenkin olevan vulkaanista alkuperää.
Viron Saarenmaalla oleva Kaalijärven meteoriittikraatteri saattaisi selittää Kalevalan Sammon!
Arizonassa olevasta kilometrin läpimittaisesta meteorikraatterista etsittiin pitkään itse meteoria. Ei ymmärretty sitä, että kraatteri syntyy meteoriitin törmäyksestä aiheutuvasta räjähdyksestä. Lopulta meteoriitin palasia löytyi kraatterin reunaman läheltä.
1990-luvulla löydettiin Meksikosta 65 miljoonaa vuotta vanha meteoriittikraatteri. Tämän törmäyksen ajatellaan surmanneen mm. hirmuliskot sukupuuttoon. Kraatteria etsittiin jo 1980-luvulla. Todisteita törmäyksestä oli löydetty ympäri maapalloa.
Sitten esitelmöitsijä alkoi käsitellä Lappajärveä, jota aikaisemmin luultiin tulivuoren kraatteriksi. Juuri esitelmöitsijä, dosentti Martti Lehtinen todisti vuonna 1967 Lappajärven olevan meteoriittikraatteri. Ikää meteoriitin törmäyksestä on yli 70 miljoonaa vuotta.
Lappajärven jälkeen Suomesta on löydetty kahdeksan meteoriittikraatteria. Lappajärvi oli ensimmäinen. Kaikki muut ovat huomattavasti vanhempia. 1990-luvulla on löydetty kuusi meteoriittikraatteria.
Lopuksi esitelmöitsijä käsitteli meteoriittikraatterin tunnistamista, minkälaisia todisteita tarvitaan. Tämä on eräänlainen palapeli, jonka osaset pitäisi koota. Ensiksi mineraalirakenteiden olisi synnyttävä korkeassa paineessa. Toiseksi kivilajien pitäisi syntyä korkeassa lämpötilassa. Kolmanneksi ovat geokemiaalliset todisteet. Mm. mukana pitäisi olla ripaus "taivaallista tavaraa", kuten rauta-nikkeliä, kobolttia, nikkeliä, iridiumia ja platinaa. Neljänneksi ovat geofysikaaliset todisteet. Pitäisi löytyä pyöreä painovoima-anomalia, aeromagneettinen ja sähköinen anomalia. Viidenneksi pitäisi löytyä geomorfologisia todisteita, mm. pyöreähkö muoto.
Helmikuun esitelmän pitää dosentti Jorma Harju Yliopiston Tähtitieteen laitokselta. Hän esitelmöi aiheesta Radiosäteilyä syntyvistä tähdistä maanantaina 12.2. klo 18. Esitelmäpaikka on Kirkkonummen kirkonkylän yläasteen auditorio.
Seppo Linnaluoto