Laiterakennus

Erilaisten havaintolaitteiden suunnittelu ja rakentaminen on perinteisesti ollut suosittua Karhunvartijoiden jäsenten parissa. Mainioina esimerkkeinä tästä ovat yhdistyksen tähtitornin kaksi edellistä pääkaukoputkea, jotka kumpainenkin tehtiin omin voimin.

Ensimmäinen näistä oli 255/1450 mm Newton -mallinen peilikaukoputki, joka valmistui vuonna 1986. Tuolloin sitä käytettiin mm. yleisönäytöksissä Halleyn komeettaa esiteltäessä. Karhunvartijoiden tähtitornin valmistuessa 1990 putki pääsi tornin päähavaintolaitteeksi. Tässä tehtävässä se palveli aina vuoteen 1997, jolloin se siirretiin uudemman kaukoputken tieltä takaisin alkuperäiselle liikutettavalle Dobson -jalustalleen maaseuturetkiä varten. Nyt vanha punainen palveleekin keikkaputkena.

Tähtitornin seuraava päähavaintolaite oli 320/2600 mm Newton -tyyppinen peilikaukoputki, joka valmistui pitkällisen uurastuksen jälkeen vuonna 1997. Hartaasti odotettu putki osoittautui erinomaiseksi havaintolaitteeksi, vaikka sen pitkä polttoväli (2,6 metriä) sekä punaiseksi maalattu kuusipaneelinen runko aluksi kummastuttivatkin tähtitornin käyttäjiä. Putken pituus sekä ensimmäistä putkea suurempi massa aiheuttivat joitakin ongelmia, jotka kuitenkin voitettiin yksi kerrallaan. Yhdistyksen nykyisen Celestron -kaukoputken hankinnan jälkeen pitkä punainen kuusitynnyri puretiin vuonna 2005, ja sen osat käytettiin muihin rakenteluprojekteihin.

Uusien laitteiden valmistuksen lisäksi myös vanhoja laitteita kehitetään innokkaasti. Laitteiden suunnittelu ja rakentaminen on teknistä, mutta samalla myös hyvin käytännönläheistä. Tämän seurauksena laiteiden rakentajien vapaa-aika kuluu niin alaa käsittellevien kirjojen parissa, kuin myös työpajalla. Laiterakennusta harrastavan aika ei tulekaan pitkäksi edes kesän valoisina iltoina.

Paikallisen toiminnan lisäksi monet Karhunvartijoiden jäsenistä ovat aktiivisesti mukana myös Ursan Havaintovälineet -jaoston toiminnassa.