Tähtitieteelliset apuvälineet

Ihmisen silmä on hyvin vaatimaton havaintoväline. Sen keskimäärin 6 millimetrin linssi kerää sen verran valoa että näemme taivaalla muutamia tuhansia tähtiä. Toki olemme tyytyväisiä siihen mitä meillä on. Voimmehan käyttää havaintovälineitämme jo varsin runsaaseen valikoimaan taivaan ilmiöitä; voimme nähdä revontulia, haloja, tähtiä, planeettoja, pimennyksiä, tähdenlentoja, linnunradan. Näkökenttämme on suurempi kuin millään yksittäisellä havaintovälineellä (lukuunottamatta ns. all-sky peiliä).

Linssimme rajallisuus ei kuitenkaan rajoitu vain kokoon. Lisäksi emme pysty lainkaan ilman apuvälineitä havaitsemaan muuta säteilyä jota maailmankaikkeus on pullollaan.
Meiltä jää näkemättä esimerkiksi radio-, ultravioletti-, infrapuna, röntgen- ja gammasäteily.

Ensimmäisen tähtitieteellisen apuvälineen kehitti Galilei 1600-luvun alkupuolella. Vaatimattomalla kaukoputkellaan hän pystyi näkemään Jupiterin kuut ja Venuksen vaiheet. Sen jälkeen havaintovälineet kehittyivät ja kasvoivat. Lähinnä kehitys kuitenkin tapahtui kuitenkin optisella ja radioastronomian puolella. Vasta tällä vuosisadalla on tekniikan kehitys mahdollistanut muidenkin säteilytaajuksien havainnoinnin. Sitäpaitsi kaikkea säteilyä ei pystytä havaitsemaan maanpinnalta koska ilmakehä suodattaa (elämääkin tuhoavat) säteilytaajuudet pois. Ilmakehä haittaa myöskin optisten havaintojen tekoa. Satelliittitekniikka on avannut nämäkin ikkunat maailmankaikkeuteen.
Kirkkaimpina helminä suurelle yleisölle ovat esittäytyneet Hubblen Avaruusteleskooppi (HST), jonka upeita kuvia ja havaintoja olemme säännöllisesti saaneet ihailla.
Suuret maanpäälliset ovat myös kiehtoneet suurta (ainakin tähtitieteestä kiinnostunutta) yleisöä. Varsin pitkään suurimman maanpäällisen (optisen) kaukoputken titteliä piti hallussaan 5 metrin Hale-teleskooppi. Venäjällä tosin tehtiin myös 6 metrin peilillä varustettu teleskooppi, mutta sen optiikassa oli suuria puutteita.
Radioastronomian puolella mainetta on saanut Arecibon valtava kokonaisen laakson täyttävä kaukoputki. Tällä kaukoputkella lähetettiin ensimmäinen tähtienvälinen viesti erääseen pallomaiseen tähtijoukkoon (toivottavasti joku sen joskus kuuntelee).

Tällä vuosikymmenllä on valmistumassa tai on jo valmistunut useita uuden tekniikan maanpäällisiä kaukoputkia.
Esimerkkeinä mainittakoon Keckin 10 metrin teleskooppi, 8 metrin Subaru-teleskoppi, VLT-teleskooppi.

Tulevaisuuden suunnitelmat ovat yhä huimempia. Maanpäällä puhutaan 16 metrin ja jopa 100 metrin teleskoopista (ns OWLT eli Valtavan Iso Teleskooppi, tästä oli vaikea saada tietoa internetistä, Tähdet+Avaruus-lehdessä OWL-teleskoopista kuitenkin on ollut juttu). Radioteleskooppisuunnitelmiin kuuluu ALMA, suuri määrä teleskooppeja isolle alalle levitettynä. Yhdistettynä tämä mahdollistaa uskomattoman parannuksen havaintojen tarkkuudessa.
Avaruuteen jo ehkä jossain vaiheessa Kuuhun on suunniteltu valtavia havaintovälineitä.
Lähimpänä toteutumista on ehkä seuraavan sukupolven avaruusteleskooppi (NGST).

Maailmankaikkeutemme avartuu näiden uusien havaintovälineiden myötä. Näemme yhä kauemmas ja samalla näemme myös yhä kauemmas ajassa, siihen aikaan kun maailmankaikkeus oli nuori. Ehkä meille joskus selviää olemassaolomme arvoitus
(ja mitä sen jälkeen ?).

Linkkejä: (vie ulkomaille, avaavat uuden ikkunan):
VLT: http://www.eso.org/projects/vlt/
MAXAT: http://www.bric.postech.ac.kr/science/97now/98_9now/980901b.html
30-50 metrin teleskooppi. Maininta myös OWL:sta.
NGST: http://www.ngst.nasa.gov/
ALMA: http://www.mma.nrao.edu/ 

Linkki teleskooppisivulle: http://www.ursa.fi/~mpi/linkit/teleskoopit.html

Paluu artikkelisivulle