Universumin näkymiä

Yleistä

Universumin näkymiä on esillä Helsingissä Lasipalatsin aukiolla 11.12.–4.1.2010.

Näyttely esittelee näkymiä maailmankaikkeudesta sellaisena kuin se nähdään parhaiden kaukoputkien ja avaruusluotaimien avulla. Edistyneillä havaintovälineillä kerätään valtavasti säteilyä eri aallonpituuksia rekisteröiville ilmaisimille. Niihin verrattuna ihmissilmä kokoaa mitättömän vähän valoa eikä näe kuin näkyvän valon sateenkaaren värit.

Universumin näkymiä -näyttelyn 28 kuvaa paljastavat silmille näkymättömän ja vievät samalla matkalle maailmankaikkeuden historiaan. Mitä kauemmin valo on kaukoputkiimme matkannut sitä vanhempaa se on ja sitä kauemmas menneisyyteen tuon valon välityksellä katsomme.

Osana kansainvälistä tähtitieteen vuotta näyttely kertoo osaltaan tähtitaivaasta ihmiskunnan yhteisenä perintönä ja valaisee kosmista alkuperäämme. Neljäsataa vuotta sitten Galileo Galilei avasi kaukoputkeensa katsoessaan ensimmäisen ikkunan universumiin.

Näyttely

Näyttelyn 28 kuvaa jakautuvat löyhästi viiteen luokkaan, joiden kautta universumiin tutustutaan eri näkökulmista.

Aurinkokunta
Lasipalatsin puoleisissa vitriineissä aukion kaakkoiskulmassa on nähtävillä maapallon lähinaapurusto. Aurinkoa kiertää kahdeksan planeettaa ja lukematon määrä pienkappaleita.

Maapallon lisäksi ihminen on käynyt ainoastaan Kuussa. Muille planeetoille on lähetetty avaruusluotaimia, jotka ovat kuvanneet ja tutkineet niitä neljän vuosikymmenen ajan. Tutkituin planeetta Maan jälkeen on Mars, jonka pinnalla tälläkin hetkellä liikkuu kaksi kulkijaa ja jota kiertää muutama luotain. Ihmisen kävely Marsin pinnalla on silti vielä kaukaista tulevaisuutta.

Tähtien synty
Valokuvat Vanhan linja-autoaseman lounaiskulmassa kertovat tähtien synnystä. Ne muodostuvat suurten kaasupilvien tiivistyessä kasaan. Vedyn puristuttua riittävästi fuusioreaktiot pilven ytimessä käynnistyvät ja nuori tähti syttyy. Pilvestä syntyy useita satoja tähtiä, joten nuoret tähdet muodostavat tähtijoukkoja. Hiljalleen tähdet näissä joukoissa ajautuvat erilleen. Auringon ja sen oletettujen sisarusten tähtijoukko on jo kauan sitten hajonnut.

Tähden syntyessä pienestä osasta pölypilveä muodostuvat planeetat sen ympärille. Nykyään eksoplaneettoja tunnetaan jo yli neljäsataa.

Tähtien kuolema
Vanhan linja-autoaseman edessä aukion länsireunan kuvat kertovat tähtien kuolemasta. Elinkaarensa loppupuolella tähti on kuluttanut suurimman osan ytimensä ydinpolttoaineesta vedystä loppuun. Vedyn loppuessa ydin romahtaa kasaan ja kokoonpuristumisesta vapautuva energia käynnistää vedyn fuusioreaktiot tähden ulommissa kerroksissa. Ytimessä käynnistyy heliumin fuusio. Silloin alkujaan Auringon kokoluokkaa olevat tähdet paisuvat satoja kertoja kookkaammiksi punaisiksi jättiläistähdiksi.

Jättiläisvaiheen päättyessä tähdet puhaltavat ulkokerroksensa avaruuteen laajenevaksi pölypilveksi. Pilven keskelle jää pieni valkoinen kääpiötähti. Raskaammat tähdet kuolevat massiivisessa supernovaräjähdyksessä, jolloin tähti loistaa hetken emogalaksiaan kirkkaampana. Ellei tähti tuhoudu kokonaan jäljelle jää vain äärimmäisen tiheä neutronitähti tai musta aukko. Supernovissa syntyvät maailmankaikkeuden kaikki rautaa raskaammat alkuaineet.

Linnunrata ja galaksit
Vasta Edwin Hubblen tutkimusten jälkeen 1920-luvun alussa ymmärrettiin maailmankaikkeuden olevan merkittävästi suurempi. Siihen mennessä kaikkia tähtisumuja oli pidetty osina Linnunrataa, mutta Hubble osoitti niiden olevan kaukana Linnunradan ulkopuolella. Nykyään tiedämme näiden pyörre- ym. sumujen olevan galakseja – Linnunradan kaltaisia tähtisikermiä, joissa on satoja miljardeja tähtiä kussakin.

Linnunradan lähinaapuri on suunnilleen saman kokoinen Andromedan galaksi 2,5 miljoonan valovuoden etäisyydellä, joka näkyy tähtikirkkaana yönä paljain silmin. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Linnunrata ja Andromeda törmäävät toisiinsa noin kolmen miljardin vuoden kuluttua. Mikäli niin tapahtuu galaksit sulautuvat toisiinsa.

Syvä avaruus
Aukion graniittitalon puoleisella reunalla kuvat vievät katsojan maailmankaikkeuden alkuun ja rakenteeseen.

Maailmankaikkeuden aineesta on meille tuttua vain viisi prosenttia. Se muodostaa kaiken galakseista tähtiin, planeettoihin ja arkipäiväisiin esineisiimme. Noin viidesosa on ns. pimeää ainetta, joka vaikuttaa näkyvän aineen kanssa ainoastaan painovoiman välityksellä. Pimeän aineen aiheuttamat ilmiöt voidaan havaita epäsuorasti sen vaikuttaessa esimerkiksi galaksien liikkeeseen. Loppu maailmankaikkeuden massasta on pimeää energiaa, joka aiheuttaa universumin kiihtyvän laajenemisen.