Aurinkopäivä 10.6.

Mitä?

Vuosi 2007 on kansainvälinen heliofysiikan vuosi. Se keskittyy tarkastelemaan varsinkin napa-alueiden avaruussään ilmiöitä ja Auringon vaikutusta koko aurinkokuntaan. Tutkimuksen edistämisen lisäksi vuoden aikana järjestetään myös tapahtumia yleisölle erilaisissa yhteyksissä. Keskeisin yleisötapahtuma on samana päivänä kaikissa osallistujamaissa järjestettävä aurinkopäivä, jonka aikana päiväntähteemme tutustuminen on vaivatonta.

Ursa on mukana järjestämässä aurinkopäivää sekä koordinoimalla kansallisia tapahtumia että järjestämällä yleisötapahtuman Helsingissä. Sunnuntaina 10.6. kello 12-15 Kaivopuiston tähtitornilla voi turvallisesti tarkkailla Aurinkoa kaukoputken läpi tai kysyä päivystävältä tutkijalta tähden ominaisuuksista.

Katso kaikki Aurinkopäivän tapahtumat Suomessa.

Aurinko

Aurinko on keski-iässään oleva noin 4,5 miljardin vuoden ikäinen tähti. 150 miljoonan kilometrin päässä maapallosta sijaitseva Aurinko on vedystä (73,5%) ja heliumista (24,9%) koostuva halkaisijaltaan noin 110 kertaa Maata suurempi kaasupallo. Sen ytimessä lämpötila nousee kovan paineen vaikutuksesta niin korkeaksi, että fuusioreaktiot käynnistyvät. Näissä ydinreaktioissa kuluu sekunnissa noin 600 miljoonaa tonnia vetyä, josta neljä miljoonaa tonnia muuttuu energiaksi loppujen fuusioituessa heliumiksi. Vapautuva energiamäärä riittää lämmittämään Auringon pinnan noin 6000 asteiseksi.

Auringonpilkut ovat Auringon voimakkaan magneettikentän helpoimmin havaittavampia ilmiöitä. Ympäröivää aluetta viileämmät pilkut syntyvät magneettikentän vahvoihin keskuksiin. Niissä kenttä on riittävän voimakas estämään materian liikkeen pilkun alueelle, jolloin se samalla jäähtyy. Auringonpilkkujen määrä vaihtelee yhdentoista vuoden jaksoissa, joka heijastaa Auringon aktiivisuuden muutoksia. Tällä hetkellä pilkkujen määrä on minimissään.

Avaruussää

Säteilyn lisäksi Auringosta virtaa myös jatkuva aurinkotuuleksi kutsuttu hiukkasvuo aurinkokunnan Maapallon magneettikenttään osuessaan aurinkotuulen varatut hiukkaset ohjautuvat navoille ja törmäävät lopulta ilmakehän yläosiin. Maan pinnalla hiukkasvirran osuminen ilmakehään nähdään revontulina. Avaruussääksi kutsutaan maapallon magneettikentän ja ilmakehän yläosien vuorovaikutusta aurinkotuulen kanssa.

Välillä Auringon magneettikentän muutokset synnyttävät rajuja hiukkaspurkauksia. Voimakkaat hiukkaspurkaukset aiheuttavat avaruussäässä häiriöitä ja myrskyjä, joiden aikana esimerkiksi revontulia nähdään tavallista enemmän ja etelämpänä. Kiivaat myrskyt saattavat myös vaurioittaa herkkiä satelliitteja ja aiheuttavat häiriöitä sähkö- ja tiedonsiirtoverkoissa.