Meteor-sääsatelliitit

Vuodesta 1971 lähtien satelliitit ovat lähettäneet kuvatietonsa maa-asemille analogisesti ns. APT-muodossa (Automatic Picture Transmission). Meteor-satelliittien käyttämät lähetystaajuudet ovat olleet 137,300 MHz, 137,400 MHz ja 137,850 MHz. Lähete on taajuusmoduloitua (FM) ja sen kaistaleveys on 50 kHz.

Meteor 2

Vuosien 1975 ja 1990 välisenä aikana on Maata kiertävälle radalle laukaistu jo 20 Meteor 2 -luokan sääsatelliittia. Ensimmäiset satelliitit laukaistiin noin 900 km korkeuteen radalle, jonka kaltevuus päiväntasaajaan nähden on 81,3 astetta.
Myöhemmin vuosina 1982-1984 satelliitit laukaistiin 960 km korkeuteen radalle, jonka kaltevuus on päiväntasaajaan nähden 82,5 astetta. 

Viimeisin Meteor 2 -luokan satelliitti on Meteor 2-21, joka laukaistiin radalleen vuonna 1993. Laukaisun yhteydessä sen lähetinantenni vioittui ja signaali on tämän vuoksi ollut ajoittain heikkoa. Noin 1300 kg:n painoiseen satelliittiin kuuluu telefotometrejä, infrapunaradiometrejä ja säteilymittalaitteita. 

Meteor 3

Meteor 3 -ohjelma käynnistyi vuonna 1985, jolloin Maata kiertävälle radalle laukaistiin Meteor 3-1 -sääsatelliitti. Meteor 3 -ohjelman päätavoitteita ovat pilvi-, lumi- ja jääpeitteen tarkkailu, lämpötilan mittaus ilmakehän eri kerroksissa, kosteusmittaukset sekä maapallon säteilyolosuhteiden mittaukset lähiavaruudessa.

 Meteor 3 -satelliittien tarkkailukyvyn parantamiseksi ne on laukaistu lähes 300 km korkeammille kiertoradoille kuin Meteor 2 -satelliitit eli noin 1200 km korkeuteen. Satelliitin paino on 2150 kg, josta mittalaitteiston paino on 500 - 700 kg. Ulkoisesti satelliitti muistuttaa pystysuorassa olevaa sylinteriä, jonka kummallakin sivuilla on kookkaat aurinkopaneelit. Satelliitti saa 500 watin tehon aurinkopaneeleista. Satelliitin arvioitu käyttöikä on kaksi vuotta.

Meteorin telefotometri lähettää 195 - 290 mm kokoisen kuvan, johon sisältyy 3,8 juovaa millimetriä kohden. Tässä on vähintään 12 harmaasävyä. IR-radiometri lähettää 148 - 290 mm kokoisen kuvan, johon sisältyy yksi juova millimetriä kohden. Tässä on vähintään 9 harmaasävyä. 10-kanavaisessa IR-radiometrissä on varattu yksi kanava vesihöyryn aallonpituudelle, 6 kanavaa hiilidioksidille, yksi otsonille ja kaksi kanavaa 11 mikrometrille. Meteor 3-3 satelliitissa oleva Ozone-M -spektrometri tarkkailee ilmakehän otsonipitoisuuksia.

Satelliitti lähettää 137 MHz taajuusalueen lisäksi taajuudella 466,5 MHz, jossa kaistanleveys on 120 kHz. Lähetysteho on tällä alueella 10 W. Tällä taajuusalueella satelliitti lähettää tallentimiinsa varastoimaa kuvatietoa. Satelliittien maa-asemia ovat Moskovan Obninsk, Novosibirsk ja Khabarovsk.

Uuden sukupolven Meteor 3M -satelliitti laukaistiin radalleen joulukuussa 2001. Sen käyttöiäksi arvioitiin kolme vuotta. Mittausjakso ulottui aina kevääseen 2006 saakka, jolloin satelliitissa ilmeni toimintahäiriö.

Meteor 3M- satelliitin paino on 2500 kg, josta mittalaitteiston osuus on 900 kg. Tehonkulutus on 1 kW.

Tallentimien kuvamateriaali lähetetään digitaalisessa muodossa taajuusalueella 1,69 - 1,71 GHz. Meteor 3M -satelliitti kiertää maapalloa 950 km korkeudessa radalla, jonka kaltevuus päiväntasaajaan nähden on 82,5 astetta. 

Meteor 3M -sarjan satelliiteissa on 11-kanavainen radiometri, jossa näkyvän aallonpituuden kanavan erottelukyky on 1,4 km. APT-lähetteessä erotuskyky on pudotettu 2 kilometriin. Muiden kymmenen kanavan erotuskyky on 3 km.


Meteor 3M -satelliitti (Kuva: NASA)

Meteor 3-5

Satelliitissa oli mukana NASA:n kehittämä TOMS-otsonispektrometri (Total Ozone Mapping Spectrometer), jonka avulla voitiin tutkia ilmakehän otsonin esiintymistä. 

TOMS on kuusikanavainen ja käyttää ultraviolettialueella kartoitusaallonpituuksina 312.5 nm, 317.5 nm, 331.3 nm, 339.8 nm, 360.0 nm ja 380.0 nm. Laitteen erottelukyky on 63 neliökilometriä ratansa alapuolisella alueella. Keskimääräinen erottelukyky on 83 neliökilometriä. Kuvakenttä on 2900 km.

Meteor 3-6