|
|
KÄYTÄNNÖN ONGELMIA
Tietokone ja häiriöt
Tällainen yksinkertainen sääsatelliittijärjestelmä saattaa äkkiseltään tuntua hyvinkin helpolta ja yksinkertaiselta toteuttaa. Käytännössä se vaatii kuitenkin jonkinlaista elektroniikan ymmärtämystä ja erityisesti kärsivällisyyttä. Rakentelijaa kohtaa myös monenlaisia käytännön ongelmia joita ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi.Sääsatelliittivastaanotossa suurimpia ongelmia on tietokoneen aiheutama radiosäteily, joka ilmenee voimakkaana kohinana tietyillä taajuuksilla radiovastaanottimen ja tietokoneen ollessa samanaikaisesti toiminnassa. Häiriö on voimakkainta tietokoneen välittömässä läheisyydessä. Häiriön vaikutuksen voi todeta esimerkiksi radion signaalimittarin avulla. Kohinan taso nousee häiriön kasvaessa.
Sääsatelliittijärjestelmässä kaikkein herkin osa tietokoneen häiriöille on antenni, joka kannatttaakin sijoittaa mahdollisimman kauas tietokoneesta. Radio on myös hyvä sijoittaa hieman etäämmälle tietokoneesta. Tietokoneen aiheuttamaa häiriötä voidaan jonkin verran pienentää maadoittamalla tietokonetta ja radiovastaanotinta. Radion ja A/D-muuntimen välinen kaapeli kannattaa tehdä suojatusta kaapelista ts. sellaisesta kaapelista, jonka johtimen ympärillä on vielä kuparikerros. Solmimalla kaapeliin vielä muutamia ferriittisauvoja tai ferriittirenkaita saadaan kaapeli vieläkin häiriöttömämmäksi. Muutenkin kannattaa pitää radio ja antenni erillään sellaisista sähkölaitteista, jotka saattavat aiheuttaa ylimääräistä häiriötä vastaanottoon. Voimakkaat häiriöt näkyvät satelliittikuvissa pystysuorina ja vinoina kohinajuovina.
Häipymät
Toinen tyypillinen ilmiö sääsatelliittivastaanotossa ovat häipymät. Satelliitin signaalin kuuluessa se saattaa hetkellisesti heikentyä tai kadota kokonaan. Tästä aiheutuu satelliittikuvaan vaakasuoria kohinaraitoja. Häipymät johtuvat katvealueista. Satelliitin signaali ei tällöin saavuta antennia. Mitä leveämpi häipymäraita on, sitä pahempi katvealue on kyseessä.Häipymät ovat hyvin tyypillisiä kaupunkioloissa, kun antenni sijaitsee kerrostalon parvekkeella tai muussa sellaisessa paikassa, jossa näkymä kaikkialle horisonttiin ei ole esteetön. Häipymiä voidaan poistaa asentamalla antenniin heijastin tai suuntaamalla antennia satelliitin suuntaan tai asentamalla antenni mahdollisimman katveettomalle paikalle. Jos antenni on esim. kerrostalon parvekkeella, joka on länteen, kannattaa antenni suunnata pysyvästi hieman länteenpäin. Tällöin hyviä kuvia on saatavissa vain satelliittien läntisillä ylityksillä. Muualta tapahtuvat ylitykset ovat yleensä enemmän tai vähemmän häipymien sotkemia.
Häipymät ovat aina osa sääsatelliittikuvaa, sillä
horisontti sotkee satelliitin signaalia enemmän tai vähemmän
satelliitin ollessa matalalla horisontissa. Mitä paremmalla paikalla
antenni sijaitsee sitä harvemmin häipymiä esiintyy.
Mantereiden tunnistaminen
Satelliittikuvan esittämän alueen tunnistaminen saattaa toisinaan tuottaa suuriakin vaikeuksia. Laajan pilvisyysalueen keskeltä on vaikeaa löytää mantereen palasta, joka kertoisi alueen maantieteellisen sijainnin. Sääsatelliittikuva tulee tietokoneelle monesti ylösalaisin, joten ensimmäiseksi kannattaa kääntää kuva, jos sen esittämää aluetta ei pysty hahmottamaan. Monesti tämä ei riitä, vaan kuva näyttää edelleen oudolta. Varma tapa on tutkia, mistä kohtaa maapalloa satelliitti kulki kuvan vastaanottoaikaan. Tässä ovat avuksi erilaiset satelliittilaskentaohjelmat.Hämärä aiheuttaa omat ongelmasa sääkuviin. Illalla auringonlaskun raja on selvästi havaittavissa kuvissa. Illan lähestyessä mantereet alkavat hiljalleen tummua idän suunnalta. Tämä on havaittavissa jo useita tunteja ennen auringonlaskua maanpinnan valaistusolosuhteiden muuttuessa. Tällöin mannerten tunnistaminen käy hankalaksi ja on pakko alkaa hyödyntämään infrapunakuvia, jotka NOAA-satelliiteilla tulevat näkyvän valon kuvan rinnalla. Illan edelleen hämärtyessä NOAA vaihtaa näkyvän valon kuvan automaattisesti infrapunakuvaan. Meteor-satelliiteilla tilanne on toinen. Ne vaihtavat infrapunakuvan vasta yöllä, kun maanpinnan valaistusolosuhteet ovat merkittävästi muuttuneet.
Talvisin sääsatelliittikuvat ovat kirkkaampia, johtuen maanpinnan
lumipeitteisyydestä pohjoisella pallonpuoliskolla. Mantereet erottuvat
selvemmin, toisin kuin kesällä, jolloin maanpinnan heijastusominaisuudet
ovat toisenlaiset. Tämä on todettavissa erityisesti Meteor-satelliiteilla.
Kesällä mantereet ovat kuvissa tummia, tuskin erottuvat selkeiltä
alueilta. Mantereiden yläpuolella olevat poutapilvet paljastavat monesti
mantereiden sijainnit. Talvella mantereet erottuvat hyvin.
