Satelliittien valokuvaaminen

Satelliitteja voi myös yrittää valokuvata. Näin voi ikuistaa kamerallaan monia mielenkiintoisia satelliittikohteita taivaalta. Vilkkuvia satelliitteja kuvattaessa, voi määrittää kuvien avulla vilkkumisjaksoja. Satelliittien valokuvaaminen ei ole kuitenkaan niin yksinkertaista puuhaa, miltä se saattaa kuulostaa, sillä satelliittit ovat loppujen lopuksi verraten himmeitä ja nopealiikkeisiä kohteita, jotka harvemmin tarttuvat filmille kirkkaina viiruina.

Satelliittien valokuvaamiseen tarvitaan järjestelmäkamera, jossa aukkosuhteen ja valotusajan voi määrittää käsin. Kuvaamiseen soveltuu hyvin 50 mm:n, mahdollisimman valovoimainen objektiivi. Suuremmilla objektiiveilla näkökenttä jää kapeammaksi, eivätkä nopealiikkeiset satelliittit tule näkymään kuvissa. Pienillä objektiiveilla näkökenttä on laaja, mutta satelliittien viirut näkyvät kuvissa pieninä yksityiskohtina. Valokuvaamiseen tarvitaan lisäksi jalusta, jonka tulee olla mahdollisimman tukeva, niin ettei se tärise kuvauksen aikana. Filmiksi soveltuu parhaiten 400 ASA:n tai herkempi filmi. Näiden lisäksi tarvitaan lankalaukaisin, jotta kamera ei tärähtäisi laukaistaessa.

Valokuvattavat satelliittit kannattaa etsiä illalla auringonlaskun jälkeen itäiseltä taivaalta ja vastaavasti aamulla ennen auringonnousua läntiseltä taivaalta. Kun satelliitti on näin vastakkaisella puolella taivasta kuin aurinko, on mahdollista havaita se normaalia kirkkaampana. Satelliitti ei saa näkyä myöskään liian matalalla horisontissa, sillä monesti erilaiset valonlähteet heikentävät näkyvyyttä matalalla horisontissa. Kuvattava satelliitti kannattaa valita vähintään 40 asteen korkeudelta horisontista.

Kamera laukaistaan ennenkuin satelliitti näkyy kameran näkökentässä. Valotus lopetetaan, kun satelliitti on kulkenut kameran näkökentän poikki. Sopiva valotusaika riippuu paljolti satelliitin nopeudesta, mutta tuollainen 5-15 sekunnin mittainen valotusaika riittänee tarkoitukseen hyvin.

Valokuvattaviksi kohteiksi soveltuvat parhaiten visuaalisesti hyvin kirkkaat satelliittit. Himmeät satelliittit näkyvät heikosti myös filmillä. Vilkkuvat satelliittit ovat mielenkiintoisia kuvauksen kohteita. Valotusajan perusteella voidaan jälkeenpäin mitata kuvasta satelliitin vilkkumisjakso, kun tiedetään kameran näkökentän halkaisija tai kuvissa näkyvien tähtien välisiä etäisyyksiä.

Satelliitteja voi kuvata myös ennusteiden perusteella. Useimmiten ennusteet ovat hyvin tarkkoja, joten kameran voi suunnata jo valmiiksi tiettyyn taivaan kohtaan, vaikka satelliitti ei näkyisikään vielä horisontissa. Ennusteiden perusteella kuvattaessa olisi hyvä merkitä muistiinpanoihin myös kuvien kellonajat ja valotusajat, sillä jälkeenpäin tällaisista kuvista voidaan laskea, kuinka tarkasti satelliitti noudattaa ennustettua rataa.

Havaintoniksejä

Satelliiteilla on omat tapansa eli ns. "konnankoukkunsa". Näiden omaperäisten tapojen tunteminen auttaa paljon satelliitteja havaittaessa.

Satelliittit ovat siitä mukavia kappaleita, että ne ilmestyvät taivaalle sovittuun aikaan ja sovittuun paikkaan, varsinkin jos niitä tarkkailee ennusteiden avulla. Siksi harraste sopii myös kaupunkilaishavaitsijoille: kurkistus ikkunasta taivaalle sovittuun aikaan, mahdollistaa useimmiten havainnonteon.

Satelliitteja havaittaessa ennusteiden perusteella, kannattaa ennen havaintohetkeä tarkastella ennusteen avulla, mistä kohtaa taivasta satelliitti tulee kulkemaan. Reitin varrelta on hyvä valita sopiva, helposti löytyvä kohta, josta satelliittita alkaa seuraamaan. Tässä kirkkaat tähdet tai syvän taivaan kohteet ovat erinomaisia opasteita taivaalla. Kun ylitysajankohta viimein lähestyy, kannattaa alkaa tarkkailemaan valitsemaansa havaintokohtaa noin minuuttia aikaisemmin. Minuutissa ehtii tehdä pikatutustumisen näkökentän tähtiin ja muutenkin on hyvä olla ajoissa, sillä joidenkin, matalalla kiertävien kohteiden radat saattavat olla niin muuttuvaisia, että satelliitti ilmestyykin sovittua aikaisemmin tai kenties myöhemminkin.

Satelliittita seurattaessa täytyy olla varuillaan. Se saattaa näet yhtäkkiä kadota jäljettömiin eli mennä Maan varjoon. Jos siis jostakin erityisestä satelliittista aikoo tehdä havaintoja, ei havaintojen suhteen kannata aikailla, tai muuten se voi olla myöhäistä. Auringon laskettua, nousee Maan varjo yhä ylemmäs vastakkaisella puolen taivasta. Auringon vastakkaisella puolen taivasta satelliitti katoaa nopeammin Maan varjoon kuin auringon suunnalla.

Tuo Maan varjo on oikeastaan aikamoinen kiusankappale. Jos onnistuu löytämään ennusteen perusteella jonkin satelliitin, ei koskaan voi olla varma, että näkisi saman satelliitin ennusteen perusteella myös seuraavana iltana. Vika ei suinkaan ole ennusteissa vaan tuossa Maan varjossa ja siinä, kuinka suuren kulman satelliitti muodostaa Auringon ja Maan kanssa. Monissa ennusteissa mainitaan tämä vaihekulma, josta voi ainakin jotain päätellä satelliitin lopullisesta näkymisestä.

Korkealla yli 10 000 km:n korkeudessa kiertävät satelliittit saattavat aiheuttaa yllätyksiä. Nämä ovat tunnetusti himmeitä kohteita, mutta saattavat näkyä toisinaan tavanomaista kirkkaampina kohteina. Tällaisia satelliitteja ovat mm. Molnija-satelliittit sekä eräät venäläiset navigointisatelliittit.

Satelliitteja ennusteiden perusteella havaittaessa, kannattaa myös muistaa havaintopaikan näköesteitä. Ennen havaintohetkeä ennuste saattaa kertoa kohteen nousevan horisonttiin illalla ja näkyvän siten suhteellisen mukavasti. Karu totuus paljastuu vasta havaintopaikalla, jossa puut tai muut näköesteet peittävätkin taivaankohdan, josta satelliitin on tarkoitus kulkea.

Satelliittiennusteet ovat joskus yllätyksellisiä, varsinkin jos ei ole aiemmin käyttänyt ennusteita hyödyksi. Kannattaa aina selvittää itselleen, mitä kellonaikaa ennusteen ajat ovat. Usein ne ovat yleisaikaa (U.T), mutta monet tietokoneohjelmat saattavat laskea kellonajat jonkin muun aikavyöhykkeen mukaan. Lisäksi, erityisesti kaukoputkella havaittaessa, kannattaa myös selvittää, mille epookille ennusteen koordinaattitiedot on annettu. Tämä saattaa joskus aiheuttaa sekaannuksia.