JOHDANTO

Kun maailman ensimmäinen satelliitti Sputnik laukaistiin Maata kiertävälle radalle vuonna 1957, ei vielä tuolloin osattu arvata taivaan täyttyvän tuhansista satelliiteista jo muutamien kymmenien vuosien kuluessa. Niin vain kuitenkin kävi avaruustekniikan vilkkaan kehityksen ansiosta. Vuosien mittaan osa näistä tekokuista, satelliiteista, on palannut syvemmälle Maan ilmakehään ja tuhoutunut. Tällä hetkellä Maata kiertää useita tuhansia satelliitteja ja avaruusromujen kappaleita.

Ajatus satelliiteista syntyi jo varhain 1800-luvun lopulla pääosin tieteiskirjailijoiden ja tulevaisuuden visioita esittäneiden matemaatikkojen mielissä. Useita kymmeniä vuosia myöhemmin rakettitekniikan kehityksen myötä Maata kiertävät keinotekoiset kappaleet alkoivat tuntua yhä todellisimmilta. Satelliittien ryntäys avaruuteen alkoi varsinaisesti 1960-luvullla pääosin Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain avaruuskilpailun tuloksena. Avaruuteen ammuttiin mitä erilaisimpia tietoliikennesatelliitteja, sotilaallisia vakoilusatelliitteja, tutkimussatelliitteja ja luotaimia, jotka tämänpäivän mittakaavassa olivat vielä hyvin alkeellisia.

Tänään satelliitit ovat ihmisen apulaisia. Niitä hyödynnetään paljolti tietoliikennetarkoituksiin, matkapuhelinliikenteen sekä TV- ja radiolähetysten välittämiseen, GPS-paikantamiseen, oman planeettamme ja lähiavaruuden tutkimiseen, maanpinnan kartoittamiseen ja sääilmiöiden tutkimiseen. Joukossa on hyvin paljon myös sotilaallisia satelliitteja, jotka tarkkailevat strategisesti tärkeitä maanpinnan kohteita tai ohjusten laukaisuja.

Vuosituhannen vaihteessa satelliitteja on laskettu olevan Maata kiertävällä radalla 10 000 kappaletta. Tähän lukumäärään kuuluu toimivia satelliitteja, satelliittien ja kantorakettien jäännöksiä, joiden minimikoko on 10 cm:n luokkaa. Kaikkiaan avaruusromun kappaleita on satoja tuhansia Maata kiertävällä radalla, kun huomioidaan pienimmätkin avaruusromujen palaset. Vuosittain laukaistaan noin 100 satelliittia lisää, joskin varsin moni radalla ollut kappale palaa tuona aikana myös Maahan.

Maata kiertäviä satelliitteja voimme havaita myös paljain silmin. Heijastaessaan auringon valoa kiertoradallaan, satelliitti näkyy varsin hyvin maanpinnalle öisellä taivaalla. Illan hämärtyessä satelliitteja, liikkuvia valopisteitä tähtien joukossa, näkyy aina vain enemmän. Niitä seuraamalla voi todeta, kuinka ne huristavat muutamassa minuutissa horisontista toiseen. Taivaalta voi etsiä myös erikoisia satelliitteja, välähtäviä ja vilkkuvia satelliitteja, jotka jälkiä jättämättä katoavat taivaan tähtimereen äänettömästi.

Satelliittien tarkkailu voi olla harraste siinä missä tavanomainen tähtien tarkkailukin. Maailmassa on tällä hetkellä satakunta ellei jopa enemmänkin lähes yksinomaan satelliittien tarkkailuun erikoistunutta tähtitieteen harrastajaa. He tarkkailevat satelliittien ratoja ja satelliittien pyörimistä ja niiden käyttäytymistä kiertoradoillaan. Näitä havaintoja myös useat tieteelliset tutkimuslaitokset käyttävät vertailutietoinaan, tutkittaessa tarkempia geofysikaalia ilmiöitä.