Ukrainalaistaustaiset Zenit-kantoraketit ovat kuljettaneet satelliitteja avaruuteen jo yli 20 vuoden ajan. Menestyksekkäällä raketilla on takana pitkä ja värikäs historia, joka on johdattanut sen kaupalliseen nykypäivään. 

Neuvostoliiton ahkerasti käyttämille Sojuz- ja Tsiklon- kantoraketeille alettiin suunnittelemaan uutta seuraajaa 1970-luvun puolivälissä. Tavoitteena oli saada suunnittelupöydältä taivaalle uudenlainen kevyen- ja keskisarjan rakettivaihtoehto, jollaisia olisi myös edullista käyttää.

Zenit-raketin pääsuunnittelusta vastasi ukrainalainen NPO Yuzhnoye. Moottoritekniikan ympärille keskittyi NPO Energomash ja ohjaustekniikkaan NPO Elektropribor. Tavoitteena oli luoda myös voimanlähde hieman raskaamman sarjan Energia-rakettiin, jollaista käytettäisiin mm. Neuvostoliiton oman Buran-avaruussukkulan lentoihin tulevina vuosina. Suunnittelutyö pääsi varsinaisesti käyntiin vuonna 1976.

Uuden Zenit-raketin avaruuskeskukseksi valittiin nykyisessä Kazahstanissa sijaitseva Baikonur, joka kuuluu vielä tänäkin päivänä maailman vilkkaimpiin avaruus- keskuksiin.

Kolmas kerta toden sanoo

Zenitistä syntyi kaksivaiheinen raketti, jonka suunnittelu- ja toteutustyö eteni verkkaisesti useiden vuosien ajan. Nestemäistä happea ja kerosiinia polttoaineenaan käyttävä lopullinen Zenit 2 -kantoraketti nousi ensimmäistä kertaa yläilmoihin huhtikuun 13. päivänä vuonna 1985. Ensimmäinen laukaisu kuitenkin epäonnistui polttoainejärjestelmän vian vuoksi. Myös seuraava laukaisu saman vuoden kesäkuun 21. päivänä oli epäonninen. Kolmas laukaisu lokakuun 22. päivänä vuonna 1985 sujui suunnitelmien mukaisesti ja avaruuteen pääsi sotilaallinen ns. Tselina-luokan tiedustelusatelliitti Kosmos 1697.

Zenit 2 osoittautui luotettavaksi kuormajuhdaksi avaruuteen. Ensimmäisten vuosien 12 laukaisuista vain kolme epäonnistuivat tavalla tai toisella. Zenit-rakettia käytettiin pääosin sotilaallisiin laukaisuihin.

Baikonurin lisäksi Zenit-raketeille suunniteltiin avaruussatamaa myös Plesetskiin Arkangelin eteläpuolelle. Neuvostoliiton hajoaminen kuitenkin murensi aikeet, eivätkä suunnitelmat ehtineet toteutua.

Öljynporauslautalta avaruuteen

Zenitille kaavailtiin kaupallista tulevaisuutta 1990-luvun alussa. Edessä oli epäonnistumisia, mutta vuonna 1994 kaupallistuminen tuotti tulosta. Kaupallisia satelliittilaukaisuja varten perustettiin Sea Launch -yhtiö, jonka osapuolina olivat Boeing, venäläinen RSC-Energia, norjalainen Aker ASA sekä ukrainalainen SDO Yuzhnoye. 

Sea Launch alkoi hyödyntämään uudistettuja Zenit-raketteja Tyynen Valtameren laukaisujalustaltaan. Zenitistä luotiin kolmivaiheinen kantoraketti, joka soveltui monipuolisemmin kaupallisiin satelliittilaukaisuihin ja erityisesti geostationaaristen tietoliikennesatelliittien laukaisuihin. Zenit 3 oli syntynyt Sea Launchia varten.


DIRECTV 11 -tietoliikennesatelliitin laukaisu Sea Launch -alustalta Zenit 3 -raketilla maaliskuun 19. päivänä 2008. (Kuva: Sea Launch)

Kynämäinen ulkomuoto

Äkkiseltään katsottuna Zenit-raketti muistuttaa valtavaa kynää, jolla on pituutta 57 metriä ja sen halkaisija on 3,9 metriä. Ulkomuoto on modernin yksinkertainen, mikä erottaakin sen merkittävästi muista raketeista. Rakennelma ei ole ihan heppoinen sillä polttoaineiden kera sen laukaisumassa on 460 000 kg.

Zenit 2 kykenee kuljettamaan 200 km korkeuteen matalalle kiertoradalle 13740 kg painoisen lastin. Tässä radan inklinaatio on 51 astetta. Aurinkosynkrooniselle polaariradalle raketti vie parhaimmillaan 11380 kg painoisen lastin. Nämä mitat soveltuvat siten useimpien satelliittien laukaisuun.

Zenitit satelliittitaivaalla

Satelliittiharrastajille Zenit-raketit ovat tuttujakin tutumpia. Laukaisusta avaruuteen jää raketin toinen vaihe, jollaisia löytyy esim. tähtikirkkaalta iltataivaaltakin useita hyviä esimerkkejä. Nämä ovat linja-auton kokoisia avaruusromun palasia.

Ensimmäinen Zenit-raketti eli Kosmos 1697 rkt (1985-097B) löytyy taivaalta helposti paljain silminkin. Sen kirkkaus saattaa hetkellisesti nousta jopa +1 magnitudiin. Sen keskimääräinen kirkkaus on kuitenkin enemmän Otavan tähtien luokkaa eli +2 tai +3 magnitudin tietämillä.

Kosmos 1980 rkt (1988-102B) on myös Zenit-raketin jäännös. Sen löytää taivaalta useimmiten +3 magnitudin satelliittina eli helposti paljain silminkin.

Yhtälailla kirkkaisiin Zenit-kohteisiin lukeutuvat myös Kosmos 1943 rkt (1988-039B), Kosmos 2237 rkt (1993-016B) sekä Kosmos 2322 rkt (1995-058B). Nämä voi löytää taivaalta paljain silmin +3 magnitudin satelliittina, paikoitellen joskus kirkkaampinakin.

Zenit-raketti pähkinänkuoressa
Pituus	57 m
Halkaisija	3,9 m
Paino (polttoaineen kera)	460 000 kg
Polttoaine	kerosiini
Hapetin	nestemäinen happi
1. vaiheen pituus	32,9 m
2. vaiheen pituus	10,4 m
Pääsuunnittelu	V.F. Utkin  (Yuzhnoye)
Konesuunnittelu	V.P. Radovskiy  (KB Energomash)
Ohjaussuunnittelu	V.G. Sergejev  (NPO Elektropribor)
3.vaiheen suunnittelu  (Zenit 3)	Y.P. Semenov  (RKK Energia)

Lisää tästä aiheesta:
Zenit (Astronautix.Com)
Sea Launch (Boeing)
Zenit (Russian Space Web)