18.12.2002 pikkuplan@ursa.fi

6/2001 Saturnus peittyi 3. marraskuuta Saturnus peittyi Kuun taakse Avaruus 2001 -näyttelyn ja Ursan 80-vuotisjuhlan aikana. Juhani Salmi oli tuonut näyttelystä kaukoputkensa Kaapelitehtaan itäisen päädyn pysäköintipaikalle. Kaukoputken ääreen kerääntyi kymmenkunta henkilöä. Sää oli peittymisen aikana selkeä ja ilmakehän läpinäkyvyys oli hyvä. Saturnuksen pystyi näkemään paljain silmin, kunnes Kuun valoisaan reunaan oli matkaa vain pari kaariminuuttia. Peittymisen havaitseminen käsitti katselemista ja pienikokoisilla digitaalikameroilla kuvaamista. Tarkoitukseni oli ajoittaa Saturnuksen eri osien peittymishetket. Valitettavasti olin aamulla unohtanut ottaa mukaan ajanottokelloni. Rannekelloni mukaan Saturnus peittyi 15 sekunnin tarkkuudella ennustettuun aikaan. Peittymisestä keskusteltiin Internetin sfnet.harrastus.astronomia-uutisryhmässä muutaman päivän ajan. Veijo Timonen kuvasi peittyvää Saturnusta 85 sekunnin kuluessa yhdeksän kertaa. Eero Jousikallio lähetti viestinsä liitteenä peittymis- ja esiintulokuvien koosteen. Kuvasarjassa oli seitsemän kuvaa Saturnuksen vähittäisestä katoamisesta sekä kolme kuvaa esiintulosta. Sarjan kolmas ja kahdeksas kuva ovat jäljempänä. Veijo Timosen Saturnuksen katoamisesta ottama kuva. Veijo Timosen Saturnuksen esiintulosta ottama kuva. Kotimaisista havainnoista sain tietoja sähköpostin lisäksi tavallisen postin mukana. Aarno Hautala havaitsi peittymistä Kuortaneen Leppälänkylässä. Hän kertoi, että Saturnuksen renkaiden länsireuna kosketti Kuun valaistua itäreunaa klo 23.33. Koko planeetta peittyi klo 23.34. Renkaiden reunojen esiintulot tapahtuivat klo 0.35 ja 0.37. Titanin peittymistä hän ei havainnut. Matti Helin havaitsi Pomarkussa 20 cm:n f/6 -kaukoputkella. Hän huomasi, että Tähdet ja avaruus -lehden numeron 6/2001 Taivaan tapahtumia -taulukossa peittymisen päivämääräksi oli annettu 4/5.11. Oikea päivämäärä, 3/4.11. oli onneksi edellisellä aukeamalla. Taivas oli Pomarkussa selkeä. Ilta kului okulaarien puhdistamisessa ja kaukoputken kollimoinnissa. Matti Helin aloitti havaitsemisen klo 23.15. Hän havaitsi 17 mm:n okulaarin näkökentässä oudon vääristymän. Okulaarin silmälinssi oli tullut asennettua väärinpäin. Korjauksen jälkeen aikaa peittymiseen oli ruhtinaalliset seitsemän minuuttia. Noin kolme minuuttia ennen peittymistä Saturnusta ja Kuuta ei enää kyennyt erottamaan paljain silmin toisistaan. Matti otti mekaanisella Zenit-järjestelmäkameralla muutaman valokuvan ISO 200 -filmille. Kaukoputken suurennus oli aluksi 96 kertainen. Klo 23.38 suurennuskertoimeksi tuli 141. Peittyminen alkoi klo 23.30.18 ja planeetta hävisi Kuun taakse klo 23.30.39 eli aikaa kului 1 min 21 s. Kuun kirkas reuna ja huono seeing häiritsivät ajanottoa. Havaintotauko päättyi klo 0.15. Rengas tuli näkyviin klo 0.32.38. Koko planeetta oli näkyvissä klo 0.34.00. Noin minuutin kuluttua taivaalle alkoi kertyä pilviä. Ennusteen mukaan Saturnuksen keskipisteen piti peittyä Pomarkussa klo 23.31.27 ja tulla esiin klo 0.35.04. Saturnuksen kiekon peittymiseen oli määrä kulua 42 sekuntia. Kirjeen mukana oli neljä väripaperikuvaa, kaksi katoamisesta ja kaksi esiintulosta. Saturnus erottui niin huonosti taustasta, että en onnistunut saamaan skannerilla käyttökelpoista tulosta. Ulkomaisista havainnoista sain tietoja Lodzissa, Puolassa asuvalta Marek Zawilskilta sekä The Astronomer -lehden numerosta 2001 November (Vol. 38 No 451). Koska sää oli Puolassa pilvinen, Marek ei havainnut peittymistä. The Astronomer -lehti käytti Saturnuksen peittymisestä kertomiseen kansilehden kummankin sivun ja yhden tekstisivun. Pikkuplaneetan 4 Vesta valokuvia Jussi Kerttula kuvasi Vestaa lokakuussa sekä perinteisellä tavalla että Yrjö Väisälän kehittämällä kaksoispistemenetelmällä. Kamera ja 300 mm:n polttovälinen objektiivi ovat pysyvästi kiinni kaukoputken kyljessä. Kameran optinen akseli osoittaa hieman vasempaan kaukoputken optisesta akselista. Aldebaran näkyy 18.10. noin klo 21 otetun kuvan (kuva 3) oikean ylänurkan lähellä. Kuvaa oli valotettu viisi minuuttia. Vesta on kuvan vasemman reunan lähellä. Aldebaranin läheltä voi helposti tunnistaa U-kirjaimen muotoisen kuvion, jonka pohjassa ovat tähdet sigma 1, sigma 2 ja 89 Tauri. Vestan alapuolelta erottuu tuolin näköinen kuvio. Selkänojan keskimmäinen tähti erottuu alkuperäisessä valokuvassa selvästi punertavana. Jussi Kerttula kuvasi pikkuplaneetan 4 Vesta 18.10.2001 Nastolassa. Toisen kuvan Jussi Kerttula valotti kahtena iltana. Ensimmäinen valotus tapahtui 18.10. noin klo 21. Tähdet muodostivat kuvaan lyhyitä viivoja. Toinen valotus samalle filmiruudulle tapahtui viisi päivää myöhemmin, 23.10. noin klo 21. Ennen valotusta Jussi oli kääntänyt kaukoputkea hieman deklinaatiosuunnassa, jotta eri valotusten tähdet muodostaisivat lähekkäisiä pistepareja. Vesta oli liikkunut kuvien välisenä aikana huomattavasti länteenpäin eli kuvassa oikealle. Uuden valotuksen tähdet näkyvät kuvassa pisteinä. Näin Vestan paikkojen mittauksissa voidaan käyttää oikean kuvaushetken mukaisia vertailutähtien kuvia. Kuvassa olevat valkoiset nuolet ovat oikeastaan turhan suuria. Koska kuva (kuva 4) on osasuurennus alkuperäisestä negatiivista, nuolet ovat suurentuneet samassa suhteessa kuin muutkin kuvan osat. Kuvien 3 ja 4 yhteinen vertailukartta on kuvassa 5. Vestan paikka on merkitty karttaan viiden päivän välein. MPO2001-ohjelma on laskenut Vestan paikat kuutena päivänä, jotta Aldebaran olisi tullut mukaan. Viiden asteen levyinen kartta esittää oikein vain keskikirkkaiden tähtien magnitudit. Esim. Aldebarania kuvaavan täplän pitäisi olla huomattavasti nykyistä kokoa suurempi. Magnitudirajat ovat 6 ja 10. Jussi Kerttula kuvasi pikkuplaneetan 4 Vesta samalle filmiruudulle 18.10.2001 klo 21 (nuoli 1) ja 23.10.2001 klo 21 (nuoli 2). Jussi Kerttulan Vesta-kuvien yhteinen etsintäkartta. Vestan paikat (näkyvät parhaiten täysikokoisessa kuvassa) on merkitty 18.10.2001 klo 21.00 alkaen viiden päivän välein. Vestan piirroshavaintoja Vantaalainen Allar Saviauk havaitsi Vestaa kolmena marraskuun iltana. Hänellä oli havaintovälineenään 200 mm:n f/5 kaukoputki. Piirroksensa hän teki 15. marraskuuta klo 22.30 ja 16. marraskuuta klo 22.30. Ensimmäisen piirroksen aikana sää oli myrskyisää (Janina-myrsky!) ja melko pilvistä. Ilmeisesti pilvissä oli riittävästi aukkoja eikä myrsky kaatanut kaukoputkea tai havaitsijaa. Toisen piirroksen aikana oli selkeää ja tuulista. Kolmannen havainnon aikana Vesta ei mahtunut enää kahden aikaisemman havainnon määrittelemään näkökenttään. Havainnon tulkitsemista vaikeuttivat piirroksen tuntematon mittakaava sekä piirroksen normaalista poikkevat ilmansuunnat. Jos 31,75 mm:n halkaisijaiseen okulaariin pääsee 20 mm:n levyinen valokimppu, 1000 mm:n polttoväliä vastaa 1,15 asteen näkökenttä. Tämä vaatii, että okulaariin voidaan katsoa optisen akselin suhteen 28,6 asteen kulmassa. Näkökentän suuruus tulisi tarkistaa havaitsemalla taivaan ekvaattorilla olevan tähden näkökentän poikki kulkemiseen käyttämä aika. Jos piirros käännetään ja peilataan niin, että pohjoinen osoittaa ylös ja länsi oikealla, Vesta liikkuu lännestä itään eli väärään suuntaan. Olen sitä mieltä, että piirroksen ilmansuunnat on merkitty väärin. Piirroksen tulkintaa vaikeuttaa vielä se, että Vesta oli piirroksen tekoaikana tähtien 76, 83 ja rho Tauri välisessä "tyhjässä" kohdassa. Vestan välittömässä läheisyydessä ei ollut magnitudia 10 kirkkaampia tähtiä. Allar Saviauk piirsi pikkuplaneetan 4 Vesta Vantaan Pähkinärinteessä 15. ja 16. marraskuuta. Edellistä kuvaa vastaava pikkuplaneetan 4 Vesta etsintäkartta. Matti Suhonen English summary Saturn was occulted by Moon on the night between 3 and 4 November 2001. The sky was clear and very transparent in large parts of Finland. Moon was high on the South-Eastern sky. The disappearance of Saturn occurred shortly after 23 h 30 minutes EET (21.30 UT). The reappearance followed after 0.30 EET (22.30 UT). Quite a many people observed this phenomenon either by looking through their telescopes or taking photographs with small digital cameras handheld behind the oculars. As a co-incidence there was an exhibition of astronomy and spaceflight related things on 2 through 4 November 2001. Besides, the oldest Finnish association for amateur astronomers had its 80th anniversary. This exhibition was a great success. Some estimates tell that there were 20 000 to 25 000 visitors. The author of Asterope column observed the disappearance of Saturn near the exhibition hall through a 20 cm / 100 cm telescope. About ten people shared this telescope. One observer, Matti Helin, observed this occultation at Pomarkku in the Pori area with a 20 cm telescope. He used the evening to clean oculars and collimate telescope. When he started observing he found that there was some distortions in the image. The cause of trouble was the eye-lens of ocular that was in wrong position. After he corrected the ocular it was only seven minutes to the disappearance. The rest of column deals with observations of the minor planet 4 Vesta. Jussi Kerttula at Nastola photographed Vesta on 18 and 23 November 2001. He used a 300 mm camera objective permanently piggybacked on the side of his telescope. His first photograph is a conventional photograph showing both Vesta and Aldebaran. The second photograph was taken during two nights. Before the second exposure the telescope was slightly moved in declination. The resulting photograph shows stars as pairs of dots. The asteroid has moved a considerable distance in the horizontal direction between exposures. Allar Saviauk made a drawing of Vesta based on observations on two consecutive nights. There was some difficulties in interpreting his drawing. He did not give the scale of his drawing. It may also be that he determined the directions of the drawing incorrectly.