04.11.2003 Matti Suhonen
pikkuplan@ursa.fi

Tähtitieteilijät löytöretkeilijöinä Ursan Aikuisten kerhon aiheena oli 21.10.2003 Tähtitieilijät löytöretkeilijöinä. Esitin tämän dokumentin varhaisemman version keskustelun pohjaksi. Johdanto Etsin keväällä 2003 saksalaisen kustantajan on-line-luettelosta joitakin tähän aiheeseen liittymättömiä kirjoja. Selauksen aikana huomioni kiinnittyi Lorenz Schröterin kirjaan Venuspassage. Kirjan kuvauksen mukaan teos oli lukemisen arvoinen. Kirjan saavuttua luin sen kesän aikana keskikokoisen sanakirjan avustamana. Lukemisen aikana pitkään vähällä käytöllä ollut saksankielen taitoni parani niin paljon, että pystyin lukemaan välillä useita sivuja ilman sanakirjaa. Kirjailija Lorenz Scröter esitti ranskalaisen 1700-luvulla eläneen tähtitieteilijän Guillaume Le Gentilin matkan havaitsemaan vuosina 1761 ja 1769 tapahtuneita Venuksen ylikulkuja niin elävästi, että Le Gentilistä ja muista aikakauden tähtitieteilijöistä riittäisi kertomista ainakin yhdeksi illaksi. Aineiston keruu tuotti kirjoista ja Internetistä löytyneitä artikkeleita noin kolmen sentin paksuisen nipun. Vapaan aineiston lisäksi seurauksena oli kahden kirjan tilaus. 1600- ja 1700-luvuilla kauas matkustaneita tähtitieteilijöitä oli vielä vähän. Matkat olivat vaivalloisia, aikaa vieviä ja ilmeisesti myös kalliita. Ei varmaankaan ollut helppoa löytää rahoittajia parin vuoden mittaiselle matkalle lähes tuntemattomille seuduille. 1800-luvulla matkustajien lukumäärä oli jo niin suuri, että yksittäisistä matkaajista on vaikea saada tietoja. Tähtitieteellisten löytöretkien syitä Tähtitaivaan kartoitus Maan magneettisten ominaisuuksien kartoitus Aurinkokunnan mittasuhteiden määrääminen Maan kartoitus Löytöretkiä vaikeuttaneita tekijöitä Purjelaivat olivat hitaita 1700-luvulla purjelaivojen huippunopeus oli 18 solmua, tyypillinen matkanopeus oli 7 solmua. Matka Euroopasta Afrikan eteläkärkeen saattoi kestää pari kuukautta. Laivojen painoa kasvattivat puolustukseen tarvittavat lukuisat kanuunat ammusvarastoineen. Sotalaivoissa tykkejä oli usein kymmeniä. Luotettavia karttoja ei ollut Leveysaste voitiin määrittää sekstantilla luotettavasti. Pituusasteen määräämiseen ei ollut luotettavaa keinoa. Oli helppo purjehtia halutun saaren ohitse. Ruokatarvikkeiden pilaantuminen Ruokatarvikkeet ja juomavesi pilaantuivat useiden viikkojen mittaisten matkojen aikana. Suolaaminen ja kuivattaminen eivät riittäneet pitämään ruokatarvikkeita kelvollisina riittävän pitkää aikaa. Ruokana oli tavallisesti puuroa herneiden kera tai ilman sekä suolattua ja kuivattua lihaa ja kalaa sekä laivakorppuja. Varastoja oli täydennettävä matkana aikana. Kiinteitä ruokatarvikkeita pilasivat hiiret ja rotat sekä erilaiset hyönteiset. Miehistön kuolleisuus oli suuri Pitkien matkojen aikana oli tavallista, että kolmasosa miehistöstä menehtyi keripukin tai onnettomuuksien seurauksena. Kapteeni James Cook pakotti miehistön syömään hapankaalia. Tämän ansiosta C-vitamiinin pitkäaikaisesta puutteesta johtuvaan keripukkiin sairastuneita ei Cookin matkojen aikana ollut juuri ollenkaan. Laivoja uhkasivat myrskyt, karille ajo ja saumojen vuotaminen Sääennusteita oli mahdollista tehdä vain kokemuksen avulla. Myrskyt repivät purjeita ja katkoivat mastoja ja ajoivat rannikkojen lähellä olevia laivoja kareille. Laivojen runkojen saumat eivät olleet riittävän tiiviitä. Miesvoimin toimivat pumput eivät olleet aina riittävän tehokkaita. Tähtitaivaan kartoitus Edmond Halley (8.11.1656 - 14.1.1742) matkusti vuonna 1675 Etelä-Atlantille St. Helenan saarelle. Hän luetteloi täällä 341 eteläisen pallonpuoliskon tähteä. 18 kuukautta kestäneen St. Helenalla oleskelun aikana Halley paransi sekstanttia, huomasi heilurin heilahdusajan riippuvan leveysasteesta sekä keräsi tietoja merestä ja ilmakehästä. Maan magneettisten ominaisuuksien kartoitus Edmond Halley purjehti marraskuussa 1698 Paramore Pink -sotalaivalla läntiselle Atlantille tarkoituksenaan määrätä pituusaste kompassin poikkeamien avulla. Matka keskeytyi miehistövaikeuksien takia Etelä-Amerikan pohjoisrannikolle, Barbadokselle. Uusi matka alkoi syyskuussa 1699. Syyskuussa 1700 tapahtuneen paluun jälkeen Halley julkaisi karttoja kompassin vaaka- ja pystysuuntaisista poikkeamista. Englannin kuninkaan William III:n antamassa tehtävänmäärittelyssä matkan tarkoituksena oli myös selvittää, mitä maita oli läntisen valtameren eteläpuolella. Aurinkokunnan mittasuhteiden määrääminen Edmond Halley Edmond Halley havaitsi 7. marraskuuta 1677 St. Helenalla Merkuriuksen ylikulun alusta loppuun. Tästä ylikulusta ei ollut saatavissa vertailuhavaintoja. Parallaksin arvoa ei siis ollut mahdollista laskea. Halley ehdotti, että Merkuriuksen ja vielä paremmin Venuksen ylikulkujen avulla on mahdollista määrätä Maan ja Auringon välinen etäisyys ja siitä edelleen Keplerin kolmannen lain avulla koko aurinkokunnan mittasuhteet. Auringon parallaksin arvoja Määrääjä Parallaksi Tycho Brahe 3' Johannes Kepler 1' Gottfried Vendelinus (1630) 15" Jacques Cassini (1672) 9,5" Nykyinen arvo 8,8" Halley ehdotti vuonna 1716, että Venuksen ylikulkuja havaittaisiin mahdollisimman monessa paikassa sekä kaukana pohjoisessa ja etelässä että idässä ja lännessä. Jeremiah Horrocksin vuonna 1639 havaitseman Venuksen ylikulun jälkeen Venus kulki Auringon pinnan editse vuosina 1761, 1769, 1874 ja 1882 sekä kulkee vuosina 2004 ja 2012. Halleyn kuoleman jälkeen on tapahtunut vasta neljä Venuksen ylikulkua. Venuksen ylikulku vuonna 1761 Venuksen ylikulku 6. kesäkuuta vuonna 1761 näkyi kokonaan Aasiassa ja pohjoisnavan ympäristössä. Tyynen valtameren saarilla vain ylikulun alku oli havaittavissa. Euroopassa ja Atlantilla vain ylikulun loppu oli nähtävissä. Yllä olevassa kuvassa näkyy Venuksen kulku Auringon kiekkoa vasten sekä Maa Auringosta katsottuna. Venus on nyt ekliptikan eteläpuolella. On huomattava, että vuonna 1761 Australiaa ei tunnettu kovinkaan tarkasti. Useat tutkijat matkustivat kaukaisille seuduille ylikulkua havaitsemaan. Vuoden 1761 Venuksen ylikulun havaitsijoita Matkustaja Määränpää Alexandre Guy Pingré Rodriques, Intian valtameri Jean-Baptiste Chappe d'Auteroche Tobolsk, Siperia Neville Maskelyne St. Helena Charles Mason Hyväntoivonniemi Jeremiah Dixon Hyväntoivonniemi Jean Baptiste Le Gentil Pondicherry, Intia Maximillian Hell Vardø, Norja Ylikulusta saadut havainnot eivät vastanneet odotuksia. Venuksen liike Auringon kiekon suhteen oli niin hidasta, että ylikulun ensimmäistä ja neljättä kosketusta ei saatu ajoitettua tarkasti. Sisäpuolisten kosketusten havaitsemista vaikeutti ns. musta pisara. Kun ylikulun alkaessa Venusta ja Auringon kiekon reunaa yhdistävä musta lanka katkesi, Venus oli jo verraten kaukana kiekon reunasta. Toistensa lähellä olleet havaitsijat saivat ylikulun alkamiselle ja päättymiselle kymmenillä sekunneilla eroavia aikoja. Erilaisista havaintojen yhdistelmistä lasketut Auringon parallaksin arvot erosivat toisistaan enemmän kuin Halley oli optimistisesti olettanut. Havaintojen käsittelyä vaikeutti lisäksi se, että havaitsijoiden täytyi määrätä pituusasteensa Jupiterin kuiden avulla. Auringon parallaksin arvoiksi saatiin kaikenlaisia arvoja 8,55 ja 8,88 kaarisekunnin välillä. Tulokset olivat kuitenkin huomattava parannus aikaisempiin tuloksiin verrattuna. Venuksen ylikulku vuonna 1769 Venuksen ylikulku 3. kesäkuuta vuonna 1769 näkyi kokonaan Tyynellä valtamerellä, Pohjois-Amerikan läntisimmissä osissa ja pohjoisnavan ympäristössä. Alku oli havaittavissa Länsi-Euroopassa, Pohjois-Amerikan itäisimmissä osissa sekä suurimmassa osassa Etelä-Amerikkaa. Loppu oli havaittavissa Itä-Aasiassa. Yllä olevassa kuvassa näkyy Venuksen kulku Auringon kiekon editse sekä Maa Auringosta nähtynä. Huomaa, että Venus on nyt ekliptikan pohjoispuolella. Australiaa ei vieläkään juuri tunnettu. Useat tutkijat matkustivat kaukaisille seuduille ylikulkua havaitsemaan. Vuoden 1769 Venuksen ylikulun havaitsijoita Matkustaja Määränpää Jean-Baptiste Chappe d'Auteroche Baja California Alexandre-Guy Pingré San Domingo William Wales Hudsonin lahti James Cook Tahiti Maximilian Hell Vardø, Norja Jean-Baptiste Le Gentil Pondicherry, Intia Venäläiset Siperia Eurooppalaiset Eurooppa Tämä ylikulku tuotti 80 havaintopaikalta yli 150 mittaustulosta. Vaikka havaintojen tarkkuudet olivat aikaisempaa paremmat, Auringon parallaksin arvot olivat silti 8,3":n ja 8,8":n välillä. Johann Encke laski vuonna 1824 vuosien 1761 ja 1769 havainnoista Auringon parallaksille keskiarvon 8,578". Vuonna 1835 parallaksin arvoksi tuli 8,571" ja todennäköiseksi virheeksi +/-0,037". Venuksen ylikulku vuonna 1874 Ennen seuraavaa Venuksen ylikulkua Maassa ehti tapahtua paljon: Yhdysvallat itsenäistyi Ranskan vallankumous lyhensi useita poliittisia ja tieteellisiä merkkihenkilöitä William Herschel löysi Uranuksen Giuseppe Piazzi löysi ensimmäisen pikkuplaneetan, Cereksen Ensimmäisten tähtien parallaksit mitattiin Neptunus löytyi teoreettisen laskujen perusteella Valokuvaus, spektrianalyysi ja parantunut mittaustekniikka otettiin käyttöön Joulukuun 9. päivänä tapahtuneen ylikulun alku näkyi nyt etelänavan ympäristössä sekä Australiaa ympäröivällä merialueella. Loppu oli nähtävissä Etelä-Afrikan länsiosien ja Uuden Seelannin välisellä alueella. Eurooppalaisten tähtitieteilijöiden piti joko matkustaa kauas tai tyytyä havaitsemaan ylikulun loppua horisontin lähellä olevan Auringon pintaa vasten. Matkaajia oli runsaasti. Havaintopaikkojen ja havaitsijoiden kansallisuuksia sisältänyt luettelo oli lähes 40 riviä pitkä. Kaikki mittaukset antoivat Auringon parallaksille 8,79":n ja 8,83":n välissä olevia arvoja. Venuksen ylikulku vuonna 1882 Joulukuun 6. päivänä tapahtunut ylikulku näkyi etelänavan ympäristössä sekä Uuden Seelannin, Etelä-Amerikan ja Itä-Afrikan välisellä alueella. Alku oli havaittavissa Tyynen valtameren itäosissa, Etelä-Amerkikassa ja Afrikassa. Yhdysvalloissa ja Pyreneitten niemimaalla Aurinko oli hyvin alhaalla. Parhaat havaintomahdollisuudet olivat Etelä-Amerikan länsirannikolla. Ylikulusta otettiin kaikkialla maailmassa yhteensä yli 1700 valokuvaa. Venuksen ylikulku vuonna 2004 Kesäkuun 8. päivänä tapahtuva ylikulku näkyy kokonaisuudessaan Euroopassa, Afrikan itäpuoliskossa, Aasian läntisissä osissa sekä Intian valtameren länsiosissa. Vain alku näkyy Itä-Aasiassa, Australiassa ja Tyynen valtameren läntisessä puoliskossa. Vain loppu näkyy Afrikan länsiosissa, Atlantin valtamerellä sekä Etelä- ja Pohjois-Amerikan itäosissa. Venuksen ylikulkuja havainneiden tutkijoiden elämäkertoja Jeremiah Dixon ja Charles Mason Jeremiah Dixonin (27.7.1733 - 22.1.1779) ja Charles Masonin (1730 - 1787) tarkoitus oli havaita vuoden 1761 ylikulkua Sumatralla. Ranskalainen fregatti Le Grande hyökkäsi heidän Seahorse-alustaan vastaan. Alus palasi vaivoin Porsmouthiin 11 kuolleen ja 37 haavoittuneen kera. Pitkän viivytyksen jälkeen he pääsivät matkaan. Alkuperäisestä matkan kohteesta piti kuitenkin luopua. Uudeksi havaintopaikaksi tuli Kapkaupunki. Heidän saamansa tulokset olivat loistavia. Britannian hallitus lähetti heidät vuonna 1763 mittaamaan Pennsylvanian ja Marylandin siirtokuntien välistä rajaa, josta tuli myöhemmin Yhdysvaltojen Pennsylvanian ja Marylandin osavaltioiden välinen raja. Alexandre Gui Pingré Pingré oli lähetetty Madagaskarin itäpuolella olevalle Rodriques-saarelle havaitsemaan vuoden 1761 Venuksen ylikulkua. Sateesta huolimatta hän pystyi havaitsemaan osan ylikulusta. Ylikulun jälkeen brittiläinen sotalaiva hyökkäsi saarta vastaan. Tämä toistui vielä kaksi kertaa ennen kuin Pingré pääsi Ranskaan matkalla olleeseen laivaan. Vähän ennen perillepääsyä brittiläinen sotalaiva valtasi Pingrén laivan. Pingré joutui sotavangiksi Lissaboniin. Loppuosan kotimatkastaan hän kulki maitse. Pingré havaitsi 3. kesäkuuta 1769 tapahtunutta Venuksen ylikulkua paremmin tuloksin. Alexandre Guy Pingré syntyi Pariisissa 11. syyskuuta 1711 ja kuoli 1. toukokuuta 1796. Tähtitieteestä hän kiinnostui 14-vuotiaana. Vuonna 1749 hänestä tuli vastaperustetun Rouenin akatemian tähtitieteen professori. Pingré havaitsi vuonna 1753 Merkuriuksen ylikulun. Vuonna 1753 hän laati ensimmäisen merenkulkijain almanakan. Pingré kiinnostui vuonna 1757 komeettojen historiasta ja julkaisi vuosina 1783-84 asiaa käsittelevän kaksiosaisen teoksen. Jean-Baptiste Chappe d'Auteroche Chappe d'Auteroche lähetettiin Siperiaan havaitsemaan vuoden 1761 Venuksen ylikulkua. Hän kulki aluksi hevosen vetämällä reellä. Volgan jääpeitteen särkyminen oli koitua hänen kohtalokseen. Hän saapui Tobolskiin keväisen kelirikon aikaan, jolloin tundra muuttui mutavelliksi. Chappen saapuessa Tobolskiin ylikulkuun oli aikaa enää kuusi päivää. Aseistautuneiden kasakoiden piti suojella häntä maatyöläisiltä, jotka syyttivät outoa muukalaista varhaisen kevään tulvista. Muukalainen oli työläisten mielestä sekoittanut instrumenteillaan Auringon. Kaikesta huolimatta Chappe sai ylikulusta hyviä ajoituksia. Chappe lähetettiin havaitsemaan vuoden 1769 ylikulkua San Jose del Caboon Baja Californian kärkeen. Matkalla espanjalaisten hallussa olleeseen havaintopaikkaan ei tapahtunut mitään erityistä. Havaintotulokset olivat loistavia. Pian ylikulun jälkeen kuume-epidemia valtasi seudun. Lääkäriksi koulutettu Chappe hoiti sairastuneita parhaan kykynsä mukaan. Hän kuitenkin sairastui itse ja kuoli muutaman päivän kuluttua. Kolme neljäsosaa pienen kylän asukkaista ja yhtä vaille kaikki Ranskan Tiedeakatemian retkikunnan jäsenet kuolivat. Tämä selviytynyt tutkimusapulainen pääsi lopulta Ranskaan arvokkaiden tutkimustulosten kera. Guillaume Joseph Hyacinthe Jean-Baptiste Le Gentil de la Galaisiere Le Gentil syntyi 11. syyskuuta 1725 Coutancessa, Ranskassa. Hän kuoli 22. lokakuuta 1792. Hän opiskeli Collége de Francessa. Joseph-Nicolas Delislen tähtitieteen luennot saivat hänet siirtymään kirkolliselta uralta tähtitieteilijäksi. Hänestä tuli Pariisin observatoriossa työskennelleen Jacques Cassinin assistentti. Le Gentil osallistui Cassinin johtamiin geodeettisiin mittauksiin. Hän alkoi tutkia myös syvän taivaan kohteita ja löysi Messier 32:n vuonna 1747. Hän löysi Messierin kohteet 36 ja 38 sekä M8:ssa olevan sumun vuonna 1749. Le Gentil valittiin vuonna 1753 Ranskan Kuninkaallisen tiedeakatemian jäseneksi. Le Gentil esitti 26. heinäkuuta 1758 pohjoisen taivaan sumujen havaintonsa ja muut tietonsa tiedeakatemialle jätetyssä muistiossa vain kuukautta ennen kuin Charles Messier löysi ensimmäisen sumumaisen kohteensa. Hän keskusteli erityisesti lukuisten Andromedan ja Orionin sumujen havaitsijoiden saavutuksista ja mainitsi joitakin yksityiskohtia De Chésaux:n luettelossa. Hänen työnsä julkaistiin vuonna 1763. Le Gentil purjehti 26. maaliskuuta 1760 Brestistä Intian itärannikolla olevaan Pondicherryyn havaitsemaan 6. kesäkuuta 1761 tapahtuvaa Venuksen ylikulkua. Kolmen kuukauden merimatkan jälkeen hän saapui Mauritiukselle, joka oli Madagaskarin itäpuolella oleva pieni ranskalainen siirtokunta. Laiva poikkesi ruoka- ja vesitäydennyksiä varten mm. Dakarissa. Britannian laivasto ja maavoimat olivat jo kuukausia piirittäneet Pondicherryä. Matkalla Pondicherryyn Le Gentil sai tietää, että Pondicherry oli joutunut brittien valtaan jo neljä kuukautta aikaisemmin. Tämän vuoksi laivan kapteeni päätti palata Mauritiukselle. Paluumatkan aikana Le Gentil havaitsi ylikulkua laivan kannelta. Tuloksilla ei kuitenkaan ollut juuri tieteellistä arvoa. Le Gentil päätti jäädä Mauritiukselle odottamaan kahdeksan vuoden kuluttua tapahtuvaa seuraavaa ylikulkua. Odotusaikana hän tutki monilla tavoilla Mauritiusta ja Madagaskaria. Lopulta hän päätteli, että seuraavan ylikulun paras havaintopaikka olisi Manila Filippiineillä. Le Gentil ryhtyikin valmistelemaan seuraavaa tutkimusmatkaa. Le Gentil siirsi matkatavaransa espanjalaiseen Manilaan matkaavaan laivaan toukokuussa 1766. Rasittavan kolme kuukautta kestäneen matkan jälkeen hän saapui Manilaan ja sai tietää, että paikallinen espanjalainen kuvernööri, Don Jose Raon, ei erityisemmin pitänyt vierasmaalaisista. Le Gentil yritti pystyttää observatorionsa tehdäkseen alustavat havainnot. Kuvernööri epäili Le Gentiliä vakoojaksi ja häiritsi häntä kaikin mahdollisin tavoin. Le Gentil pakkasi tavaransa ja matkusti Macaoon etsimään kuljetusta vastikään Pariisin rauhassa Ranskalle palautuneeseen Pondicherryyn. Le Gentil onnistui pääsemään helmikuussa 1768 intialaiseen laivaan, joka oli matkalla Pondicherryyn. Sekalaiten portugalilaisten ja paikallisten merimiesten miehittämä laiva melkein haaksirikkoutui Malakan salmessa, kun perämies (tai kapteeni) suuttui jostakin vähäpätöisestä asiasta ja sulkeutui hyttiinsä jättäen miehistön selviytymään miten parhaiten taisivat. Le Gentil ja muut matkustajat lopulta pyysivät ja uhkailivat perämiestä monin tavoin, jotta tämä tulisi hytistään ja pelastaisi heidän kollektiivisen nahkansa. Laiva saapui 32 päivän kuluttua Pondicherryyn yhtenä kappaleena. Pondicherryssä ranskalainen kuvernööri vastaanotti Le Gentilin ja tarjosi hänelle ruokaa ja juomaa sekä antoi hänelle vapaat kädet pystyttää observatorio raunioituneeseen paviljonkiin. Arkkitehti ja joukko kokeneita linnoitustyöläisiä käyttivät kokonaisen vuoden rakennuksen korjaamiseen. Odotellessaan Le Gentil tutki klassillista intialaista tähtitiedettä, erityisesti pimennysten laskemismenetelmiä, jotka olivat samanaikaisia eurooppalaisia menetelmiä paremmat. Korjausten aikana kuvernööri huomasi, että paviljongin vedenpitävä kellari oli sopiva sotilaallisiin tarkoituksiin. Kuvernööri sijoitti kellariin siirtokunnan ruutivaraston. Ylikulkupäivän aatto, 2. kesäkuuta 1769 valkeni täysin selkeänä. Kaikki näytti olevan kunnossa. Le Gentil heräsi kahden aikaan yöllä muuttuvan tuulen ääneen. Laaja pilvirintama lähestyi Pondicherryä. Ylikulkupäivänä Aurinko nousi pilvien takaa ja pysyi piilossa koko päivän. Yhdeksän ulkomailla vietetyn vuoden ja lähes 70 000 mailin matkaamisen jälkeen Le Gentil kirjoitti päiväkirjaansa pari viikkoa kestäneestä haluttomuudestaan kirjoittaa tuntemuksistaan ja raportoida tapahtumista Ranskaan. Le Gentil odotti pitkään sopivaa laivaa, jolla pääsisi kotiin. Odottaessaan hän sairastui vaikeasti. Lopulta hän tervehtyi riittävästi, jotta hän pystyi nousemaan laivaan. Vuonna 1770 hän pääsi Mauritiukselle matkanneeseen laivaan. Täällä hän odotti Ranskaan lähtevää laivaa. Vasta saapunut uusi ranskalainen käskynhaltija - edellinen oli kuollut - yritti saada Le Gentilin ottamaan osaa Tahitille suuntautuvaan tutkimusmatkaan. Le Gentil ei ollut menossa minnekään muualle kuin kotiin. Le Gentil sai paikan ranskalaiseen laivaan, joka lähti saarelta purjehduskauden lopulla. Laiva joutui Hyväntoivonniemen edustalla hirmumyrskyyn, joka pahoinpiteli laivaa. Laiva "ontui" vaivoin takaisin Mauritiukselle. Le Gentil sai pian paikan espanjalaiseen Cadiziin menevään laivaan. Myös tämä laiva joutui myrskyn kouriin. Hyväntoivonniemen kiertämiseen meni kaksi viikkoa. Laiva saapui Cadiziin elokuussa 1771. Le Gentil oli saanut tarpeekseen merimatkoista ja matkusti Pariisiin maitse. Hän ylitti Pyreneiden vuoriston 8. lokakuuta 1771 oltuaan päiväkirjansa mukaan matkalla 11 vuotta 6 kuukautta ja 13 päivää. Tultuaan Pariisiin Le Gentil huomasi, että hänen tilanhoitajansa oli ollut epäpätevä ja tila oli ryöstetty moneen kertaan. Lisäksi hänen sukulaisensa olivat kuulleet huhuja, että Le Gentil olisi kuollut ja valmistautuivat jakamaan hänen omaisuutensa. Le Gentilillä ei ollut muuta keinoa kuin palkata asianajaja saadakseen omaisuutensa takaisin. Lopulta Le Gentilin onni kääntyi paremmaksi. Akatemia perusti erityisen viran häntä varten. Le Gentil kohtasi varakkaan perijättären ja kosi tätä. He menivät naimisiin, saivat tyttären ja elivät onnellisina. Myöhemmin esitettävän romaanin mukaan tytär sai nimen Juliette. Le Gentilin kaksiosainen muistelmateos, jossa hän kertoi tutkimuksistaan Mauritiuksella, Madagaskarilla ja Intiassa, varmisti Le Gentilin kuuluisuuden. Le Gentil kuoli kotonaan rauhallisesti 22. lokakuuta 1792. Jos hän olisi elänyt vielä vuoden, hänestä olisi varmaan tullut Robespierren diktatuurihallinnon uhri. Kapteeni James Cook James Cook syntyi 27. lokakuuta 1728 Marton-in-Clevelansissa, Yorkshiressä, Englannissa. Hän oli skottilähtöisen maanviljelijän poika. Nuorukaisena hänestä tuli merenkulkijaperheen oppipoika. Hän liittyi vuonna 1755 Iso-Britannian kuninkaalliseen laivastoon. Hän osoitti pian olevansa pätevä navigaattori. James Cook tutki useiden vuosien ajan St. Lawrence-jokea Newfoundlandissa. Royal Society valitsi vasta luutnantiksi kohonneen James Cookin johtamaan Tahitille matkaavaa retkikuntaa, jonka tarkoitus oli havaita 3.6.1769 Venuksen kulkua Auringon editse. Cook lähti 25. elokuuta 1768 Endeavour-laivalla kohti Tahitia, jonne retkikunta saapui 11. huhtikuuta 1769. Ylikulkuun oli aikaa seitsemän viikkoa. Useita viikkoja ylikulun jälkeen James Cook avasi salaisia määräyksiä sisältäneen kuoren. Hänen oli määrä etsiä tarunomainen eteläinen manner ja ottaa se Englannin haltuun. Eteläistä mannerta ei löytynyt. Sen sijaan Cook tutki kolmen matkan ja useiden vuosien aikana Uuden Seelannin rannikkoa, Australian itärannikkoa, Tyynen valtameren saaria ja Beringin salmen rannikkoja. Hän löysi mm. Sandwich-saariksi ristimänsä Hawaijin saaret. Eteläistä jäämerta hän tutki etelämpää kuin kukaan ennen häntä. James Cook kuoli kolmannen matkansa aikana Hawaijilla alkuasukkaiden kanssa syntyneen taistelun aikana 14. helmikuuta 1779. Maan kartoitus Useat edellä mainituista henkilöistä kartoittivat myös Maata. Tähtitieteellisten havaintojen avulla Maata kartoitti mm. Pierre-Louis Moreau de Maupertuis (1698 - 1759). Hän johti vuonna 1736 Tornionjokilaaksoon lähetettyä retkikuntaa, joka mittasi meridiaaniasteen pituuden Tornionjoen jäällä ja rannalla. Maupertuisin ja Peruun lähetetyn retkikunnan tulosten perusteella Maan napahalkaisijan todettiin olevan pienempi kuin ekvaattorin halkaisijan. Tähtitieteelliset tutkimusretkeilijät näytelmissä Le Gentil Osaa Guillaume Le Gentilin elämää käsittelee kanadalaisen Maureen Hunterin näytelmä Transit of Venus. Se esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1992. Näytelmän henkilöinä ovat Le Gentilin havaintoassistentti Demarais, Le Gentil itse, hänen äitinsä Mme Sylvie, heidän taloudenhoitajansa Margot ja tämän 15-vuotias tytär, Celeste. Toinen näytös tapahtuu kuusi vuotta ensimmäisen näytöksen jälkeen. Toisen ja kolmannen näytöksen välissä on kulunut viisi vuotta. Näytelmässä Le Gentil palaa kotiin Venuksen vuoden 1761 ylikulun jälkeen valmistelemaan vuoden 1769 ylikulun havaintomatkaa. Todellisuudessa Le Gentil oli poissa Ranskasta runsaan 11 vuoden ajan. Näytelmän ensimmäisessä näytöksessä Le Gentil valmistautuu matkustamaan Intiaan havaitsemaan Venuksen ylikulkua. Le Gentil kihlautuu Celesten kanssa, joka jää odottamaan tulevan sulhasensa paluuta. Toisessa näytöksessä hän on palannut kotiinsa ja on lähdössä havaitsemaan seuraavaa ylikulkua. Kolmannessa näytöksessä Le Gentil palaa kotiinsa toisen ylikulun jälkeen ja huomaa tulleensa julistetuksi kuolleeksi sekä löytää äitinsä dementoituneena ja morsiamensa raskaana. Näytelmä päättyy tähän. Näytelmä tutkii uskollisuutta, yksinäisyyttä ja ihmisyyttä. Venuksen ylikulkuja käsitteleviä tähtitieteellisiä ja historiallisia kirjoja Maor, Eli: June 8, 2004 - Venus in Transit (Ursan kirjastossa) 199 sivua, kovakantinen Princeton University Press, 2000 ISBN: 0691048746 Michael Maunder, Patrick Moore: Transit - When Planets Cross the Sun (Ursan kirjastossa) 176 sivua, pehmeäkantinen Springer, Berlin 1999 ISBN: 1852336218 Meeus, Jean: Transits (Ursan kirjastossa) 75 sivua, pehmeäkantinen Willmann-Bell, Richmond, 1989 ISBN: 0943396263 Anton Pannekoek: A History of Astronomy (Ursalla varhaisempi, George Allen & Unwin Ltd. -kustantamon laitos) 521 sivua, pehmeäkantinen Dover Publications, 1989 ISBN: 0486659941 John North: Viewegs Geschichte der Astronomie und Kosmologie 463 sivua, kovakantinen Friedr. Vieweg & Sohn, 1997 ISBN: 352806644X Hinta 62,95 euroa Webb, Stephen: Measuring the Universe. The Cosmological Distance Ladder xvi + 342 sivua, pehmeäkantinen Springer-Praxis Series in Astronomy and Astrophysics Springer, Berlin 1999 ISBN: 1852331062 Hinta GBP 24,50 Sellers, David: The Transit of Venus - The Quest to Find the True Distance of the Sun 224 sivua, pehmeäkantinen Magavelda Press ISBN: 0954101308 Hinta GBP 12,95 Alistair MacLean: Kapten Cook, fjärde upplagan (Helsingin kaupungin kirjastossa) 183 sivua, kovakantinen Forum, 1981 ISBN 9137075128 Venuksen ylikulkuja käsitteleviä kaunokirjallisia teoksia Pynchon, Thomas: Mason und Dixon 1022 sivua, pehmeäkantinen Rowohlt Taschenbuch Verlag, 2001 ISBN: 3499229072 Hinta: 12,90 euroa Pynchon, Thomas: Mason & Dixon 733 sivua, pehmeäkantinen Reprint Edition (April 1998) Henry Holt & Company, Inc. ISBN: 0805058370 Hinta USD 11,90 Schröter, Lorenz: Venuspassage, Roman 333 sivua, kovakantinen (Ursan kirjastossa) Rotbuch Verlag, 2001 ISBN: 3434530770 Hinta 22,50 euroa Maureen Hunter: Transit of Venus: A Play 92 sivua, pehmeäkantinen (Ursan kirjastossa) Blizzard Publishing Ltd., 1992 ISBN: 0921368291 Hinta GBP 9,50 Internet-viitteitä Linkkien toimivuus on tarkistettu 28.10.2003. Venuksen ylikulkuja käsitteleviä sivuja Pääsivu http://www.venus-transit.de Linkkejä http://www.venus-transit.de/links.html Yhteenveto saksaksi http://www.venus-transit.de/1761/index.html Yhteenveto saksaksi http://www.venus-transit.de/1769/index.html Parallaksin arvoja eri ajoilta http://www.venus-transit.de/parallax/index.html Muita sivuja Halleyn oma kuvaus ylikulkujen käytöstä Auringon parallaksin määräämiseen http://sunearth.gsfc.nasa.gov/eclipse/transit/HalleyParallax.html Planeettojen ylikulkuja käsittelevä sivu http://sunearth.gsfc.nasa.gov/eclipse/transit/transit.html Artikkeli Maan ja Auringon välisen etäisyyden mittaamisesta (16 sivua) http://www.bweaver.nom.sh/gill/gill_intro.html Venuksen ylikulkuja vuonna 1761 ja 1769 havainneiden henkilöiden esittely http://www-astronomy.mps.ohio-state.edu/~pogge/Ast161/Unit4/venussun.html Kapteeni James Cookin matkoja käsittelevä nelisivuinen artikkeli http://www.jetcity.com/~kirok/cook.htm Guillaume Le Gentilistä kertova lyhyt artikkeli http://www.seds.org/messier/xtra/Bios/legentil.html Alexandre Guy Pingréä esittelevä artikkeli http://www.newadvent.org/cathen/12102b.htm Edmond Halleytä esittelevä artikkeli http://www-gap.dcs.st-and.ac.uk/~history/Mathematicians/Halley.html Tieteestä aiheensa saaneiden näytelmien esittely http://godel.ph.utexas.edu/~tonyr/plays_sci.html Transit of Venus -näytelmästä kertovia sivuja http://www.seemagazine.com/Issues/1999/0930/stage4.htm http://members.shaw.ca/theatretart/tofv.html http://www.curtainup.com/b-venus.html http://www.nsnews.com/issues03/w040603/042103/artent/041203ae5.html