Edellinen luku | Seuraava luku | Etusivu | Sisällysluettelo
Yöpilvien kirkkaus kuvaa jollain tavalla yöpilvien voimakkuutta. Se ei anna toki täysin oikeaa kuvaa yöpilvien todellisesta rakenteesta, koska valaistusolosuhteet vaikuttavat näennäiseen kirkkauteen suuresti ja korostaa jotain rakenteita. Kirkkauden avulla voidaan toki päätellä jotain nähdystä yöpilvinäytelmästä.
Yöpilvien kirkkautta arvioidaan viisiportaisella asteikolla, jossa kullekin asteelle on annettu seuraavanlainen määritelmä:
Asteikko on jossain määrin subjektiivinen, mutta se on riittävä kuvaamaan yöpilvien suhteellista kirkkautta. Yhden havaitsijan erilaiset kirkkausarviot ovat myös keskenään vertailukelpoisia, jolloin saadaan kuva kirkkauden vaihteluista.
Yöpilvinäytelmässä esiintyy yleensä kirkkaudeltaan erilaisia pilviä. Näytelmästä havaitaankin kunakin ajanhetkenä kirkkauden vaihteluväli.
Heikkoja (1-2) yöpilviä esiintyy yleensä näytelmän alkuvaiheessa ja loppuvaiheessa, jolloin taivas on vielä varsin vaalea. Heikko kirkkaus johtuu osittain taivaan ja pilvien välisestä pienestä kontrastista. Heikkoja kirkkauksia esiintyy myös kirkkaampien näytelmien aikana. Harsomuodot ovat yleensä himmeämpiä kuin näytelmiä hallitsevat vyöt.
Normaalinäytelmässä kirkkaus pysyttelee arvon 3 tienoilla. Muutamien päämuotojen kirkkaus saattaa olla jopa 4. Laajojen näytelmien hallitsevat muodot, pääasiassa vyöt, saavuttavat ylimmän kirkkausluokan. Tällöin yöpilvinäytelmä on todella huomiota herättävä. Solmut ovat myös usein kirkkaita (4-5).
Edellinen luku | Seuraava luku | Etusivu | Sisällysluettelo