Hämäräilmiöt

Kaikkien auringonlaskujen ja -nousujen yhteydessä esiintyy jonkinlainen rusko ja hämärä. Hämäräilmiöiden näkymiseen sään pitää olla suhteellisen pilvetön, sillä runsas pilvisyys peittää alleen hämärän hehkun. Voimakkaat ruskot ovat varsin harvinaisia ja niitä esiintyy satunnaisesti. Hämäräilmiöitä ovat purppuravalo, hämäräkaaret, maan varjo ja hämäränsäteet.

Hämärän erivaiheissa taivaalla näkyy erilaisia valoisuus- ja värivyöhykkeitä, joiden rajoilla esiintyy ns. hämäräkaaria. Purppuravalo on punainen alue, joka syttyy Auringon puoleiselle taivaalle tiettyyn hämärän aikaan. Sen voimakkuus vaihtelee riippuen ilmakehän kosteudesta ja epäpuhtauksista.

Hämäränsäteet syntyvät repaleisten pilvien varjostaessa Auringon valoa siten, että punaiseen ruskoon syntyy tummia varjoja. Hämäränsäteet näkyvät parhaiten Auringon ollessa muutamia (3-4) asteita horisontin alapuolella. Olennaista on, että horisontin 1äheisyydessä (tai mahdollisesti sen takana) on repaleisia pilviä. Vastakkaisella suunnalla maan varjon huipulla voi myös näkyä tummia säteitä, jotka näyttävät yhtyvän tietyssä pisteessä. Nämä vastahämäränsäteet näkyvät Auringon puolen säteitä aikaisemmin. Erityisen hyvä merkki niiden mahdolliselle ilmestymiselle on voimakas maan varjo. Hämäränsäteitä näkyy pitkin vuotta, mutta kesällä, kun Aurinko on yöllä pitkät ajat lähellä horisonttia, mutta sen alapuolella, on mahdollisuudet hämäränsäteiden havaitsemiselle suuremmat.

Jos ilmakehään on joutunut epätavallisen runsaasti pölyä tai kosteutta, esim. tuhkaa tulivuoren purkauksista, ovat hämärän ilmiöt hyvin voimakkaita ja iltarusko kestää normaalia kauemmin. Varsinaisen ruskon jälkeen voi tällöin ilmestyä ns. jälkirusko.

Jaoston etusivu | Ilmiöt | Havainto-ohjeita