Ursa ry
Perustettu 1921
 

Etusivu
Haku
Uudet sivut
 

Yleistä
Yhteystiedot
Lehti
Kirjakauppa
Toimintaa
  Jaostot
  >Havaintovälineet
  >>Valokuvaus
  >>>Digikuvaus
Ajankohtaista
Uutisia
Muut palvelut

webmaster (a) ursa.fi 3.10.06

Kuuta kurkottamaan

Digikuvaajalle Kuu on sopiva ensikohde: se on kirkas ja tarjoaa mielenkiintoista kuvattavaa varjovyöhykkeellään, joten tarkennus onnistuu helposti. Syvän taivaan kuvauksessa tarkennus on vastaavasti vaikeinta.

Valotusajat kaukoputken polttotasolla ovat Kuun vaiheesta riippuen 1/10 - 1/1000 s. Seurantaa ei tarvita.

Kuu on kirkkaudestaan huolimatta mielenkiintoinen kuvauskohde.  Syksyllä voi seurata varjovyöhykkeen siirtymistä viimeisen neljänneksen aikana.  Hyvällä kameralla sieltä voi isoja suurennuksia käyttäen saada esiin hyvinkin pieniä yksityiskohtia.  Keväällä vastaavasti ensimmäinen neljännes tarjoaa kiinnostavaa kuvattavaa varjovyöhykkeen siirtyessä päivittäin.

Kun Kuun kuvat onnistuvat, voi yrittää kirkkaimpia planeettoja Venusta, Jupiteria ja Saturnusta. Kuvat onnistuvat 1/5-1/250 s. ajoilla. Digikuvia kannattaa ottaa paljon ja jälkikäsitellä niitä ohjelmallisesti, jolloin laatu paranee.  Kirkkaimmat planeetat eivät välttämättä myöskään edellytä seurantalaitteiston käyttöä kuvatessa, sillä valotusajat ovat erittäin lyhyitä.

Mars on melko vaikea kohde, vaiheesta riippuen.  Planeettojen kuvaus onnistuu parhaiten, kun ne ovat korkealla taivaalla. Merkurius ja Uranus ovat matalalla ja väreilevät ilmakehän virtauksissa.  Digikuvaus mahdollistaa satojen kuvien ottamisen.  Parhaat rauhallisina hetkinä otetut kuvat valitaan ja yhdistäen ne ohjelmallisesti saadaan kohtuullinen lopputulos. Tätä kutsutaan pinoamiseksi.

Neptunus ja Pluto ovat kiintotähtien kaltaisia kohteita ja edellyttävät pitkiä valotusaikoja. Sama koskee asteroideja.

Aivan oman lukunsa muodostaa Aurinko. Minkäänlaista kaukoputkeen liitettyä digikameraa ei pidä suunnata Aurinkoon - muutoin kamerassa on entinen ccd-kenno, jolla ei kuvata mummoa eikä lapsia, taivaasta puhumattakaan. Aurinkokuvaus onnistuu, kun pääpeilin tai -linssin eteen asetetaan esimerkiksi  Baaderin aurinkofilmiä, Coronadon suodin tai hitsauslasi, jotka suodattavat noin 99% säteilystä.

Tähtikuvaajan arsenaaliin voi kuulua muitakin suotimia.  Vety-alfa -suotimella saadaan Aurinko esiin aivan eri tavoin.  Ultraviolettisuotimella saa esiin mm. Venuksen pilviverhon liikkeet.  Normaalisti Venuksesta näkyy vain tasaisen valoisa pinta ilman yksityiskohtia.