1999

29.10.1999

Kauko Kauhanen

Käänteentekevät leonidiennusteet saapuivat

Suuret tähdenlentomyrskyt vasta 2001 ja 2002?

Uuden menetelmän avulla leonidien huipentumisia saatetaan kyetä arvioimaan jopa viiden minuutin tarkkuudella. Mikäli David Asher ja Robert McNaught ovat oikeassa, ensi marraskuisen tähtisateen maksimi koittaa 18. marraskuuta, kello 04.08 aamuyöllä. Euroopan ylle odotetaan kolme kertaa enemmän leonideja kuin viime vuonna.

Tutkijat David Asher ja Robert McNaught ovat tänä vuonna onnistuneet kehittämään menetelmän, jolla leonidien maksimiajankohtaa saatetaan kyetä arvioimaan jopa viiden minuutin tarkkuudella. Uusi lähestymistapa perustuu meteoroidivirran osasäikeiden ratojen laskemiseen. Vaikka yksittäisten kappaleiden ratoja ei tarkasti tunneta, voidaan havaintoja ja teoreettisia malleja yhdistelemällä saada selville aurinkokuntaa kiertävien, komeetan yksittäisten Auringon ohitusten yhteydessä irronneiden ja satoja miljoonia kilometrejä pituisten osasäikeiden muodot ja niiden likimääräiset rataelementit. Sitten kunkin nauhan rataa lasketaan sen synnystä lähtien ottaen huomioon planeettojen (lähinnä Maan, Jupiterin ja Saturnuksen) painovoimallaan aiheuttamat häiriöt.

Parvessa on Asherin ja McNaughtin mukaan aina useampia, vierekkäisiä ja eri ikäisiä säikeitä, jotka voivat kuitenkin sijaita jopa satojentuhansien kilometrien päässä toisistaan. Vaikka parven hiukkaset hajaantuvat, näyttää nyt siltä että yksittäinen säie voi tuottaa leonidimyrskyn vielä seitsemän aurinkokunnan ympäri kierroksen jälkeen! Säikeet voivat säilyä paljon pidempiäkin aikoja jos kappaleiden rataliike on sopivassa resonanssisuhteessa Jupiterin kanssa. Esimerkiksi viime syksyn etuaikainen leoniditulipallojen sade oli Asherin mukaan peräisin komeetta Tempel-Tuttlen vuoden 1333 visiitistä aurinkokunnan sisäosissa.

Kaikkea ei tiedetä vieläkään

Meteoriparvien huipentumisten arvioiminen on aikaisemmin perustunut lähinnä parveen liittyvän pyrstötähden ja Maan radan leikkauskohdasta tehtyihin laskelmiin. Tarkasteltaessa esiintyneitä leonidien meteorimyrskyjä on huomattu, että Maan ohitusetäisyys komeetan radasta on ollut pienempi kuin 0,001 tähtitieteellistä yksikköä eli alle puolet Kuun etäisyydestä maapallosta. Toisaalta, aika joka on kulunut hetkestä, jolloin komeetta ohitti maapallon radan leikkauspisteen, on myrskyissä ollut noin 200-1000 vuorokautta. Maksimin arviointi lähes yksinomaan tällaisten tietojen perusteella on ollut äärimmäisen epätarkkaa puuhaa.

Uudesta metodista huolimatta on pakko esittää se skeptinen varaus, ettei meteoroidivirran osien ratoja voida vieläkään tuntea optimaalisella tarkkuudella. Esimerkiksi hiukkasmateriaalien irtoamisnopeuksia tai -suuntia emokomeetan ytimen pinnalta ei voida nykyisin keinoin havaita. Lisäksi meteoroidisäikeissä on aukkoja ja maapallo voi sujahtaa tällaisen aukon läpi, mikä vähentää radikaalisti nähtyjen tähdenlentojen määrää.

Asher ja McNaught eivät lupaa tälle tai seuraavalle vuodelle mittavaa myrskyä, mutta kuitenkin poikkeuksellisen upean tähdenlentonäytelmän. Heidän ennusteensa mukaan vuonna 1999 meteorien lukumäärä voi kohota aamuyöllä 18. marraskuuta 20 kappaleeseen minuutissa eli 1 200 tähdenlentoon tunnissa. Mikä parasta meille, tämänkertaisen leoniditulituksen maapalloon osumisen geometria näyttää tällä kertaa suosivan Eurooppaa. Maksimiajankohta koittaisi kello 04.08 aamuyöstä Suomen aikaa.

Voimakkaampi ryöpytys, todellinen tähdenlentomyrsky olisi odotettavissa vasta vuosina 2001 ja 2002.

Kirjoittaja Kauko Kauhanen valmistelee väitöskirjaansa Venuksen geologiasta. Hän on erikoistunut planeettojen tutkimukseen.