Tähdet ja avaruus -lehden nettisivut ovat uudistuneet. Uudistuksen myötä RSS-syötteiden osoitteet muuttuivat. Uudet RSS-syötteiden osoitteet löytyvät tämän linkin takaa.

Uuden tutkimuksen mukaan varhaisessa maailmankaikkeudessa oli pieniä, mutta erittäin tiiviitä galakseja. Hubble- ja Gemini-teleskoopit onnistuivat havainnoimaan tähtien liikettä yhdessä tällaisessa noin 11 miljardin valovuoden etäisyydellä olevassa galaksissa.

Yllättäen tähdet kiersivät galaksin keskustan ympäri peräti kaksinkertaisella nopeudella Linnunrataan verrattuna. Koska galaksin painovoima jaksaa pitää nopeasti kiitävistä tähdistä kiinni, minigalaksin täytyy olla kokoonsa nähden erittäin massiivinen.

Nyt tutkijoiden haasteena on selvittää, miten nuoreen maailmankaikkeuteen oli syntynyt tällaisia tiiviitä galakseja ja miksei niitä enää ole olemassa.

"Saatamme nähdä sen, mistä lopulta muodostuu hyvin suuren galaksin keskusalue", arvelee Marijin Franx Leidenin yliopistosta. "Nykyisten suurten galaksien keskustat saattoivat syntyä ensin, luultavasti yhdessä jättiläismäisten mustien aukkojen kanssa."

Aiheesta lisää PhysOrg.com-uutissivustolta (englanniksi)

Maapalloon osuu ensi viikon puolivälissä runsaasti tähdenlentoja. Tämä johtuu siitä, että perseidien meteoriparven tiheämpi ydin käy tänä vuonna tavallista lähempänä maapallon rataa.

Tutkijat Jeremie Vaubaillon, Mikiya Sato, Esko Lyytinen ja Mikhail Maslov arvioivat tähdenlentojen määrän kasvavan maksimin aikana jopa kaksinkertaiseksi normaalista.

Maksimi eli paras aika perseidien havaitsemiseen on koko aidon pimeän aika keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Silloin saattaa hyvissä olosuhteissa nähdä jopa 150 tähdenlentoa tunnissa tai enemmän. Toisaalta puolikuu haittaa etenkin himmeimpien perseidien näkymistä valaisemalla ilmakehää.

Perseidien esiintyminen on jokavuotinen tapahtuma. Itse maksimin eli elokuun 12. ja 13. päivän välisen yön ohella taivaalla vilahtelee yksittäisiä perseidi-tähdenlentoja myös muina tulevan viikon öinä.

Lisätietoa ensi viikon perseideistä löytyy maanantaina ilmestyvästä Tähdet ja avaruus -lehdestä 5/09.

Saturnuksen jäisen kuun Enceladuksen mahdollisesta valtamerestä on saatu uusia viitteitä. Cassini-luotain havaitsi kuusta purkautuvan ammoniakkia. Tämä tarkoittaa suurella todennäköisyydellä sitä, että Enceladuksella on ainakin jonkin verran myös nestemäistä vettä.

"Kun Cassini lensi Enceladuksesta purkautuvan höyrypilven läpi, spektrometrimme havaitsi monia kemikaaleja, mukaanlukien orgaanisia aineita," kertoo tutkija Hunter Waite. "Yksi varmasti identifioiduista kemikaaleista oli ammoniakki."

Enceladuksen lämpötila on pitkälti pakkasen puolella, mutta silti sen jääkuoren alla saattaa velloa valtameri. Veteen liuennut ammoniakki toimii jäätymisenestoaineena, minkä takia Enceladuksen meri voisi säilyä nestemäisenä jopa lähes -100 asteeseen saakka.

Cassini havaitsi jo vuonna 2005, että Enceladus syöksee avaruuteen vesihöyryä. Jäi kuitenkin epäselväksi, oliko sen lähde kuun sisällä oleva nestemäinen vesi vai jokin muu. Seuraavien ohilentojen syksyllä 2009 ja keväällä 2010 toivotaan tuovan lisää tietoa Enceladuksen koostumuksesta.

Aiheesta lisää Science Daily -sivustolta (englanniksi)

Marsin pinnalla kulkeva Opportunity-luotain löysi viime viikolla erikoisen kiven. Analyysi kiven koostumuksesta on varmistanut, että kyseessä on tähän mennessä suurin punaiselta planeetalta löytynyt rautameteoriitti.

Rantapallon kokoinen kohde sijaitsee alueella, josta on löydetty myös useita muita meteoriiteilta näyttäviä nyrkin kokoisia kappaleita. Nämä kaikki ovat saattaneet kuulua samaan kappaleeseen, jonka törmäys synnytti läheisen 800 metriä leveän Victoria-kraatterin.

Nyt Opportunity-luotain tekee lisää tutkimuksia kohteen koostumuksesta. Koska meteoriitti sisältää rautaa, ruostehavainnot voisivat valottaa punaisen planeetan vetistä historiaa. Meteoriitti saattaa paljastaa myös joitain tietoja muinaisesta kaasukehästä, joka Marsilla oli törmäyksen aikaan.

Aiheesta lisää JPL:n sivuilla (englanniksi)

Uuden tutkimuksen mukaan useiden komeettojen sisuksissa on aikoinaan ollut meri. Nestemäinen vesi yhdessä komeetoista löytyvien orgaanisten aineiden kanssa olisi ollut hyvä elinympäristö esimerkiksi muinaisille bakteereille.

Tutkija Chandra Wickramasinghe Cardiffin yliopistosta selvitti komeettojen lämpötilahistorian. Komeetat syntyvät jäisinä kappaleina, mutta radioaktiivisten aineiden muodostaman lämmön avulla vesi voisi pysyä nesteenä komeettojen sisuksissa jopa miljoonien vuosien ajan.

"Nämä laskelmat, jotka ovat laajemmat kuin mitkään aiemmin tehdyt, jättävät vain vähän epäilyksiä siitä, etteikö suuri osa aurinkokuntamme 100 miljardista komeetasta pitänyt menneisyydessä sisällään nestemäistä vettä", Wickramasinghe väittää.

Wickramasinghe on tunnettu panspermian kannattaja. Tämän teorian mukaan elämä voi levitä tähdeltä toiselle esimerkiksi juuri komeettojen sisällä. (Aiheesta lisää Tähdet ja avaruus -lehdessä no 6/2009)

Aiheesta lisää EurekAlert-sivustolla (englanniksi)

Kansainväliseltä avaruusasemalta karkuun päässyt työkalulaukku putoaa tänään maapallolle. Ennusteen mukaan laukku lentää tulipallona Tyynen valtameren yllä noin kello 16.16 Suomen aikaa.

Työkalulaukku karkasi aseman ulkopuolella avaruuskävelyllä olleelta Heidemarie Stefanyshyn-Piperiltä viime vuoden marraskuussa. Reilun kahdeksan kuukauden aikana laukku on kiertänyt maapallon jopa 4 000 kertaa.

Noin 14 kiloa painavan ja 51 senttiä pitkän laukun on arvioitu maksaneen sisältöineen 100 000 dollaria (70 000 euroa). Pienestä koosta huolimatta useat tähtiharrastajat ovat onnistuneet valokuvaamaan valopisteenä taivaalla näkyneen työkalulaukun. Laukun uskotaan palavan lähes kokonaan Maan ilmakehässä.

Katso video työkalulaukun karkaamisesta (englanniksi)
Aiheesta lisää Spaceweather.com-uutissivustolla (englanniksi)

Tutkijat ovat mallintaneet aurinkokunnan sisäosiin saapuvien komeettojen reittejä. Tutkimuksen perusteella jo yksikin komeettojen aiheuttama suuri sukupuutto maapallolla on erittäin epätodennäköinen tapahtuma.

Dinosaurusten katoamisen joukkotuho on johtavan teorian mukaan liitetty Meksikonlahdella 65 miljoonaa vuotta sitten maapalloon osuneeseen asteroidiin. Asteroidiosumat ovat siis aiheuttaneet vähintään yhden sukupuuton.
Sen sijaan aurinkokuntamme ulkolaidalta tulevien komeettojen merkitys massatuhojen synnyttäjänä on pysynyt epäselvänä.

Nyt julkaistun tutkimuksen mukaan komeettatörmäykset maapalloon ovat äärimmäisen harvinaisia tapahtumia. On mahdollista, että noin 40 miljoonaa vuotta sitten 2-3 komeetan törmäys on aiheuttanut suhteellisen pienen sukupuuton maapallolla. Mikäli näin on tosiaan käynyt, se olisi tämän tutkimuksen mukaan massiivisin fossiiliaineistossa näkyvä komeettojen aiheuttama tuho. (Aiheesta lisää Tähdet ja avaruus -lehdessä no 6/2009)

Aiheesta lisää Washingtonin yliopiston sivuilla (englanniksi)