Kaukana aurinkokuntamme ulkolaidalla on suurella todennäköisyydellä noin puolen maapallon massainen planeetta. Näin väittävät japanilaisen Kobe-yliopiston tutkijat. "Jos tutkimuksia jatketaan laajassa mittakaavassa, planeetta luultavasti löydetään alle kymmenessä vuodessa", tutkija Tadashi Mukai kertoo.

Tuoreet tulokset perustuvat tietokonesimulaatioihin, joiden avulla mallinnettiin suurten planeetta-alkioiden kehittymistä ja planeettojen siirtymistä nykyisille paikoilleen. Tuntemattoman planeetan avulla selittyisivät etenkin Neptunuksen takaa löydettyjen kappaleiden radat.

Planeettojen vaelluksena tunnettuna aikakautena tämä tuntematon kohde olisi voinut siirtyä kaukana olevalle kaltevalle radalle. Simulaatioiden perusteella planeetan rata Auringon ympäri kestää jopa tuhat vuotta. Planeetan koon on arvioitu olevan 30-70 prosenttia Maan massasta.

Osa tutkijoista on jo pitkään arvellut, että oman aurinkokuntamme ulkolaidoilla saattaisi lymytä planeetan kokoisia kappaleita, jotka ovat muodostuneet samaan aikaan aurinkokunnan sisäosien planeettojen kanssa. Japanilaisen ryhmän tutkimus antaa myös ennusteita, jotka voidaan tulevaisuudessa varmistaa tai hylätä havaintojen avulla.

Aiheesta lisää Tähdet ja avaruus -lehdessä 3/2008.

Lisää physorg -uutissivustolla (englanniksi)
Varsinainen tutkimuspaperi (englanniksi)

Nasa on koostanut tähän mennessä tarkimmat korkeuskartat Kuun etelänavasta. Huimalla 20 metrin erotuskyvyllä tehdyt mittaukset suoritettiin Mojaven autiomaassa sijaitsevalla valtavalla Goldstonen aurinkokuntatutkalla.

"Kuun etelänapa olisi todella kaunis tutkimuspaikka", kommentoi Nasan pääkonttorin tutkimuslento-osaston varajohtaja Doug Cooke. "Rosoinen maasto tarjoaa haasteita. Keräämämme data tulee olemaan hurjan arvokasta tulevien kuulentojen suunnittelussa."

Karttadatan keräämisessä käytettiin Goldstonen 70-metristä tutka-antennia, joka lähetti 500 kilowatin tehoista tutkasignaalia 90 minuutin ajan Kuuhun. Heijastuneet signaalit vastaanotettiin kahdella 34-metrisellä lautasantennilla. Mittaukset toistettiin kolmesti. 20 metrin erotuskyky on 50-kertainen parannus Clementine-kuuluotaimen kilometrin erotuskyvyllä koostamiin karttoihin.

Nasan syksyllä laukaistavaksi suunniteltu Lunar Reconnaissance Orbiter tulee keskittymään kuvauksissaan Kuun napa-alueiden kartoittamiseen jopa yhden metrin tarkkuudella. Kartoista on hyötyä esimerkiksi Japanin suunnittelemalle SELENE-laskeutujalle, jonka on tarkoitus tutkia toista Kuun napa-alueista vuonna 2012 tai 2013.

Aiheesta lisää Nasan sivuilta (englanniksi)

Uuden tutkimuksen mukaan Aurinko nielaisee maapallon 7,6 miljardin vuoden päästä. Paljon tätä ennen planeettamme ilmakehä sekä kaikki vesi ovat kuitenkin kadonneet tehden Maasta ihmiselle elinkelvottoman paikan.

Tutkijat ovat pitkään miettineet maapallon tulevaa kohtaloa. Ensimmäisen vaihtoehdon mukaan punaiseksi jättiläiseksi laajeneva Aurinko tulee nielaisemaan planeettamme. Tätä ennen Aurinko on kuitenkin menettänyt suuren osan massastaan ja siten myös vetovoimastaan. Toisen näkemyksen mukaan maapallo karkaa heikentyneen Auringon luota aurinkokuntamme laitamille, ja planeettamme loppu olisikin jäätävän kylmä.

"Vaikka näitä kysymyksiä on tutkittu ennenkin, uskomme, että tämä on tähän mennessä paras sekä todennäköisesti myös luotettavin yritys", astronomi Robert Smith kertoo vasta julkistetusta tutkimuksestaan. Smithin aiemmat laskut olivat päätyneet kylmemmän tulevaisuuden kannalle, mutta malleihin nyt lisätty Auringon vuorovesivoima käänsi todennäköisyyden tulisen vaihtoehdon puolelle.

Lue lisää space.com -uutissivuilta (englanniksi)

Kantorakettien halpalentoyhtiö SpaceX on kehittänyt Falcon-rakettien moottoristaan uuden version. Uuden moottorin jäähdytys suoritetaan nestemäisen hapen virtauksen avulla ja se parantaa raketin luotettavuutta. Aiemmassa versiossa moottorin suutin kuumeni hehkuvaksi ja poisti lämmön säteilynä.

"Tämä oli viimeinen virstanpylväs seuraavaa Falcon 1 -raketin lentoa varten", toteaa SpaceX:n toimitusjohtaja Elon Musk moottorin onnistuneiden käyttötestien jälkeen. "Seuraavina viikkoina aloitamme moottorin kvalifioimisen Falcon 9 vaatimaa suurempaa työntövoimaa ja suorituskykyä varten."

Seuraava Falcon 1 -raketin lento on suunnitteilla tämän vuoden toiselle neljännekselle. Vuoden lopussa on tarkoitus laukaista ensimmäinen Falcon 9 -raketti, joka tulee kilpailemaan suurten kantorakettien laukaisumarkkinoista. SpaceX kehittelee myös sekä miehistöjen että rahdin kuljettamiseen tarkoitettua Dragon-kapselia.

Mikäli uuden Falcon 9 -raketin ja sen Dragon-kapselin kehitys onnistuvat hyvin, saattaa Dragonista tulla jopa Yhdysvaltojen tärkein miehitettyjen lentojen alus nykyisten sukkuloiden poistuttua käytöstä.

Aiheesta lisää SpaceX:n sivuilta (englanniksi)

Suomalaisia kiinnostanut avaruusromun kappale Kosmos 2430 rtk putosi todennäköisesti ilmakehään eilen noin kello 14 Filippiinien lähellä.

Huolimatta viime päiviä piinanneesta pilvisestä säästä muutama suomalaisharrastaja ehti bongata kohteen lauantaina. Espoolainen tähtiharrastaja Lauri Kangas havaitsi avaruusromua lauantaina kiikareilla noin kello 17.55-17.56. Hämäränajan taivas oli vielä tuolloin suhteellisen kirkas, ja satelliittia oli vaikea erottaa.

"Rakettiromu liikkui häkellyttävän nopeasti, en ole ennen noin vinhaa vauhtia nähnytkään", useita vuosia aktiivisesti satelliitteja havainnoinut Kangas totesi. Vaikka satelliitin ratanopeus pysyykin lähes samana radan laskiessa kohti ilmakehää, saa matala ratakorkeus kohteen kulmanopeuden taivaalla suureksi.

Lauantain toisella ylityksellä Kosmos 2430 rtk kävi matalalla taivaanrannan yläpuolella, jolloin sitä havainnut helsinkiläinen Veikko Mäkelä arvioi kohteen kirkkaudeksi noin 3 magnitudia. Tämä vastaa keskikirkasta paljain silmin näkyvää tähteä.

Hyvin kirkkaat, lähellä putoamistaan olevat satelliitit tai avaruusromut ilahduttavat harrastajia Suomen taivailla keskimäärin noin kerran vuodessa. Suurin osa niistä on venäläistä alkuperää.

Ursan Tekokuut ja raketti-ilmiöt -jaoston sivut sisältävät tietoa ja opastusta satelliittien havainnoimiseen

Japanin avaruusjärjestön tietoliikennesatelliitti KIZUNA laukaistiin onnistuneesti aamulla 24. helmikuuta Suomen aikaa ja on pian tavoitteessaan geostationaariradalla. Satelliitti pystyy välittämään huippunopean internet-yhteyden minne tahansa Itä-Aasian alueelle.

KIZUNAn etuna on, että sen käyttö ei tarvitse kalliita laitteistoja käyttäjilleen maanpinnalla. Vain 45 senttimetrin kokoisen lautasantennin avulla on mahdollista saavuttaa jopa 155 Mbps latausnopeus ja 6 Mbps paluulinkki. Yrityskäyttöön tarjotaan jopa 1,2 Gigabittiä sekunnissa 5-metrisen lautasantennin avulla.

Ainoa huono puoli geostationaariradan kautta kulkevassa tietoliikenteessä on noin 0,2 sekunnin viive, joka syntyy signaalin pitkästä matkasta vähintään 36 000 kilometrin etäisyydelle ja takaisin.

Luxemburgilainen SES Astra tarjoaa samantyyppisiä internet-palveluja minnepäin tahansa Eurooppaa, tosin toistaiseksi japanilaisia hitaammilla nopeuksilla.

Lue lisää Jaxan sivuilta (englanniksi)

ESAn ja Nasan yhteistyönä rakentama Aurinkoa tutkiva Ulysses-luotain lähestyy toiminta-aikansa loppua yli 17 avaruudessa vietetyn vuoden jälkeen. Syynä tähän on luotaimen voimanlähteenä toimivan ydinpariston heikkeneminen.

"Ulysses on hurjan hyvä työjuhta. Sen avulla on tehty arvokasta tiedettä ja se on toiminut paljon kauemmin kuin koskaan uskoimmekaan", kehuu Richard Marsden, joka toimii ESAn Ulysses-työryhmän johtajana.

Ulysses ohitti Auringon kolmatta kertaa noin vuosi sitten. Edetessään kauemmaksi Auringosta luotaimen lämpötila laskee ja se tarvitsisi enemmän tehoa lämmittimiinsä. Alle 2 celsiusasteen lämpötilassa polttoaineena toimiva hydratsiini jäätyy eikä tällöin luotaimen asentoa pystytä enää säätämään sen moottoreilla.

Viimeisenä keinona toiminnan jatkamiseksi testattiin alenevan sähkötehon siirtämistä väliaikaisesti pois Ulysseksen pääradiolähettimestä tammikuussa, mutta huolimatta lukuisista yrityksistä teholähdettä ei saatu enää toimimaan. Tämän takia luotaimen ylläpito lopetetaan parin kuukauden kuluessa.

Aiheesta lisää ESAn sivuilta (englanniksi)

Google Lunar X Prize -kilpailuun on ilmoittautunut jo kymmenen tutkimusryhmää. Kilpailun tavoitteena on lähettää yksityisin varoin robottikulkija Kuun pinnalle. Googlen ja X Prize -säätiön järjestämässä kilpailussa on jaossa yhteensä 30 miljoonan dollarin palkinnot.

Pääpalkintoa tavoittelee muun muassa leivänpaahtimen kokoinen laskeutumisalus, joka kantaa sisällään kännykän kokoisen kuukulkijan. Kilpailun järjestäjien mukaan kisassa tullaan näkemään myös monia muita uusia ja innovatiivisia ideoita.

Kiinnostus kilpailua kohtaan on ollut erittäin suurta. Puoli vuotta sitten julistettuun kisaan on tullut 567 kiinnostunutta kyselyä 53:sta eri maasta. Näistä nyt siis kymmenen ryhmää on virallisesti kisassa mukana. Edelliseen, yksityisin varoin ihmisen avaruuteen vievään Ansari X Prize -kilpailuun oli samassa vaiheessa virallisesti ilmoittautunut vasta kaksi ryhmää.

Google Lunar X Prizen osallistujilla on edessään suuria haasteita ja kustannuksia. Pääpalkinnon voittaminen luultavasti tuleekin kuluttamaan enemmän rahaa kuin mitä pelkästä palkinnosta on mahdollista saada takaisin.

Pääpalkinnon, 20 miljoonaa dollaria, saa se ryhmä, jonka kulkija kulkee Kuun pinnalla vähintään 500 metrin matkan ja lähettää videokuvaa sekä havaintoja Maahan. Toiseksi tullut ansaitsee 5 miljoonaa dollaria. Loput 5 miljoonaa dollaria on mahdollista saada erilaisten bonustavoitteiden täyttämisestä.

Lue lisää Google Lunar X PRIZE -sivustolta

Tähtiharrastajien suosima Celestia-ohjelma on edennyt uuteen versioon lähes kahden vuoden tauon jälkeen. Chris Laurelin alkuun saattama ja nykyään kymmenien harrastajien kehittämä ilmaisohjelma on kasvanut yhdeksi suosituimmista tähtitiedeohjelmistoista.

Versio 1.5.0 sisältää entistä hienomman renderoinnin sekä erityisesti galaksiosion parannuksia. Ohjelmaan on lisätty nyt myös tiedot noin 50 eksoplaneetasta.

Celestia on ilmaisohjelmisto, jolla pystyy tutkimaan aurinkokunnan kappaleita, tähtiä ja galakseja. Sen sulava zoomaus eri mittakaavoihin sekä vapaa liikkuminen kolmiulotteisesti auttavat hahmottamaan avaruutta paremmin kuin millään muulla ilmaisohjelmalla.

Valikkojen kautta on helppo päästä alkuun Celestian käytössä, mutta ohjelman monipuolisuuden ansiosta siitä löytyy uutta opittavaa vielä pitkänkin harjoittelun jälkeen. Erikseen ladattavat lisäosiot mahdollistavat myös tekstuurien ja kappaleiden lisäämisen.

Celestiasta löytyvät versiot Windowsille, Mac OS X:lle ja Linuxille. Perusversio on kooltaan noin 20 megatavua, mutta ohjelmaan saa jopa kymmeniä gigatavuja lisäosia. Laitteistovaatimuksena on OpenGL-yhteensopivuus.

Celestian kotisivut (englanniksi)

Celestian lisäosia Celestia Motherlode -sivustolla (englanniksi)

[Julkaistu kello 14.20. Päivitetty klo 17.45] Venäläisen kantoraketin jäänteen todennäköinen putoamisalue maapallolla on yhä mahdoton ennustaa. Kappaleen tarkkaa putoamisaikaa ja -paikkaa ei saada vielä selville, sillä ilmakehän yläosien tiheys vaihtelee suuresti. Avaruusromun ratakorkeus laskee ja sen ratanopeus kasvaa satunnaisten yläilmakehän olosuhteiden tahdissa.

Samasta syystä myös kohteen taivaalla näkymisennusteet saattavat heittää jopa kymmeniä minuutteja. Satelliitin rataa mallintaneen matemaatikko Esko Lyytisen mukaan todennäköisimmältä putoamisajankohdalta näyttää uusimpien ratatietojen mukaan maanantain ja tiistain välinen yö.

Koska kappaleen rata kulkee yli Suomen on yhä mahdollista, että se putoaisi Suomeenkin, mutta viimeisimpien ratatietojen valossa tämä näyttää epätodennäköiseltä. Avaruusromun koko maapallon ympäri kiertävästä radasta vain pieni osa kulkee maamme yli. Kantoraketin jäänne on halkaisijaltaan noin 2 metriä. On vaikea arvioida, selviääkö kohteesta ilmakehän poltteen jäljiltä osia maanpinnalle asti.

Kosmos 2430 rtk on ylin vaihe Molnija-M kantoraketista, jolla laukaistiin Venäjän ohjusvaroitusjärjestelmän satelliitti Kosmos-2430. Mukana ei ole mainittavia määriä polttoainetta, koska kantoraketti toimi laukaisussa oikein ja vei hyötykuorman radalleen.

Pilvipeitteen oheneminen ja satunnaiset selkeämmät kaistaleet eteläisessä Suomessa antavat paikoitellen mahdollisuuksia Kosmos 2430 rtk -satelliitin havaitsemiseksi tänään perjantaina. Lähipäivinä on koko Suomen alueelle luvattu puolipilvistä tai pilvistä. Satelliitin löytämiseksi taivaalta tarvitaan yleensä suuri pilvetön osa taivaalta.

Tälle illalle on alustavasti laskettu kaksi Suomen taivaalla näkyvää ylitystä, joiden molempien kellonajat voivat heittää arvioidusta. Ensimmäinen ajoittuu alustavasti noin kello 17.55. kohdalle ja toinen noin kello 19.26. kohdalle Suomen aikaa. Ensimmäisessä ylityksessä avaruusromu pyyhältää kirjaimellisesti maamme yli näkyen Etelä- ja Keski-Suomessa taivaanlaen tuntumassa. Ikävä kyllä Aurinko on tähän aikaan vain 4 astetta horisontin alapuolella, mikä himmentää satelliitin kirkkautta tuntuvasti tehden kohteen havaitsemisesta vaikeaa.

Suotuisasti pimeän aikaan osuvassa eli kello 19.26 paikkeilla tapahtuvassa ylityksessä kohde näkyy hankalasti matalalla lounaan suunnalla, jossa se käväisee parhaimmillaan vain 14-15 asteen korkeudella (Suomen etelärannikon leveysasteille laskettuna). Mikäli sää olisi täysin selkeä ja katselija avonaisella valosaasteettomalla paikalla, kohde olisi helppo havaita. Jos sää on puolipilvinen ja ennuste heittää jopa useita minuutteja, kohde on vaikea nähdä.

Lauantaille on alustavasti laskettu yksi vastaavanlainen pimeänaikainen ylitys, joka tapahtuu kello 19.03 paikkeilla. Kantoraketin jäänne käy tällöin Etelä-Suomesta katsoen noin 10-15 asteen korkeudella lounaan suunnalla. Lauantain ylityksen kellonaika saattaa muuttua vielä paljonkin.

Kosmos 2430 rtk on tähtiharrastajille mielenkiintoinen kohde ilmakehää vähitellen hipovan ratansa, pimeänaikaisen suuren kirkkautensa ja Suomesta näkymisensä ansiosta.

[Julkaistu klo 7.32. Päivitetty klo 10.57] Heti Yhdysvaltojen tuhoaman USA 193 -vakoilusatelliitin jälkeen taivaalle on ilmaantunut toinen erittäin mielenkiintoinen putoava satelliitti. Venäläinen Kosmos 2430 rkt on saapumassa Maan ilmakehään lähipäivinä.

Kohde valokuvattiin Suomesta käsin viime tiistaina. "Tiistai-iltana tulipallokameraani tallentui Helsingin Pukinmäessä yllättävä noin 60 asteen mittainen kaari", kertoo Ursan tulipallotyöryhmän meteoriasiantuntija Esko Lyytinen. Kirkkaimmillaan satelliitti oli noin -1 magnitudia, mikä vastaa talvitaivaan kirkkaimman tähden Siriuksen valovoimaa.

Satelliitin kuvasi myös toisen tulipallotyöryhmän jäsenen Timo Kantolan yötaivasta valvova kamera Pieksämäellä. Kahden havainnon perusteella Lyytinen määritti satelliitin ratakorkeudeksi havaintohetkellä vain 207 kilometriä.

Ursan Tekokuut ja raketti-ilmiöt -jaosto selvitti tapausta. Kävi ilmi, että kyseessä on lokakuussa 2007 laukaistun kantoraketin jäännös nimeltä Kosmos 2430 rkt. Kohde on havaittu myös ulkomailla. Kyseessä on siis maapallon ilmakehään hallitsemattomasti putoava venäläinen avaruusromu. Kohteen rata käy matalimmillaan vain 189 kilometrin korkeudessa ja avaruusromun arvioidaan putoavan jo sunnuntaina!

Tätä poikkeuksellisen nopeasti yötaivaalla liikkuvaa kirkasta satelliittia voi yrittää nähdä maastamme käsin vielä tänään perjantaina sekä lauantaina alkuillasta, mikäli on selkeää. Ilmakehää viistävä avaruusromu on harvinainen näky. On ainoastaan erikoinen sattuma, että sekä Yhdysvaltain että Venäjän satelliittikohde putoaa ilmakehään samalla viikolla. Ennusteen kappaleen kulusta Suomen taivaalla voi tehdä Heavens-aboven sivulta (yhdysvaltalaisten tunnuskoodi sille on US Space Command ID = 32270).

Katso myös uudempi uutisemme aiheesta

Katso Lyytisen tulipallokameran kuva täydessä koossaan

Kosmos 2430 rkt: ratatiedot Heavens-above.com:in sivuilla (tarkista sijaintisi tarkkoja havaintoja varten)

Kaavio Kosmos 2430 rkt:n radan putoamisesta Heavens-above.com:in sivuilla

Yhdysvallat onnistui viallisen tiedustelusatelliittinsa tuhoamisessa. Satelliitti räjäytettiin Tyynen valtameren yläpuolella noin kello 5.30 Suomen aikaa torstaiaamuna.

Satelliitin hajottaminen pieniin osiin ballististen ohjusten torjuntaan suunnitellulla Aegis-järjestelmällä pienentää huomattavasti putoavan satelliitin todennäköisyyttä aiheuttaa tuhoja. Syntyneiden kappaleiden uskotaan putoavan ilmakehään enimmäkseen parin seuraavan vuorokauden aikana.

USA 193 -nimellä tunnettu satelliitti laukaistiin joulukuussa 2006, mutta sitä ei koskaan saatu toimintaan. Tammikuun lopussa Yhdysvallat ilmoitti satelliitin olevan putoamassa muutaman kuukauden kuluessa. Vaikka räjähdyksestä syntyvä vaara olikin minimaalinen, haluttiin silti odottaa avaruussukkula Atlantiksen laskeutumiseen asti ennen yritystä. Huono sää haittasi tuhoamista jonkin verran.

Toisin kuin viime vuonna Kiinan suorittamassa satelliitin tuhoamiskokeessa, USA 193:n matala rata takasi sen, ettei räjähdyksestä syntynyt avaruusromu ole vaarana muille satelliiteille. Kiina tuhosi satelliittinsa noin 800 kilometrin korkeudella, mikä synnytti useita tuhansia vaarallisia avaruusromun kappaleita, jotka kiertävät Maata vielä vuosikymmenien ajan.

Lue lisää USAn laivaston sivuilta (englanniksi)

Avaruussukkula Atlantis palasi turvallisesti lennoltaan Cape Kennedyn avaruuskeskukseen. Sukkula laskeutui Floridaan keskiviikkona kello 16.07 Suomen aikaa.

"Ei tunnu ollenkaan siltä, että olisi kulunut jo kaksi viikkoa laukaisuista", kommentoi lennon pilottina toiminut Nasan astronautti Alan Poindexter. "Asemalennot ovat nykyään kovin kiireisiä", lisäsi lennon johtajana toiminut Stephen Frick, jolle lento oli jo toinen käynti avaruudessa.

Sukkulalento STS-122 kesti lähes 13 vuorokautta avaruudessa. Niistä 9 vuorokautta sukkula oli telakoituneena Kansainväliseen avaruusasemaan. Tärkein tehtävä oli 7 metriä pitkän ja 12,8 tonnin massaisen eurooppalaisen Columbus-tiedelaboratorion asentaminen paikoilleen.

Seuraava sukkulalento, STS-123, starttaa näillä näkymin 11. maaliskuuta lastinaan japanilainen Kibo-laboratoriomoduli.

Aiheesta lisää Nasan sivuilta (englanniksi)

Torstaiaamuna 21. helmikuuta näkyy taivaalla täydellinen kuunpimennys. Pimennyksen täydellinen vaihe kestää 51 minuuttia.

Kuu sijaitsee tapahtuman aikaan länsitaivaalla Etelä-Suomesta katsottuna noin 17 asteen korkeudella. Kuu on tuolloin Leijonan tähtikuvion alapuolella, lähellä Saturnusta ja Regulus-tähteä.

Kuu näyttää täydellisen vaiheen aikana tummanpunaiselta, sillä Maan ilmakehä taittaa punaista valoa parhaiten varjonsa alueelle.

Tapahtuma on siitä harvinainen, että seuraavaa koko Suomen alueella alusta loppuun asti näkyvää täydellistä kuunpimennystä joudutaan odottamaan vuoteen 2028 asti. Seuraava täydellinen kuunpimennys näkyy Suomessa 21. joulukuuta 2010, ja se on havainnoitavissa alusta loppuun asti Pohjois-Suomesta.

Pimennyksen vaiheet ja kellonajat aamulla 21. helmikuuta:
Puolivarjonpimennys alkaa 2.35
Osittainen vaihe alkaa 3.43
Kuu kokonaan täysvarjossa 5.00
Pimennys syvimmillään 5.26
Kuu alkaa poistua täysvarjosta 5.51
Osittainen vaihe päättyy 7.09
Puolivarjopimennys päättyy 8.17

Enemmän kuunpimennyksen havaitsemisesta Tähdet ja avaruus -lehdessä 1/2008
Kuunpimennyksestä Stellarium-ohjelmalla tehty tähtikartta suurempana
Aiheesta lisää myös ESAn sivuilta (englanniksi)

Tutkijat arvioivat kiviplaneettoja olevan noin 20-60 prosentilla auringonkaltaisista tähdistä. Löydöt viittaavat siihen, että elämän kehittymisen mahdollistavat olosuhteet ovat aiemmin luultua yleisemmät.

"Halusimme tutkia kaasun ja pölyn kehitystä Aurinkoa muistuttavien tähtien ympärillä ja verrata tilannetta oman aurinkokuntamme alkuaikoihin", kertoo Michael Meyer Arizonan yliopistosta. "Havaitsimme lämmintä pölyä 10-20 prosentilla nuorimmilta tähdiltä."

Pölyn olemassaolo on merkki siitä, että tähden ympärillä on toisiinsa törmäileviä kappaleita, jotka muodostavat kiviplaneettoja. Pölyn lämpötila taas kertoo etäisyydestä, jolla se sijaitsee tähdestä. Mitä lähempänä pöly on, sitä kuumempaa se on tähden lämmityksen ansiosta.

Hieman vanhemmilta, noin 300 miljoonan vuoden ikäisiltä tähdiltä sen sijaan pölyä ei löytynyt. Tutkimukseen liittyvät havainnot tehtiin Nasan infrapuna-alueen Spitzer-avaruusteleskoopilla.

Havainnot tukevat teoreettisia malleja siitä, että Maa muodostui noin 10-50 miljoonassa vuodessa pienempien kappaleiden törmäyksistä. Muutamien satojen miljoonien vuosien ikäisten tähtien ympäriltä pölyä ei enää juurikaan löydy tähtituulen vuoksi. (Aiheesta lisää seuraavassa Tähdet ja avaruus -lehdessä)

Aiheesta lisää Nasan sivuilta (englanniksi)

Euroopan avaruusjärjestö etsii uusia ideoita avaruudessa tehtäviin koedemonstraatioihin jäsenmaidensa opettajilta. Viime viikolla ISS:lle asennettua Columbus-laboratoriota voidaan hyödyntää vaativampien tieteellisten kokeiden lisäksi myös opiskelijoille suunnattuihin esityksiin painottomuuden vaikutuksista.

Maapallolla painottomuuden vaikutuksia voidaan lyhytaikaisesti simuloida pudotustornissa (noin 10 sekuntia) tai paraabeliradalla lentävässä lentokoneessa (noin 25 sekuntia). Mikään ei kuitenkaan voita aitoja avaruusolosuhteita, jossa voidaan helposti suorittaa jopa viikkoja kestäviä yhtäjaksoisia kokeita.

Tyypillisimmät painottomuusprojekteissa tehdyt kokeet käsittelevät nesteiden fysiikkaa, kasvien tai hyönteisten käyttäytymistä ja painottomuuden ihmisreaktioihin aiheuttamia vaikutuksia.

Lue lisää ESAn suomenkielisiltä sivuilta

Uuden tutkimuksen mukaan pimeällä aineella saattoi olla näppinsä mukana maailmankaikkeuden ensimmäisten tähtien synnyssä.

"Jotta tähti voisi muodostua eli jotta sen materia voisi romahtaa tiheäksi kappaleeksi, sen täytyy pystyä viilentymään", tutkimuksen julkaissut Katherine Freese Michiganin yliopistosta kertoo. "Me havaitsimme, että ensimmäisissä tähdissä oli jotakin, mikä kilpaili jäähtymisen kanssa. Tähdet eivät pystyneet tiivistymään tarpeeksi pieniksi, jotta fuusio alkaisi. Mutta silti ne antoivat energiaa."

Freesen mukaan energiaa tuotti luultavasti pimeä aine. Pimeän aineet ominaisuudet ovat vielä hämärän peitossa, mutta sen hiukkaset saattavat olla omia antihiukkasiaan. Tällöin kahden pimeän aineen hiukkasen kohdatessa suuri osa niiden massasta muuttuu energiaksi. Tämä annihilaationa tunnettu prosessi on siis saattanut kuumentaa maailmankaikkeuden aivan ensimmäisiä tähtiä.

Lue lisää Physorg-uutissivustolta (englanniksi)

Saturnuksen Titan-kuussa arvioidaan olevan satoja kertoja enemmän hiilivetyjä kuin koko maapallon tunnetut öljy- ja kaasuvarat. Cassini-luotain on kartoittanut viime vuosien aikana kuun pintaa lähilentojensa yhteydessä parin kuukauden välein.

"Arvio perustuu Titanin pohjoiselta napa-alueelta löytämiemme järvien määrään", selostaa Cassinin tutkasta vastaavan ryhmän jäsen Ralph Lorenz. "Olemme olettaneet, että eteläinen napa-alue olisi samankaltainen, mutta emme vielä tiedä paljonko nestettä siellä on."

Titanin noin -180 celsiusasteen lämpötila on sopiva metaanin ja etaanin esiintymiselle sekä niiden kiertämiselle samalla tavalla kuin vesi kiertää maapallolla. Tähän mennessä Cassini on pyyhkäissyt tutkallaan noin 20 prosenttia Titanin pinnasta.

Cassinin seuraava lähiohitus Titanin kanssa on 22. helmikuuta. Cassini kuvaa tutkallaan silloin aluetta, jolle sen kuljettama Huygens-luotain laskeutui tammikuussa 2005. (Titanin hiilivetyvarannoista lisää seuraavassa Tähdet ja avaruus -lehdessä.)

Aiheesta lisää ESAn sivuilta (englanniksi)

Yhdysvaltain puolustusministeriö suunnittelee tuhoavansa vioittuneen vakoilusatelliittinsa ennen sen putoamista Maan ilmakehään. Yli 2200 kiloa painava satelliitti aiotaan räjäyttää amerikkalaisesta risteilijästä ammuttavalla ohjuksella.

Presidentti George W. Bush päätti tuhoamisesta sen jälkeen kun turvallisuusneuvonantajat olivat vakuuttaneet että alas tuleva satelliitti saattaa johtaa ihmishenkien menetyksiin. Ohjuksella varmistetaan satelliitin putoaminen mereen. Samalla tarkoitus on myös räjäyttää aluksen polttoainetankki, jotta vaarallisia aineita ei pääse Maahan asti.

Viranomaisten mukaan vakoilusatelliitin sisältämä salainen tieto ei vaikuttanut tuhoamispäätökseen, sillä kaikka data tuhoutuisi ilmakehään paluun aiheuttamassa kuumuudessa. Tyypillisesti sotilaallisissa satelliiteissa on itsetuhojärjestelmä, mutta vikatilanteessa kuten nyt, nämä järjestelmät eivät kuitenkaan ole käytettävissä.

Satelliitti saapuu Maan ilmakehään maaliskuun alussa, joten tuhoamisoperaatio pitää suorittaa ennen tätä. Todennäköisesti ohjus lähetetään satelliittia kohti ensi viikolla. Aiheesta lisää seuraavassa Tähdet ja avaruus -lehdessä.

Lue lisää ITviikon-sivuilta

Kansainvälinen tutkijaryhmä on havainnut kaksi planeettaa, jotka näyttävät olevan pienempiä versioita omasta Jupiterista ja Saturnuksestamme. Löydetyt planeetat tosin sijaitsevat lähes 5000 valovuoden päässä. Tutkimus julkaistiin juuri ilmestyneessä Science-lehdessä.

"Löytö viittaa siihen, että galaksissamme on useita omamme kaltaisia planeettajärjestelmiä", havaintojen analysointia johtanut apulaisprofessori Scott Gaudi kertoo.

Havainto tehtiin niin sanotun mikrolinssi-ilmiön avulla. Tässä menetelmässä havaitsijan ja kaukana olevan tähden väliin tulevan kohteen painovoima toimii linssinä ja kirkastaa kauempana olevan tähden. Kirkkauden muutos puolestaan kertoo paljon väliin tulleen kohteen ominaisuuksista. Nyt julkaistussa havainnossa taustatähden kirkkaus nousi jopa 500 kertaiseksi.

"Menetelmän avulla on mahdollista tavoittaa jopa Marsin kokoisia planeettoja, vaikka se on vaikeaa", Gaudi totesi T+a:n haastattelussa. Aiheesta lisää seuraavassa Tähdet ja avaruus -lehdessä.

Lue lisää Physorg-uutissivustolta (englanniksi)

Metsähovin observatoriossa kehitetyn tekniikan avulla tehtiin maailmanennätys tähtitieteellisten tulosten saamisessa. Observatorio osallistui e-VLBI- eli elektroniseen pitkäkantainterferometriakokeeseen. Kokeessa radioteleskoopit eri puolilla maapalloa havaitsivat samaa avaruuden kaukaista kohdetta yhtä aikaa. Näin saatiin määriteltyä maapallon pyörimisnopeuden muutoksen tuorein arvio.

Nyt tehdyssä kokeessa yhdistettiin suomalaisen ja japanilaisen teleskoopin havainnot. Aiemmin päiviä tai viikkoja kestänyt havaintojen yhdistäminen ja prosessointi mantereiden välillä suoriutui uuden tekniikan ansiosta jopa alle 30 minuutissa.

Kokeen tiedonsiirtotekniikasta vastasi Metsähovin radiotutkimusasema. Japanilainen tutkimuslaitos NICT oli puolestaan kehittänyt tiedonprosessointitekniikan, jonka avulla tulokset saatiin nopeasti käsiteltyä.

Lue lisää TKK:n sivuilta

Apollo-ohjelman kuumoduulit hidastivat lentoaan ja tekivät pehmeän laskeutumisen Kuun pinnalle rakettimoottorin avulla. Alaspäin suuntautunut moottorin kaasusuihku irrotti pölyä ja hienoa hiekkaa Kuun pinnasta lennättäen sen kauas laskeutumispaikalta. Mutta kuinka kauas? Vastaus saattaa yllättää.

”Maassa rakettimoottorin ilmaan nostattama pöly hidastuisi nopeasti ilmanvastuksen ansiosta”, Phil Metzger Nasalta selostaa. ”Kuussa ei ole ilmakehää, joten jopa kahden kilometrin sekuntivauhdilla lentävä pöly saattaa itse asiassa kiertää koko Kuun ja palata vastakkaiselta suunnalta takaisin lähtöpaikalleen.”

Selkeän näytön lentävän pölyn vaaroista Nasa sai Apollo 12 lennolla marraskuussa 1969. Alus laskeutui kahdensadan metrin päähän Surveyor 3 –luotaimesta, joka oli saapunut Kuuhun kaksi ja puoli vuotta aikaisemmin. Kuun rankat olosuhteet olivat tummentaneet alun perin valkoisen luotaimen, mutta Apollo-kuumoduulin puoleiselta sivulta se oli muuttunut uudelleen valkoiseksi, ikään kuin hiekkapuhallettuna. Astronautit ottivat luotaimesta muutamia osia mukaansa, joita tutkittiin myöhemmin mikroskoopilla. Teoria osoittautui oikeaksi. Maalipinnasta löytyi pienen pieniä reikiä, jotka olivat suurella nopeudella törmänneiden pölyhiukkasten aiheuttamia.

Nyt Nasa joutuu miettimään, miten se suojaa Kuuhun sijoitettavat laitteet laskeutuvien alusten synnyttämältä hiekkapuhallukselta, sillä rakenteisiin osuessaan pöly voisi vaurioittaa niitä ja muun muassa jumiuttaa saranoita sekä muita liikkuvia osia.

Aiheesta lisää Nasan sivulta (englanniksi)

Nasan infrapuna-alueen Spitzer-avaruusteleskooppi on kuvannut Käärmeenkantajan Rho-tähden lähistöllä sijaitsevia "vauvavaiheen" tähtiä.

Alueelta löytyy suuri molekyylisen vedyn pilvi, josta tiivistyy uusia tähtiä. Uusimmat röntgenalueen ja infrapuna-alueen yhdistetyt havainnot viittaavat yli 300 uuden tähden sijaitsemiseen pilven keskellä. Niiden keski-iäksi on arvioitu ainoastaan 300 000 vuotta eli ne ovat erittäin nuoria verrattuna esimerkiksi 4,6 miljardin vuoden ikäiseen Aurinkoon.

"Rho Ophiuchi on tutkijoiden mielikohde syntyvien tähtien tarkasteluun", selostaa tutkimusryhmän johtaja Lori Allen. "Koska sen tähdet ovat niin nuoria ja varhaisessa vaiheessa evoluutiotaan, pystytään niistä erottamaan enemmän yksityiskohtia kuin kaukaisemmista kohteista, kuten Orionin sumusta."

Vieressä oleva otos alueen pääkaasupilvestä kuvattiin Spitzerin tarkimmalla kameralla sekä multialueen kuvantamisfotometrillä kylmien aineiden koostumuksen analysoimiseksi. Nuorimpien tähtien ympärillä näkyvät vielä pölykiekot, jotka vähitellen haihtuvat avaruuteen tähden valon ja tähtituulen vaikutuksesta.

Aiheesta lisää Harvard-Smithsonian sivuilla (englanniksi)

Katso suurempi kuva

Columbus-laboratoriomoduli asennettiin osaksi Kansainvälistä avaruusasemaa maanantai-iltana tehdyllä avaruuskävelyllä. Nasan Rex Walheim ja Stanley Love olivat avaruudessa yhteensä 7 tuntia ja 58 minuuttia.

"Tämä oli suuri päivä Euroopan avaruusjärjestölle. Suuri päivä eurooppalaiselle teollisuudelle sekä Euroopalle kokonaisuudessaan", ylpeili ESAn ISS-ohjelman johtaja Alan Thirkettle.

Columbuksen ovi on tarkoitus avata ensimmäisen kerran tiistain iltapäivällä. Silloin Saksan Léopold Eyharts aloittaa modulin käynnistyksen. Koska laboratoriomoduli on ollut avaruusolosuhteissa ja materiaaleja on saattanut haihtua, tarvitsee Eyeharts silloin vielä maskin ja hengityssuojaimen moduulin sisällä.

Onnistuneen asennuksen myötä Euroopan avaruusjärjestöstä tulee osakas Kansainvälisen avaruusaseman ylläpitokulujen maksuun, mutta samalla ESA saa kiintiön omille astronauteilleen aseman miehistössä. Myöhemmin tänä keväänä myös Japanin avaruusjärjestö JAXAn on määrä liittyä ISS:n ylläpitoon Kibo-moduulinsa myötä.

Keskiviikon avaruuskävelyllä on tarkoitus jatkaa Columbuksen asennusta.

Aiheesta lisää ESAn sivuilta (englanniksi)

Aiheesta lisää Nasan sivuilta (englanniksi)

Euroopan avaruusjärjestön Herschel-infrapunateleskooppi on edennyt testausvaiheeseen. Mikäli kaikki toimii suunnitellusti, teleskooppi laukaistaan tämän vuoden lopulla Ariane 5 -raketilla.

Teleskoopin 3,5-metrinen peili tulee olemaan suurin koskaan avaruuteen lennätetty peili. Sen on hionut suomalainen Tuorlassa sijaitseva Opteon Oy. Peilin erikoisuus on sen keveys: rakenteineen ja apupeileineen teleskooppiosan kokonaismassa on ainoastaan 320 kiloa. Kokonaisuudessaan Herschelin massa laitteineen tulee olemaan 3,3 tonnia.

Herschelin mittalaitteiden aallonpituusalueet ulottuvat kaukoinfrapunasta alimillimetrialueeseen, jota ei aiemmin ole päästy avaruudesta käsin tutkimaan.

Infrapuna-aallonpituudet mahdollistavat suhteellisen kylmien kohteiden tarkastelun, ja teleskoopin toivotaan tuovan lisätietoa tähtien syntyvaiheista ennen niiden syttymistä.

Aiheesta lisää ESAn sivuilta (englanniksi)

Kansainvälisellä avaruusasemalla oleva Nasan astronautti on ilmeisesti sairastunut. Nasa on ollut kovin vaitonainen asiasta, mutta avaruusjärjestö on ilmoittanut viivästyttävänsä Columbus-tiedelaboratorion asentamista päivällä "miehistön lääketieteellisten seikkojen takia".

Avaruussukkula Atlantis telakoitui eilen illalla Kansainväliselle avaruusasemalle, ja sen tärkeimpänä tehtävänä on asentaa Columbus-tiedelaboratorio osaksi avaruusasemaa.

Viivästymisen lisäksi myös asennuksen tekijät ovat vaihtuneet. Asennukseen liittyvän avaruuskävelyn suorittavat astronautit Rex Walheim ja Stan Love, joista jälkimmäinen korvaa alkuperäisissä suunnitelmissa mukana olleen Hans Schlegelin. Nasan mukaan järjestely ei kuitenkaan vaikuta millään tavalla lennon tavoitteiden saavuttamiseen.

Columbus-tiedelaboratorion myötä asemalle saadaan vihdoin myös suomalaista osaamista. Laboratoriossa on suomalaisvalmisteinen Debie-2 (Debris In Orbit Evaluator), jonka tehtävänä on mitata avaruuden mikrometeoroidien ja pienen avaruusromun esiintymistiheyttä. Laitteiston päähankkijana on toiminut Patria Advanced Systems ja instrumentin toimintaa sekä mittauksia ohjaavasta ohjelmistosta vastaa Space Systems Finland Oy.

Lue lisää Nasan sivuilta (englanniksi)

Mallintamalla muinaisten bakteerien perimää tutkijat todistivat maapallon kokeneen valtavan jäähtymisen aikakauden. Löytö vahvistaa käsitystä siitä, miten elämän kehitys on aina riippuvainen planeetan kehityksestä.

"Tutkimalla näiden vanhojen geenien koodaamia proteiineja pystyimme päättelemään, millainen elinympäristö varhainen maapallo oli", tällä viikolla Naturessa julkaistua tutkimusta johtanut Eric Gaucher kertoo Floridan yliopiston tiedotteessa.

Tutkijoiden mukaan meressä eläneiden mikrobien proteiinit olivat sopeutuneet selvästi nykyistä paljon lämpimämpiin olosuhteisiin. Tämä viittaa siihen, että meret sekä luultavasti koko maapallo ovat olleet tuolloin nykyistä kuumempia paikkoja elää.

“Tuloksemme ovat lähes identtisiä muinaisten merien lämpötilaa ennustavien geologisten tutkimusten kanssa", Gaucher iloitsee. "Biologian ja geologian yhteiset tulokset osoittavat, että Maa on jatkuvasti muuttunut siitä lähtien kun elämä alkoi, ja että elämä on onnistuneesti sopeutunut selvitäkseen."

Lue lisää Floridan yliopiston tiedotteesta (englanniksi)

Avaruusteleskooppi Hubblen tuorein julkaistu kuva esittää galaksia NGC 1132. Näkyvässä valossa se vaikuttaa tavalliselta yksinäiseltä elliptiseltä galaksilta, mutta röntgenin aallonpituusalueella sen todellinen koko paljastuu.

Nasan Chandra-röntgenteleskooppi on paljastanut siinä piilevän yhtä paljon pimeää ainetta, kuin normaalisti on kymmenissä tai sadoissa galakseissa. Röntgenhohde ulottuu yli kymmenkertaiselle etäisyydelle galaksin näkyvän valon 120 000 valovuoden halkaisijaan verrattuna. NGC 1132:n uskotaan muodostuneen kokonaisen galaksiryhmän yhteensulautumisen seurauksena.

Yhteensulautuman muodostumisen aiheuttanut ilmiö on toistaiseksi tuntematon. Luultavaa galaksiliittymä syntyi gravitaation ajamana galaktisen kannibalismin seurauksena. Toinen vaihtoehto on, että galaksi muodostui jättiläiseksi jo alkujaan. Tuhannet pallomaiset tähtijoukot NGC 1132:n ympärillä kuitenkin viittaavat ensimmäiseen vaihtoehtoon.

Galaksi sijaitsee 320 miljoonan valovuoden etäisyydellä Eridanuksen tähtikuviossa.

Aiheesta lisää ESAn Hubble-sivuilta (englanniksi)

Kuva täydessä koossaan

Avaruussukkula Atlantis pääsi matkaan tämän vuoden ensimmäisellä yrityksellään kello 21.45 Suomen aikaa torstai-iltana. Sukkulalento STS-122 vie Kansainväliselle avaruusasemalle eurooppalaisen Columbus-tiedelaboratorion.

Alle tunti ennen laukaisua sääolot näyttivät vielä estävän laukaisun, sillä lähellä riehui ukkosmyrsky, mutta myrsky ehti tarpeeksi kauas keskuksesta laukaisun lähetessä. Yhtään lykkäystä ei jouduttu tekemään.

Lennolla on kuuden amerikkalaisastronautin lisäksi mukana kaksi eurooppalaista astronauttia, saksalainen Hans Schlegel ja ranskalainen Léopold Eyharts, joiden on tarkoitus toimia asiantuntijoina uuden moduulin käyttöönotossa.

Sukkulan telakoituminen Kansainväliseen avaruusasemaan on suunnitteilla lauantaille kello 19.23 Suomen aikaa. Lennon kokonaispituus on 11 vuorokautta.

Aiheesta lisää Nasan sivuilta (englanniksi)

Aiheesta lisää ESAn sivuilta (englanniksi)

Avaruussukkula Atlantis ja sen sisällä oleva eurooppalainen Columbus-moduuli odottavat lähtöä avaruuteen. Floridaan ennustettu huono sää todennäköisesti kuitenkin estää tälle päivälle suunnitellun laukaisun.

"Sää on huolenaiheena, mutta meillä ei ole teknisiä ongelmia", astronautti Léopold Eyharts vakuutti uutistoimisto BBC:lle. Universe Today -uutissivuston mukaan USAn kaakkoisosissa riehuneissa myrskyissä ja tornadoissa on kuollut 48 ihmistä ja satoja on haavoittunut.

Astronautit suorittavat 11 päivän pituisen lennon, jonka tärkeimpänä tehtävänä on asentaa Columbus-tiedelaboratorio osaksi Kansainvälistä avaruusasemaa. Lento oli alun perin tarkoitus toteuttaa jo joulukuun alussa, mutta teknisten vikojen takia laukaisua on jouduttu useampaan kertaan lykkäämään.

Mars Express -luotaimen korkean erotuskyvyn stereokameran keräämästä datasta on kerätty tähän asti tarkin 3D-kartta Marsin topografiasta. Karttadata on tarkoitus julkaista verkossa lähiaikoina.

"Marsin topografian ymmärtäminen on välttämätöntä, jotta voi ymmärtää planeetan geologiaa", toteaa Mars Expressin stereokameran vastaava tutkija Gerhard Neukum Berliinin yliopistosta. "Datan avulla pystytään ymmärtämään miten vesi ja laava ovat virranneet Marsin pinnalla."

Luotaimessa olevan HRSC-kameran avulla koottu kartta on koostettu kuvaamalla Marsin pinnanmuotoja kahdesta eri suunnasta. Aiemmin paras Marsin topografiakartta oli Nasan Mars Global Surveyor -luotaimen MOLA-instrumentin keräämä. Se kuitenkaan ei ole läheskään yhtä kattava kuin Mars Expressin tuottama data.

Aiheesta lisää ESAn sivuilta (englanniksi)

Euroopan avaruusjärjestön Venus Express -luotain on tehnyt tähän asti tarkimmat ja laaja-alaisimmat analyysit Venuksen alailmakehän koostumuksesta. Paksun kaasukerroksen taakse piilottautunut planeetta paljasti pieniä pitoisuuksia hiilimonoksidia ja vesihöyryä.

Venuksen pintalämpötila on yli 450 astetta Celsiusta. Vielä 35 kilometrin korkeudessakin se nousee 200 asteeseen. Planeetan kaasukehä muodostuu 96,5-prosenttisesti hiilidioksidista. Lisäksi siinä on typpeä noin 3,5 prosenttia ja pieniä pitoisuuksia muita kaasuja.

Vaikka alemmista kerroksista ei saadakaan näkyvän valon aallonpituuksilla havaintoja, infrapunan alueella sen sijaan löytyy "aallonpituusikkunoita", joiden avulla alemman kaasukehän koostumusta voidaan mitata.

Venus Expressin havainnot hiilimonoksidin ja vesihöyryn esiintymispaikoista ja liikkeistä planeetan tuulissa olivat tiedemaailmaa erityisesti kiinnostavat tulokset. Venuksen meteorologian tarkempi analyysi vaatii kuitenkin vielä aikaa.

Aiheesta lisää ESAn sivuilta (englanniksi)

Nasa lähetti Beatlesin kappaleen ”Across the Universe” kohti Pohjantähteä viime yönä kello kaksi Suomen aikaa. Lähetyksestä vastasi Nasan Deep Space Networkin Espanjan maa-asema Madridissa. Tällä tavoin juhlistettiin paitsi kyseisen kappaleen 40-vuotismerkkipäivää, myös Nasan sekä USAn ensimmäisen satelliitin Explorer 1:n 50-vuotis- ja Deep Space Networkin 45-vuotismerkkipäiviä.

”Hämmästyttävää, hyvin tehty Nasa”, totesi Beatlesin Sir Paul McCartney viestissään Nasalle. ”Lähettäkää rakkauteni avaruuden muukalaisille.”

Myöskään kyseisen kappaleen tekijänoikeudet omistavilla tahoilla ei ollut mitään Nasan tempausta vastaan. Eräs näistä ilmoitti etsivänsä jatkuvasti uusia markkina-alueita. Perille Pohjantähdelle interstellaarinen musiikkitervehdys saapuu vuonna 2439.

Aiheesta lisää Nasan sivulla (englanniksi)

Ruotsin Kiirunasta laukaistaan tänäkin talvena avaruustutkimukselle tärkeitä luotausraketteja. Suurimmat vuosittaisista laukaisuista tehdään 15 metrin pituisilla Texus-raketeilla 250 kilometrin korkeuteen. Raketin hyötykuormana olevat koelaitteistot käsittelevät biologiaa, fluidifysiikkaa sekä materiaalioppia.

"Olemme hyvin optimistisia tulevaisuuden suhteen, koska Columbus-tiedelaboratorio pääsee pian Kansainväliselle avaruusasemalle", kertoo Esrangen avaruuskeskuksen johtaja Olle Norberg. "Uskomme, että luotausrakettien laukaisumäärät kasvavat, kun niillä testataan etukäteen Columbukselle lähetettäviä koelaitteistoja."

Luotausraketti nousee kaaressa avaruuteen, mutta sillä ei ole tarpeeksi nopeutta, jotta se pääsisi kiertoradalle. Raketin mukana lennätetyt hyötykuormat ehtivät olla noin 6 minuuttia painottomuudessa. Ne palaavat laskuvarjon varassa maanpinnalle lähelle Ruotsin ja Norjan rajaa, noin 50 kilometrin päähän laukaisupaikastaan, ja ne haetaan helikopterilla tutkittaviksi.

Aiheesta lisää ESAn sivuilta (englanniksi)

Tietoa aiheesta Ruotsin avaruusyhtiön sivuilta (englanniksi)

Avaruusturistimatkoja kehittävä Virgin Galactic saattaa tulevaisuudessa tarjota myös huippunopeita reittilentoja ja viedä satelliitteja avaruuteen.

Virgin Galactic aikoo aloittaa ensi vuonna avaruusturistilennot New Mexicosta. Ihmiset ovat maksaneet jo nyt lentojen varausmaksuja 30 miljoonan dollarin edestä, joten yhtiöllä näyttäisi olevan varsin hyvät ajat edessään. Kun nyt rakenteilla olevia aluksia suunniteltiin neljä vuotta sitten, Virgin Galacticin johdolla ei kuitenkaan ollut täyttä varmuutta kysynnän suuruudesta.

Avaruusturisteja kuljettava SpaceShipTwo-alus nousee ensin korkealle ilmakehään WhiteKnightTwo-lentokoneen kyydissä. Virgin Galacticin johtajan Will Whitehornin mukaan WK2 on kuitenkin 40 prosenttia kestävämpi kuin mitä tarvittaisiin pelkän avaruusmatkustuksen tarpeisiin. "Tämä antoi meidän bisnesmallillemme varasuunnitelman", Whitehorn kertoo.

Nykyinen alus pystyykin avaruusturistien sijaan kuljettamaan mukanaan myös miehittämättömän raketin, jolla voidaan ampua 100-kiloinen satelliitti avaruuteen. Toinen vaihtoehto on kehittää riittävällä polttoaineella varusteltu alus kuljettamaan ihmisiä huippunopeasti toiselle puolelle maapalloa.

Lue lisää New Scientistin sivuilta (englanniksi)

Nasan Messenger-luotain on havainnut Merkuriuksesta erikoisen hämähäkkimäisen muodostelman. Tutkijoiden mukaan mitään vastaavaa ei ole nähty muualla aurinkokunnassa.

Muodostelman uskotaan syntyneen, kun maa on laajenemisen myötä halkeillut. Laajeneminen puolestaan on saattanut johtua vulkaanisesta aktiivisuudesta tai siitä, kun meteoritörmäyksen tiivistämä maa on palautunut takaisin alkuperäiseen tiheyteensä.

Törmäysteoria saa tukea siitä, että lähellä muodostelman keskustaa on noin 40-kilometrinen kraatteri. Vielä ei silti ole selvää, onko muinainen törmäys tosiaan vastuussa hämähäkkimuodostelman synnystä vai oliko törmäyspaikka vain sattumaa.

Lue lisää New Scientistin sivuilta (englanniksi)

Euroopan avaruusjärjestön rahtialus ATV (Automated Transfer Vehicle) alkaa vihdoinkin olla valmis. Ensimmäisen, Jules Verneksi nimetyn ATV:n, laukaisu on nyt ilmoitettu tapahtuvan helmikuun 22. ja maaliskuun 9. päivän välillä, viitisen vuotta alkuperäisestä aikataulusta myöhässä.

ATV on kertakäyttöinen 20 tonnia painava alus. Se kuljettaa yhdeksän tonnia rahtia, mikä on kolme kertaa enemmän kuin venäläisen Progress-rahtialuksen kapasiteetti. ATV laukaistaan ESAn omalla Ariane 5 -raketilla, ja se lähestyy sekä telakoituu kansainväliseen avaruusasemaan automaattiohjauksella. Aluksessa on paineistettu rahtitila, joka voi toimia myös aseman miehistön työtilana. Näin ollen alus luokitellaan miehitetyksi, vaikka se laukaistaankin miehittämättömänä.

Puolen vuoden käyttöjakson päätteeksi alus kuormataan jätteillä, jotka palavat poroksi aluksen mukana sen syöksyessä ilmakehään. Aluksesta on kuitenkin mahdollista kehittää myös versio, joka kykenisi tuomaan rahtia avaruusasemalta takaisin Maahan.

Rahdin kuljetuksen ja jätehuollon lisäksi ATV:n tehtävänä on nostaa avaruusaseman kiertorataa, joka ilmakehän vaikutuksesta hitaasti vajoaa.

Aiheesta lisää ESAn ATV-sivustolta (englanniksi)